keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tärkeä Oulun pysäkki

Reissumme lähenee loppuaan – enää muutama päivä jäljellä! Vaikka melkein kaksi viikkoa olemmekin jo reissun päällä olleet, olemme kaikki jaksaneet reissaamista mainiosti :) Maisemat ovat vaihtuneet lukuisia kertoja ja paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä ovat päivämme pitäneet sisällään, joten ei ole koti-ikäväkään päässyt yllättämään. Rauhoituimme Posiolle viideksi päiväksi, jonka jälkeen suuntasimme Ouluun, josta nytkin teille kirjoittelen :) Koska loppumatkammekin on sisältänyt ja tulee vielä sisältämään minulle niin kovin tärkeitä asioita, en ole edes kotiinpaluuta vielä ennättänyt edes kaipaamaan – jokaisesta etapista haluan nauttia ihan täysillä!



Tänään vietimme kivan päivän Oulussa, mikä huipentui ystäväni ja hänen poikaystänsä seurassa vietettyyn iltaan. Kävimme yhdessä syömässä, minkä jälkeen suuntasimme vielä ystäviemme kotiin ensivisiitille. Ilta sujui ihanissa tunnelmissa ystäviemme asunnolla mustikkapiirakan ja Justuksen konttausharjoitusten merkeissä:)  Ennen ystäviemme tapaamista kiersimme poikieni kanssa hieman kaupunkia ja varsinkin Ainolan puiston näkemistä ja toritunnelman fiilistelyä odotin todella kovasti. Ainolan puiston kunnostustyöt tuottivat pienoisen pettymyksen, sillä olisin niin kovin halunnut ottaa minusta ja Justuksesta liukumäessä yhteiskuvan - onhan minusta ja isästäni samanlainen kuva minun ensivuosiltani. Liukumäkeen emme tällä kertaa päässeet, mutta pääsimpähän kuitenkin Jarnolle ja Justukselle aluetta hieman esittelemään. Ehkäpä saamme kuvan ensi vuonna? :)



Sen jälkeen, kun mummoni vajaa kolmisen vuotta sitten Oulusta pois muutti, en ole päässyt kyseisessä kaupungissa vierailemaan lainkaan, joten olin odottanut Oulu-etappia todella paljon. Pidän kaupungissa kovasti, minkä lisäksi ystäväni näkeminen oli todella tärkeä juttu minulle – ei ihme siis, että päivästä muodostui todella mukava :) Aurinkoinen ilma ja lämmin päivä ainoastaan paransivat päivää entisestään ja melkeimpä harmitti, kun aika riensi niin nopeasti ja jouduimme ystäviemme luota pois lähtemään aivan liian nopeasti. Olisi ollut ihanaa ihan ajan kanssa kierrellä kaupungilla ja päästä rauhassa viettämään aikaa torillakin. Useammankin päivän olisin täällä kyllä viihtynyt, mikäli olisimme vain voineet saada vielä muutaman lisäpäivän reissuumme jostain :)

Huomenna on kuitenkin aika jo jatkaa matkaa! Nyt olemme yhden yön hotellissa tässä Oulun keskustassa, josta huomenna aamupalan nautittuamme suuntaamme Haapavedelle minun mummolaani :) Siellä viivymme lauantaille saakka, jonka jälkeen lähdemme ajelemaan kotiin Jyväskylän kautta. Jyväskylässä olemme luultavasti vielä yhden yön, jottei ajomatkaa kerry yhdelle päivälle liikaa. Ja eihän meillä nyt niin hoppu kotiin olekaan – kunhan Jarno ennättää sunnunai-iltana yöksi töihin, niin se riittää ;) Olisi ollut ihanaa mahduttaa reissuumme vielä haaveilemani Itä-Suomen kiertely, mutta se siirtyy nyt tällä kertaa seuraavalle lomareissulle. Niin paljon olisi kaikkea ihanaa nähtävää, mutta aikaa valitettavasti vain rajoitetusti! Mutta toisaalta - niin paljon kaikkea ihanaa olemme jo tämän reissun aikana yhdessä kokeneet, ettei voi olla kuin tyytyväinen :)

Tällaisia pieniä lomaterveisiä tällä kertaa - kirjoittelen vielä myöhemmin tästäkin päivästä lisää muiden reissupostausten ohessa. Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa teille kaikille! :)

<3: Laura

P.s. Kiitos todella paljon kaikista kivoista kommenteista – vastailen varmasti jokaiseen kotiuduttuamme reissusta kunnolla! :)

15 kommenttia:

  1. Seuraavalla kerralla kun tuut Ouluun, niin ilmoitteleppa mulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ihanaa tehdä joskus pidempikin Oulu-visiitti ja silloin varmasti ilmoittelen! <3

      Poista
  2. Olipa taas ihana lukea reissustasi kauniiden kuvien kera! Alkaa kyllä omakin reissumieli halata jonnekin reissuun! Onneksi perjantaina pyrähdämme pikavisiitille Helsinkiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin pääset vähän reissailemaan eli todella kivaa Helsinki-reissua sinulle - nauti! :)

      Poista
    2. Minun on nyt tänne pakko tulla jakamaan onnistumiseni! Pystyin antamaan mieliteoilleni valtaa, kun kahvilassa täytyi valita välipala. Otin äitini kanssa puoliksi palan Sacher-kakkua. Ja oi, kun oli hyvää. Seuraavana kahvila-tavoitteena voisikin olla ottaa kokonainen pala jotain hyvää. :)

      Poista
  3. Kirjoitan tämän saman viestin nyt tännekin, minkä kirjoitin ruoka päiväkirja postaukseesi. (en tiedä, luetko niitä kommentteja enää). Eli sama anonymi olen, joka siellä tuskasteli ruokamäärien kanssa.

