Ennen kuin lähdemme lauantaina hankkimaan uusia kesämuistoja kunnon road tripin myötä, niin täytyyhän sitä vielä hypätä hetkeksi viime viikonlopulle ja mahtavalle Naantalin reissullemme! Tiedossa oli siis Naantaliin tutustumista, kylpylästä nauttimista sekä matkan kohokohtana sunnuntaille suunniteltu visiitti Muumimaailmaan! :)
Lähdimme kotoota jo hyvissä ajoin lauantai-aamuna ajatuksenamme nauttia Naantalin tarjonnasta kahden päivän ajan mitä parhaimmalla tavalla :) Ajoimme Naanataliin kahdella autolla ja sovimme treffit keskustan Heseen, sillä pikkuneidin piti saada jotain pikaisempaa ruokaa. Matkaseurueemme koostui siis minun ja Justuksen lisäksi äidistäni sekä veljeni perheestä. Idalle ei oltu etukäteen kerrottuu lainkaan minne mennään, mutta eipä tuo neiti meidän paikallesaapumista lainkaan ihmetellyt. Alkoi vain sujuvasti esittelemään itseään mummolleen. Itsensä esiteltyään, ei vuorossa ollutkaan vieressä istuvan äidin esittely, vaan äidin masun ja pikkuveljen - ihana Ida :)
Kun olimme saaneet tehtyä pikatankkauksen, niin lähdimme kiertelemään Naantalin vanhaa kaupunkia ja satama-aluetta. Ensimmäisenä kävimme kuitenkin Muumishopissa, josta Ida sai mummolta Mörön ja Justus Muumipeikon. Justus ei peikkoa itselleen heti saanut, mutta Ida oli Möröstään heti niin innoissaan että!
Itse ostin vielä eräälle pikkutulokkaalle Muumipeikon jo valmiiksi, ja mukaan tarttui myös soma Pikku Myy -vaatesetti :) Eipä kyseiselle vaateparille ole vielä käyttäjää, mutta mikäli niin onnellisesti kävisi, että lähipiiriin syntyisi lähiaikoina myös tyttö, on suloinen vaatesetti jo valmiina odottamassa ;) Niin suurena Pikku Myy -fanina en vain yksinkertaisesti voinut olla vaateparia ostamatta!
Ostosten jälkeen pääsimme ihastelemaan kunnolla satama-aluetta, ja kävelimmekin laituria pitkin maisemia ihaillen ja samalla erästä sinnikästä pikkuneitiä nukuttaen.
Kahvihammas alkoi myöskin pian ilmoitella itsestään, joten pysähdyimme erääseen kahvilaan veden äärelle. Veljeni parempi puolisko päätyi marjaisaan smoothieen, minä mansikka-banaanipirtelöön ja äitini ja veljeni ihaniin vohveleihin. Voinette arvata, että oma valinta alkoi vaikutta kovin tylsältä ja vaatimattomalta tuon vohveliannoksen nähtyäni ja olisin voinut tehdä vaihtokaupat samoin tein :D
Kun herkut oli syöty, aloimme tehdä lähtöä ajatuksena suunnata seuraavaksi jo kylpylälle. Isäni oli varannut meille sieltä huoneet jo hyvissä ajoin, joten tiedossa olikin siis kylpylän annista nauttimista loppupäivän ajan! :)
Minulla ei selvästikään ollut mitään käsitystä siitä, millaisesta paikasta olisi kyse, sillä kuvittelin kylpylän vastaavan melko lailla tavallista hotellia. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt paikasta, sen koosta ja tarjonnasta :)
Hetken huilattuamme huoneissa, lähdimme alakertaan päämääränämme kylpyläpuoli. Justuskin sain jalkaansa uimavaipan ja voi että, kuinka ihmeissään Justus taas oli kaikesta näkemästään! Silmät suurina poika katseli allasosastoa, mutta tuttuun tapaansa tyytyväisen oloisena :) Pääsipä poika ottamaan tuntumaa altaisiinkin, ja varsinkin lämmin poreallas miellytti pikkuherraakin selvästi :)
Pulikoinnin jälkeen alkoikin olla jo kova nälkä meillä kaikilla, joten valitsimme päivällispaikaksemme yhden kylpylän ravintoloista, Tk`s-nimisen paikan. Justukselle tarjoiltiin ensimmäisenä kasvissosetta ja niin hienosti pikkumiehellekin maistui :) Tosin syöttötuoli ilman pehmustetta oli hieman iso, ja vaikka kuinka poikaa tyynyllä yritti tuoliin tukea, oli asento pääosin hieman epäryhdikäs :D
Minun lautaselleni päätyi kanapitsa sweet chili -kastikkeella. Ja voin kyllä todeta, että ehkäpä jopa paras syömiäni pitsa ikinä oli nyt kyllä kyseessä! Kannatti vaihtaa vakkaritäytteet kokonaan toisiin ja kokeilla kerrankin jotain uutta :) Alempana kuvat vielä veljeni tyttöystävän vuohenjuustopastasta sekä veljeni pitsasta. Äitini sen sijaan päätyi tonnikala-katkarapupitsaan ja pikkuneiti sai lohta uusilla perunoilla :)
Ruoan jälkeen otimme suunnaksi lasten leikkipaikan motiivina Idan energiavarastojen purku! Kylpylän alakerrassa oli iso leikkisali, jossa oli muun muassa pomppulinna sekä erilaisia pelejä. Ida oli aivan innoissaan pomppulinnasta, ja me kaikki saattelimmekin tyttöä vuorotellen liukumäelle toisen ollessa vastassa alhaalla. Oma pääni alkaa selvästikin olla kaukana entisestä hurjapäästäni, sillä jo pomppulinnassa kävely aiheutti pienoista heitätystä päässä, kun tasaiselle pääsin, heh :D Ja loppuun vielä parit, minulle voitokkaat pelit veljeni kanssa! ;)
Kun Ida oli saanut purettua energiaansa leikkipaikalla, jäi mummo Idaa nukuttamaan ja me muut lähdimme vielä hieman kiertelemään kylpylän ympäristöön nauttien samalla ilta-auringosta. Kylpylässä olisi viihtynyt varmasti useammankin päivän, sillä ulkonakin olisi riittänyt puuhaa tenniskenttien, rantalentiskentän ja uimarannan muodossa.
