tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ensimmäinen etappi

Eilen kirjoittelin teille jo ensimmäisen ruokapäiväkirjan reissumme ajalta ja nyt voisi olla hyvä aika alkaa purkaa varsinaisia reissutarinoita myös tänne blogin puolelle :) Muutamat terveiset reissun päältä kirjoittelinkin jo ja pari päivää sitten reissun parhaita paloja tänne listailin, mutta paljon muutakin ehti tietenkin noiden kahden viikon aikana tapahtua! Niin kovin tapahtumarikas reissumme oli :) Hyppäänkin nyt takaisin parin viikon päähän ja matkamme alkutaipaleelle! 

Ensimmäisenä matkapäivänä...

...oli meidän tarkoitus saavuttaa matkamme ensimmäinen etappi eli vanhempieni kesämökki. Halusin yhdistää mökkiviikonlopun reissuumme siksi, että emme luultavasti enää tämän kesän aikana muuten sinne ennätä lainkaan mennä. Niimpä otimme ensimmäisenä reissupäivänä suunnaksi Pälkäneen, Vehkajärven rannan. Siellä meitä odottelivat vanhempani sekä karvakorvainen herrani nimeltään Julius. Viikonloppu meni ihanasti rauhallisissa merkeissä lepäillen, luonnon rauhasta nauttien, vähän mustikoita keräillen, saunoen ja herkutellen.


Laiturille hakeuduin aina, kun vain aika oli sille otollinen :) Veden äärellä nautiskelu oli pakko maksimoida, sillä niin harvoin sitä loppujen lopuksi pääsee kauniista järvimaisemasta ja auringonpaisteesta nauttimaan - täytyyhän sitä nyt aurinkovarastot kerätä talvea varten täyteen! Myös Julius nautti auringosta ja rennosta olostaan, kuten aina :) Kieltämättä mökillä tulee äidin apuakin hyväksikäytettyä paljon ja jätettyä pikkuherra mummon hellään huomaan, jotta itse pääsisi auringosta kunnolla nauttimaan ;) Mutta onneksi Justuskin hyvin auringolta suojattuna saattoi hieman auringossa oleilla.

Tuttuun tapaani kuvailin viikonlopun aikana myös mökkiherkkuja, joita äitini meille loihti :) Kun lauantaina mökille saavuimme, valmisteli äiti juuri parhaillaan siellä lounasta eli grillissä valmistettua lohta. Lohen päällä oli ihanaa maustamattomasta tuorejuustosta, punaisesta currytahnasta sekä juustorassteesta valmistettua seosta - suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kyseistä yhdistelmää!




Kotipihan vadelmat eivät olleet ehtineet tähän mennessä vielä kunnolla kypsyä, joten isä oli käynyt ihan ostamassa vadelmia. Lounaan jälkeen herkuttelimmekin Aino valkosuklaa-vaniljajätskiä vadelmilla, aurinkoisella terassilla istuskellen :)

Olin ajatellut auttavani äitiä kunnolla mustikoiden poimimisessa, mutta minun pienellä panoksellani ei kyllä pääse pakastinta vielä täyttämään - korkeintaan yhden pikkurasian verran ;) Hieman mustikoita sain kuitenkin poimittua, kun äiti vahti minimiestäni, mutta lopulta päädyin pikkumieheni luo ja äiti jatkoi vuorostaan keruuta. 