    Olen nyt vakavasti miettinyt ateriasuunnitelmani ruokamäärien nostamista. Tuleeko minusta silmitön läski, jos söisin näin?:
    Aamupala:

    2 dl puuroa
    1 leipä päälisineen
    1 hedelmä


    Lounas:
    2 keskikokoista perunaa tai 2 dl muusia/ riisiä/ makaronia
    1 dl lihaa esim. 1 dl lihakastiketta, 4 pyörykkää tai 1 broilerin filee
    Salaattia
    leipä päälisineen

    Välipala:
    1 leipä
    hedelmä


    Päivällinen:
    Kuten lounas tai
    n. 2, 5 dl laatikkoruokaa tai 3 dl keittoa
    1 dl jälkiruokaa
    1,5 dl maitoa tai piimää

    Iltapala:
    1 viipale leipää
    2 dl jogurttia
    hedelmä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Täällä ollaan jälleen kerran aivan samoilla linjoilla alemman tsemppikommentin kanssa eli tuotakin suunnitelmaa olisi huimasti varaa kasvattaa! Ja silloinkaan ei painon hallitsematon nousu tule kysymykseenkään. Kuten alla sinulle kirjoiteltiin, niin painonnousu on tuplamäärilläkin maltillista - tavoitteellista mutta yhä maltillista. Koska tarkoitushan on oikeasti normalisoida sitä painoa ja liian pieneen ateriasuunnitelmaan jääminen tarkoittaa sitä, ettei mieli selvästikään hyväksy painonnousua vielä.

      Toki oikeasti on hyvä, jos pystyt kirjoittamaasi ateriasuunnitelmaa aluksi noudattamaan - siitä on hyvä lähteä liikkeele :) Mutta siihenkään ei tulisi tyytyä! Varmasti tavoitteen tulisi olla siellä tuplamäärissä, jotta se paino todella normalisoituisi. Kuten aiemminkin kirjoitin, niin Helsingissäkin tuon kaltaisen ateriasuunnitelman päälle oli vielä jokaisella yksi Nutridrink ja lisäksi jälkkäri oli isompi ja välipala energiapitoisempi. Myös leipää oli muun muassa enemmän, keitonkin kanssa ainakin yksi leipä, myöhemmin kaksikin.

      Mutta joka tapauksessa, tästä on hyvä lähteä parantamaan! Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi noudattaa täysin tätä suunnitelmaa, josta lähdet sitten ruokamääriä nostelemaan. Saat pian huomata, ettei mitään hallitsematonta painon suhteen tapahdu, vaan muutokset ovat hiljaisia, maltillisia eivätkä lainkaan yhtäkkisiä :) Pääasia on, että muistaa tarkastella painon kehitystä pitemmällä aikavälillä eikä pelästy äkillisiä vaihteluita suuntaan tai toiseen!

      Kuten alla sinulle kirjoitettiin niin täydellisin tsemppisanoin: tunne ei ole sama kuin totuus! Sairaus saa sinut tuntemaan asioita, mitkä eivät ole todellisuudessa mitenkään mahdollisia, muun muassa painon hallitsemattomaan nousuun liittyen. Aikanaan tunteet realisoituvat ja voit taas luottaa niihin, mutta sen aika ei ole selvästikään vielä! Siihen asti kannattaa luottaakin muunmuassa hyvään ja riittävään ateriasuunnitelmaan, eikä alkaa sumplimaan syömisiä oman, tällä hetkällä vielä todella sairaan tuntemuksen mukaan.

      Tsemppiä! :)

      Poista
    2. Niin ja tosiaan, kommenttia voi kirjoitella mihin tahansa postaukseen, sillä saan aina jokaisesta kommentista tiedon sähköpostiin :)

      Poista
  4. Ateriasuunnitelmasi on oikeasti liian pieni kenelle tahansa. Tuolla tuskin mitään painoa lisää tulee, oli alkupainosi mikä tahansa. Mutta tuosta on todella hyvä aloittaa ja sitten nostaa :)
    tsemppiä! ja itse juuri päiväosastolta tulleena voin sanoa ettei paino todellakaan räjähdä tuolla määrällä. Sain todella syödä tuosta kaksinkertaisen määrän ja silti painon nouseminen oli melko maltillista.