Justus oli tuohon aikaan tuttuun tapaansa vielä hereillä hyväntuulisena, joten meillä ei ollut kovin kiirettä suunnata nukutuspuuhiin. Niimpä istahdimme vielä hetkeksi alas kylpylän sisälläkin. Ostin itselleni ihanan suklaamarengin, mutten ennättänyt sitä nakertaa loppuun asti, kun jo totesin Justuksen olevan liian suuri hajuhaitta yleisissä tiloissa ;) Niimpä sanoimme hyvät yöt ja lähdimme omaan hotellihuoneeseemme vaipanvaihtopuuhiin.
Olisi kuvitellut, että pikkumieskin olisi ollut pitkästä päivästä poikki ja valmis nukahtamaan heti mutta ei. Sen sijaan sainkin väsyneen pikkumiehen tilalle yliväsyneen, kierroksilla käyvän hekottajan. Ainakin meillä oli enemmän kuin hauskaa Justuksen kanssa, kun minä venyttelin lattialla ja Justus nauroi ilman naurattamistakin aivan sekopäisenä taistellen samalla lelunsa kanssa :D Pitkällisen nukutusrupeaman jälkeen saimme kuitenkin äitini kanssa yhteistuumin pojan nukahtamaan ja saatoimme hyvillä mielin jäädä odottelemaan seuraavan päivän Muumiseikkailuja :)
<3: Laura
P.s. Lyhykäinen video on huonolaatuinen ja hotellihuoneen pimeydessä äkkiseltään kuvattu, mutta jos äänet laittaa täysille, niin videon idean ainakin pitäisi selviätä ;) Ja tuo jatkui ja jatkui!
Olipa teillä taas hauska kesäreissu takana! :)
VastaaPoistaJa tuo Justus-hurmuri! Tuli itsellekin hymy huulille, ja meinasi alkaa naurattamaan, kun on niin hyväntuulista poikaa etä! :) On nuo pienet lapset kyllä päivän piristäjiä. ;)
Terveisiä Justukselle!
Oli kyllä todella kiva reissu kaikin puolin! :) Heh, tuo nauru ja iloisuus on kieltämättä niin tarttuvaa että! :D Mutta ihanaa vaan, kun on tuollainen hyvänmielentuoja, että ei hänen nauraessaan vaan voi itsekään huonolla tuulella olla!
PoistaJustus kiittää terkuista ja lähettelee takaisin! :)
Oi, kuinka ihanan videon olit lisännyt Justuksesta! Itseä nauratti vähintään yhtä paljon videota katsellessa. :)
VastaaPoistaHih, se on kyllä niin tarttuva tuo nauru! :) Usein sitä vain itsekin alkaa nauraa eikä millään pysty lopettamaan, kun kuuntelee toisen naurua, mikä vaan jatkuu ja jatkuu! :D
PoistaHauska sattuma, me oltiin myös sunnuntaina äidin kanssa Naantalissa! Harmi ettei törmätty :D Se on kyllä ihana kaupunki :)
VastaaPoistat. Sanni
Voi että, olisi kyllä ollut hauska sattuma, jos ihan oltaisiin törmättykin siellä! :) Toivottavasti teilläkin oli kiva päivä Naantalissa :)
PoistaNäyttäisin olevan aika onnellisessa tilassa :)
VastaaPoistaMulla on lähipäivät olleet vähän mielipahaa. Luulin normaalin syömisen olevan täysin hanskassa, mutta näin se ote vaan lipesi. Pari viikkoa sitten ajattelin, että on tää mukavaa kun joko a) ei tarvitse ahmia herkkuja/ruokaa ja b) ei tarvitse miettiä, että laitanko nyt leivän päälle puolikkaan juustosiivun vai kokonaisen.