Mustikoita oli kyllä niin helppoa ja kivaa pomia, kun saattoi vaan omalla mökkipihalla kyykähtää mättäiden keskelle ja alkaa poimia - tarjontaa olisi ollut vaikka kuinka! Sopii tällaiselle aloittelijapomijalle hyvin ;)

Illalla saunoimme rauhassa ja kävimmepä jopa uimassakin - kaksi todellista vesipetoa :D Jarno uskaltautui järveen vasta ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja minullekin pulahtaminen oli vasta toinen kerta. Talviturkinheitto jäi pikaiseksi kastautumiseksi, mutta nyt jopa saatoimme veden lämpötilaan totuttuamme lillua järvessä hyvillä mielin hieman pidemmänkin aikaa :)

Lauantaina saunan jälkeen teimme iltapalaksi pikaisesti helppoja jauhelihapäällysteisiä rieskoja, joita söimme ensimmäisen kerran siskoni luona keväällä tehdyn Tampereen reissun aikana. Nyt varasimme sitten nopeaksi mökkiruoaksi Jarnon kanssa aineet rieskasiin :)

Isä oli ostanut minulle saunajuomaksi Muumilimpparia, jonka join loppuun rieskasten kanssa :)

Oma syöminen meni hymyssä suin, mutta Justuksen ruokailu näyttääkin olevan sitten minusta jo melkoisen paljon vakavampaa puuhaa :D

Tosin muuten pikkumieheni touhuilua ei vain voinut vakavalla naamalla katsoa! Muutenkin tuntui, että reissumme ajan - ja erityisestä sukulaisetapeilla - poika oli sellainen hyvänmielen lähettiläs, että yksikään ei varmasti jäänyt vakavalle naamalle pojan tavattuaan :)

Toisena reissupäivänä...

...eli sunnuntaina juhlimmekin sitten minun 26-vuotis synttäreitäni päivää etukäteen. Naureskelin Jarnolle sitä, että onko tämän ikäisenä vielä luvallista odottaa omia synttäreitään? :D Siskoni poikaystävä on minua pari tuntia vanhempi, ja hän oli asiasta sitä mieltä, että juhliminen on tässä iässä vielä hyväksyttävää, mutta tässä iässä synttäreiden odottomainen sen sijaan jo pelottavaa :D Noh, niin tai näin, tuntuu oma ikä juurikin parhaalta iältä tällä hetkellä - siksi voinkin shyvillä mielin synttäreitäni niin innokkaasti odotelakin ;) Mutta ehkäpä tuo kaikki kertookin vain ja ainoastaan siitä, että kokee kaiken olevan elämässään niin mallillaan, ettei ole tarvetta kriiseillä ikääkään.

En ole ikinä ollut täytekakku-ihminen ja varsinkin kermakakut eivät todellakaan ole ollut mieleeni. Useana vuonna olen kuitenkin halunnut perinteisen ja kaikista yksinkertaisimman mansikkatortun rahka-kermavaahtoseoksella synttäripäivänäni. Nyt sen sijaan ehdotin äidille, että miten olisi britatorttu? Rakastan marenkia missä vaan leivonnaisessa ja britassa yhdistyisi hyvin siis marenkirakkaus sekä kesäiset maut mansikan ja raparperin muodossa. Niimpä joimme tänä vuonna synttärikahvit britatortun kera :)

Myös sunnuntai meni rentoillessa, sillä meillä oli kokonainen päivä aikaa vielä mökkeillä, sillä autonnokan oli tarkoitus vasta maanantaina kääntyä kohti pohjoisempaa Suomea. Ja koska sää oli ihan upean kesäinen myös silloin, niin olikin enemmän kuin mukavaa, ettei päivää tullut hukattua kuumassa autossa istuen.

Myös sunnuntaina saunoimme, ja kävimmepä myös kunnon kävelylenkin yhdessä äitini kanssa. On ihan mahtavaa olla mökillä rennosti ja luoda siellä uusia mielikuvia paikasta ja siellä itselläni vallitsevasta fiiliksestä. Mökki nimittäin on hankittu vasta sinä samaisena vuonna, kun sairastuin, joten mielikuvat joita mökillä vietettyihin hetkiin liitän, ovat usein väritettyjä sairauteen liittyvillä muistikuvilla.