    Sairaudellehan kaikki painonnousu on räjähtämistä, mutta jos lasket että paljon sinulla on nostettavaa ja teet tavoitteen esim 500g/vko (joka sekin on vaikea kotona nostaa, mutta mahdollista), niin voit laskea kuinka monta kuukautta menee ennen kuin olet normaalipainonen. Siitä yleensä hahmottaa ettei se paino yhdessä yössä tule vaikka kehossa siltä tuntuisikin!

    Ja niinkuin Laura joskus hahmotteli omaa painokäyräänsä niin ei se joka viikko tasan 500g nouse, vaan tosiaan joku viikko voi tulla samalla ruokamäärällä vaikka 1,5kg, mutta sitä ei saa säikähtää! vasta kuukauden säännöllisen syömisen jälkeen näkee miten keho reagoi uuteen ateriasuunnitelmaan. Seuraavana viikkona paino saattaa laskea 500g samalla ruokamäärällä, mutta jos lopetat syömisen ensimmäiseen säikähtymiseen et voi koskaan tietää mitä juuri sinun kehossasi tapahtuu.

    toivottavasti uskallat lisätä tuohon suunnitelmaan enemmän ruokaa vaikka jokaiselle aterialle :)

    Sori, otin Lauran puheenvuoron, mutta eiköhän Laura vastaa myös omin sanoin :)

    Muista ettei tunne ole sama kuin totuus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kummalekin! Itsestäni varsikin pääruuat näyttävät valtavilta. Syökä joku oikeasti 2 perunaa? :o
      Mutta Lauralta vielä kyselisin; kun Helsingissä olit, nostiko start sinulla painoa kuinka nopeaan? Voinko huoletta syödä startin määrät ruokaa?

      Poista
    2. Voi kuule, minulla oli Hämeenlinnassa osastolla ollessani parhaimmillaan kuusikin perunaa annoksessa :) Eli kaksi perunaa on vielä hyvin pieni määrä - varsinkin sellaiselle, jonka oikeasti tulisi syödä paljon!

      Pystytkö ajattelemaan lainkaan sellaista vaihtoehtoa, että ateriasuunnitelma voisi olla sellainen, että se normalisoisi painoa? Sillä jos painosi on alakanttiin, niin ei todellakaan tulisi tyytyä sellaiseen ateriasuunnitelmaan, mikä pitäisi painon vain samassa, jopa laskisi sitä! Kun kysyt, että voitko huoletta syödä startin mukaan, niin tarkoitat varmaan, että ilman painon nousua? Toivon kuitenkin kovasti, että pystyisit näkemään painon normalisoimisen hyvät puolet muun muassa fyysisen jaksamisen kautta sekä psyykkisen parantumisen kautta ja siten hyväksyä sen.

      Olen vielä reissussa enkä pääse papereista tarkistamaan, kuinka paino nousi startin mukaan, mutta uskoisin, että jos se sitä nosti, oli kyse lähinnä pitkän, lähes syömättömän jakson jälkeisestä painonnoususta. Eli kun ruoan määrä ja nesteet elimistössä lisääntyvät jne. Mutta en jaksa uskoa, että paino olisi tuolla startilla noussut juurikaan - ainakaan ilman sitä lisäravinnetta! Koska jo suuremman, adv-ateriasuunnitelman aikaan ruokia tuli minulla lisätä ajoittain, ettei kehitys olisi pysähtynyt. Eli startilla ei paino ainakaan nopeasti varmasti noussut, pian olisi varmasti nousu pysähtynytkin!

      Poista
    3. Kiitos sinulle Laura! Nyt vasta huomasin, kuinka omat ajatukset ovat vielä täysin syömishäiriöisiä.
      Toden totta, minun PITÄÄ nostaa painoani! Olin sen ehtinyt jo aivan unohtaa. Niin helposti sitä tuudittautuu siihen, että se riittää, kun paino ei enää nouse. Niinhän se ei ole. Avasit juuri silmäni sille tärkeälle tosiasille. Nyt taidankin katsoa noita ateriasuunnitemiasi hiukan eri silmin. Ja jos ottaisinkin tavoitteekseni ihan alkaa nostaa painoani!

      Poista
    4. Kuulostaa todella hyviltä ajatuksilta :) Pidä niistä kiinni ja älä anna sairauden hukata niitä oikeita tavoitteita, oikeasti tärkeitä asioita ja terveitä ajatuksia!

      Poista
  5. * siis siihen tuudittautuu, kun paino ei enää laske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni start- steriasuunnitelma ei nostanut painoa yhtään, nälkä siinä vaan kasvoi kun aineenvaihdunta lähti liikkeelle. Tuo tunne oli todella pelottava, mutta mahdollisti luottamuksen ateriasuunitelmaan. Perusruokavaliolla painonnousua tapahtui maltillisesti, mutta sekin edellytti lisäravinnetta ja kaiken aktiivisen liikkumisen, siis arkiliikkumisen, minimoimista!

      Uskallusta artua terveeseen elämään ja kasvattaa ateriasuunnitelmaa, sillä alipainoisena ei voi tulla terveeksi.

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)