Mutta onneksi muistot ovat vain muistoja ja hetkestä oli ihanaa nauttia hyvän seuran lisäksi hyvän ruoan myötä - jälleen kerran! Sunnuntaille Äiti oli tehnyt kasvisnyyttejä sekä pekoni-tuorejuustoherkkusieniä, joidenka lisäksi Jarno paistoi meille pihvit ja grillaili lisukkeeksi vuohenjuustoa. Ja ateriaa täydensi raikas vesimelonisalaatti :)

Koska suurimmat mökkitoimeni olivat syöminen ja rentoutuminen, oli myös lukemiselle kerrankin hyvää aikaa! Jo mökillä aloitin kunnon luku-urakan, mikä jatkuikin läpi koko loman. Äiti suositteli minulle Eve Hietamiehen Yösyöttö- sekä Tarhapäivä -nimisiä teoksia. Jäinkin ihan totaalisen koukkuun kirjoihin välittömästi, ja aika pikaiseen molemmat tulikin reissussa luettua! Nappasin mukaani matkalle myös isältäni yhden kirjan: Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran. Aina tulee luettua pienen ihmetyksen kera artikkeleita miehen käytökseen liittyen, joten mikäpä olisikaan avartavampaa aiheeseen liittyen, kuin lukea myös miehen oma näkökulma kyseisiin tempauksiin ;)

Mökillä tuli myös venyteltyä kunnolla, ja varsinkin Justuksen kanssa lattialla ollessa on usein kiva samalla hieman pistää notkeutta koetukselle :) Tosin jos lehteä yrittää samaan aikaan lukea, tulee pikkumies ja alkaa lehteä maiskuttelemaan ja repimään. Ja kun karvaisempi velipoika saapuu paikalle, käy hän aina lehden päälle kerälle makoilemaan - turhauttavaa :D

Niinhän sitä sanotaan, että yksi rauhoittavimmista asioita on veden katselu. Se tuli todistetuksi tällä matkalla lukuisia kertoja, samoin kuin tulen rauhoittava ja lumova vaikutus :) Vaikken nautikaan uimisesta laisinkaan, nautin ihan valtavasti kyllä muuten veden läsnäolosta - mutta kukapa ei nauttisi. Tähän rauhoittavien elementtien listaan voisi lisätä myös lapsen nukkumisen seuraaminen. Jos Justuksen puuhailua jaksaa katsella vaikka kuinka, niin myös nukkuvassa pikkumiehessä on jotain niin hellyyttävää ja lumoavaa, että sitä rauhaa katsellessa ei voi kuin rauhoittua itsekin ja olla ihan älyttömän onnellinen juuri siitä hetkestä 


Mutta jos pojan nukkumisen seuraaaminen rauhoittaa, niin puuhailu kyllä pitää myös sitten kovinkin virkeänä itse kunkin läsnä olijan - sen verran meno on kovaa herralla ja riemun kiljahtelu kovaäänistä ;) Tässä vaiheessa reissua Justuksen liikkumisharjoitukset olivatkin sillä mallilla, että herra alkoi sujuvasti liikutella itseään käsillä - tuolloin tosin vasta ympäri paikallaan samalla yhä pysyen. Liikkuntatuokiot tosin saivat pikkumiehen ihan yliväsyneeksi, ja kun yritin iltasemmalla pitää ukkelin tyytyväisenä ennen nukkumaanmenoa ja rokkailla herran kanssa Vain elämää -sarjan sävelten tahtiin, huomasin yhtäkkiä pojan nukahtaneen kesken Neumannin version Katso sineen taivaan -kappaleesta - eli kovat olit rockit selvästi :D Mutta sen totaalisimahduksen myötä olikin hyvä alkaa jo valmistautua seuraavan päivän ajomatkaan ja uusiin seikkailuihin :)

Ja kun kolmas reissupäivä koitti...

...ja kohtuulliset yöunet olivat takanapäin sekä aamupala syötynä, oli aika pakata auto ja sanoa heipat - pohjoisen seikkailumme saattoi vihdoinkin kunnolla alkaa! Eli mökiltä otimme suunnaksi ensimmäisenä sitten Kiuruveden ja setäni perheen luona vierailun. 

Mutta siitä kaikesta lisää kauniiden järvimaisemakuvien myötä varmasti myöhemmin! :)

<3: Laura

8 kommenttia:

  1. Hei Laura! Onneksi olkoon synttäreistäsi!:) Mullekin tuli 26-v. toukokuussa täyteen. Ihan hyvä ikä munkin mielestä:) Ihanalta vaikuttaa teidän matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! :) Hyvä, että sinullakaan ei ole tarvetta ikäkriiseilulle! Voimmekin siis molemmat todeta, että tuo 26 on tällä hetkellä juurikin se paras ikä ;)

      Poista
  2. Onneksi olkoon näin hiukan myöhässä! (Minulta voikin odottaa aina myöhästyneitä onnitteluja...)

    Onko sinulla Laura muuten ollut närästystä? Jos on, mikä sinulla on siihen auttanut? Itsellä närästää nykyään päivittäin, joka tuntuu erittäin epämukavalta, kun olen taas yrittämässä nostaa ruokamääriä ateriasuunnitelmaa vastaaviksi. Olisi varmasti suotavaa, jos ottaisin yhteyttä lääkäriin, ja kysyisin jotain vahvempaa kuin perus Renniet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! :)

      Ja tosiaan, nyt kyllä kysyit närästyksestä juurikin oikealta, valitettavan valtaisan omakohtaisen kokemuksen omaavalta henkilöltä ;) Minulla - ja koko perhellämme - on ikävän suuri riesa tuo närästys. Minulla siis oli se ongelmana jo ennen sairastumista, mutta jatkuu yhäkin nyt ja raskauden aikana se oli ihan jotain järkyttävää. Jouduin jopa lähtemään töistä muutaman kerran kotiin kovien kipukohtausten takia! Milloin polttelee, milloin saattuu ihan leukaperiä myöden ja milloin on vaan valtavasti ilmaa ylävatsassa... Minulla on ihan tehty ylävatsan tähystykset ja ph-arvojen mittailutkin asiaan liittyen. Noh, mutta se siitä :D

      Itse olen syönyt vuosia Rennien tapaista Gavisconia, mutta en oikein ole varma sen avusta - lähinnä varmaan psyykkinen ensiapu. Ihan apteekin käsikauppalääkkeistä olen syönyt myös Ranixalia, mikä ei ihan akuuttiin kipuun auta, mutta voi olla säännöllisetsi otettuna avuksi. Suurimmat avut olen kuitenkin saanut ihan reseptilääkkeistä. Niistä paras - ja kallein - on ollut Nexium, jota otetaan ihan säännöllisesti aamuisin. Mutta näin ammatilliselta pohjalta todeten voin sanoa joiudenkin lääkäreiden pitävän hieman eri vaikuttavalla aineella varustettuja lääkkeitä kuten somacia ja omeprazoliakin yhtä tehokkaana ja tavallaan rinnakkaislääkkeenä - ainakin ne ovat halvempia. Nyt tuo Somac onkin tullut reseptivapaaksi lääkkeeksi, joten jos sitä et ole kokeillut vielä, niin kehottaisin kokeilemaan!

      Sitten yksi aseeni närästystä vastaan on ollut Lepicol-jauhe. Se on luontaistuotekaupasta ostettava jauhe, mikä sekoitetaan veteen. Siinä on muistaakseni mm. maitohappobakteeria, mutta itse koen sen hyväksi siksi, että koen sen suojaavan ärtynyttä limakalvoa "limaisuudellaan". Varsin herkullinen sammakonkutumainen rakenne siinä siis ;) Juon aina Lepicol-drinkin ennen aamupalaa ja pahoina aikoina myös illalla. Sen pitäisi auttaa myös muihin vatsavaivoihin!

      Mutta tällaisia aatteita asiaan liittyen :) Eli jos asia pitkittyy ja oikeasti todella vaivaa, eikä käsikauppalääkkeistä apua löydy, niin suosittelen lääkärillä käymistä ja reseptilääkkeen saamista! Sillä nyt ei todellakaan olisi hyväksi sinulle joutua närästyksen vuoksi tiettyjä ruokia välttelemään tai pahimmassa tapauksessa aterioita väliin jättämään! Itse en ole näilläkään konstein täysin närästykseltä välttynyt, mutta helpotus on ainakin ollut ihan hyvä :)

      Poista
    2. Kiitos, kun kerroit omista kokemuksistasi! Niin, nyt kun olen jostain saanut oikein ihmeellisen tsemppipuuskan, tuntuu harmittavalta, kun närästys tulee vastaan. Närästys kun on minulle aina ollut signaali, että on syönyt liikaa tai väärin - mutta tässä tilanteessa en voi syödä liikaa tai väärin! Nyt nimittäin tuntuu, että olen saamassa tästä kaikesta taas kiinni... Olen osastolta kotiutuessani aina pudonnut samoihin kuiluihin, enkä ole itseäni saanut sieltä nostettua. Nyt kuitenkin tuntuu, että pääsen eteenpäin kotona, pystyn nostamaan itseni taas jaloilleni. Eletään jännittävää aikaa!

      Lääkärini puhuikin minulle tuosta Nexiumista. Sanoi, että jos vaivat jatkuvat, voisi hän siihen määrätä reseptin. Täytyy kyllä ottaa puheeksi seuraavalla lääkärikäynnilla, joka onkin onneksi piakkoin! :)

      Poista
    3. Voi kuule, närästys ei todellakaan tarkoita sitä, että olisit syönyt liikaa tai väärin, vaikka sairaus yrittäisikin vakuuttaa sinulle niin! Kun ottaa huomioon sen, että usein närästävinä ruokina pidetäänkin juuri useita kasviksia, kuten sipulia, paprikaa, kurkkua jne. ei todellakaan ole kyse liiasta syömisestä, vaan närästystä aiheuttavista ruoka-aineista! Itselläni joskus, kun närästystä on jatkunut pitkään, niin mikä tahansa ruoka saattaa aiheuttaa närästystä pieninäkin mnäärinä ja oikein tunnen, kuinka limakalvo on todella ärtynyt hapoista.

      Mutta onhan tuo ihan todella ikävää, kun haluaisit oikeasti tsempata ja syödä kunnolla, niin närästys kiusaa. Ja itse muistan myös niin vahvana sen, kuinka todellisen närästyksen ja ilkeiden vatsavaivavojen aiheuttama vaikea syöminen - varsinkin raskausaikana, kun kasvanut kohtu painoi palleaa - saivat muut tulkitsemaan todelliset tuntemukseni sairauden oikuiksi :( Toivottavasti sinulla ei kuitenkaan ole näin!

      Mutta muuten tsemppisi kuulostaa ihan todella mahtavalta! Pidä kiinni kaikista noista ajatuksista Mari - sinä todellakin pystyt nostamaan itse itsesi jaloillesi! <3

      Poista
  3. Ihana reissu ja kauniita kuvia! Jotenkin postauksesi ovat aina niin inspiroivia, kun laittelet kuvia aiheesta kuin aiheesta. Jokainen postaus on oma taideteoksensa!
    Ihanaa keskiviikkoa Laura! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanista sanoistasi Nell! Kiva kuulla, että pidät tavastani toetuttaa postauksia :) Kuvat eivät pikkukameralla otettuina ole aina niitä kaikkein laadukkaimpia, mutta pääasia, jos niistä oikea tunnelma ja viesti välittyvät :)

      Ihanaa loppuviikkoa ja alkanutta elokuuta Sinullekin! <3

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)