No tässä kuitenkin viimeiset 16pv on ollut kurkku kipeä ja muutenkin flunssassa (sain eilen antibiootit poskiontelotulehdukseen). Voisi luulla, että flunssassa ei tee mieli makeaa, mutta en halua ees tietää kuinka paljon sitä makeaa oon vetänyt. En puhu mistään määristä mitä ite oot syönyt nyt postausten perusteilla vaan oikeesti PALJON. Ja tän puolen kuukauden jälkeen varmaan vaakakin näyttää pari kiloa enemmä.
Tavallaan tämän flunssan seurauksena romahdin. En voinut vapaalla viikolla nähdäkään kavereita niin kuin alun perin oli suunnitelma, koska mulla ei ees lähtenyt ääntä. En myöskään voinut käydä salilla ja lenkillä, mitkä oisin aloittanut kesäkuun hiljaiselon jälkeen. Lopputuloksena mulla on valtava ikävä kaveria ja liikuntaa. Varmaankin purin vihani flunssaa kohtaan syömiseen..
Lopputuloksena flunssa vielä jatkuu ja tuntuu kuin oisin hirveen epäonnistunut. Luulin, että mun ei tarvitse enää palata siihen no suoraan sanoen helvettiin. Siihen, että joko ahmii itselle huonon olon tai sitten syö liian vähän ja voi sen takia huonosti. Tän kaiken seurauksena tunnen oloni nyt hirveen yksinäiseksi, epäonnistuneeksi, vihaiseksi, lihavaksi ja inhottavaksi. Mä en vaan jaksaisi aloittaa taas kaikkea alusta. Vuosi pari sitten laihdutin 9kg ja luulin sen jälkeen kaiken olevan ohi. No jäin junnaamaan paikalleen, mistä edelleen pyrin pois.
Mutta se tunne, kun kaikki on mennyt pari viikkoa hyvin ja on äärettömän onnellisella mielellä ja sen jälkeen ihan harmiton flunssa pisti mut sekaisin? Mä vaan inhoan aloittaa alusta. Vielä, kun tässä olotilassa se tunne on sitä, että herkkulakko tai laihduttaa. ''kyllähän se nähtiin ettei se normi syöminen ole niin helppoa niin on jännempää kun voi seurata edes painon putoamista''. Mun vatsasta huomaa, että kehoa on kaltoin kohdeltu jos suoraan sanoo´(rasvaa, pöhöttynyt, turvonnut..). Muuten oon ihan tyytyväinenkin.
Tuntuu vähän, että tää syöminen ilman liikuntaa on hirveen vaikeaa pitemmän päälle.
Tiedän, että sitten elokuussa liikkumisten parissa taas kaikki on hyvin.
Bmi ei oikeen kerro yhtään mitään, mutta se on 22.3 eli normaalipainon puolella (ylimmillään oli 25,3).
Pahoittelut, että sää olit tän purkamisen kohde. Oikeesti oon yleensä positiivinen ja TERVEEN kuulonen. Nyt tuntui vain tarvitsevan tsemppiä. En enää itsekään jaksa uskoa siihen kalorien laskemiseen ja siihen ''jännään elämään'', vaikka juuri nyt se tuntuu vaihtoehdolta. Mun oli vaan pakko kirjoittaa paha olo jollain tasolla pois. :)
Nyt saat heti kerralla tuplaten vastaukset kahdelta eri Lauralta ;) Luin nimittäin kommenttisi, ja halusin vain todeta, että elä tyttö hyvä lannistu ^^ Kokemuksesta voin sanoa, että noita oloja tulee, mutta myös menee, ja itsekkin olen niiden kanssa kamppaillut useammat kerrat. Itselläni esimerkiksi viimeksi alamäen käynnisti toukokuussa käymäni lomareissu, kun kotiin palattuani en enää löytänytkään entistä rytmiä syömisiini, ja helteiden takia kevenytynyt syöminen jäi päälle vielä täällä koti-Suomessakin. Eli noita samoja tuntemuksia on meillä muillakin, ja itselleen ei niistä kannata olla liian ankara :) Voin kuvitella olosi, ja tunnet kenties pahanolon lisäksi myös turhautuneisuutta ja ärtymystä omaan itseesi, kun et saa itsestäni niin paljoa irti kun haluaisit? Ja tähän väliin sairaat ajatukset tuppaavat tulemaan mukaan kuvioihin, ja tarjoavat sitä "vaihtoehtoista" ratkaisua tilanteeseen. Tiedän varsin hyvin, ettei tämän sanominen välttämättä mieltäsi yhdessä tai kahdessakaan yössä muuta, mutta usko itseesi! Mieti noita kahta onnistunutta viikkoa, ja sitä tunnetta kuinka uskalsit peloistasi huolimatta näyttää sairaudelle närhen munat, ja osoittaa rohkeutesi! Mihin se kipinä olisi sieltä päässyt puikahtamaan? Arvelen, että sisukkuutesi on vain hetkellisellä tuuliajolla, ja löydät sen vielä ihan varmasti! usko itseesi, ja luota kehoosi! Se tunne, kun jokin ärsyttää,kaduttaa,harmittaa,pelottaa ja ahdistaa, on ihan suunnaton, ja ymärrän täysin tämän hetkistä pahaa oloasi. Mutta omistappas hetki myös niille positiivisille asioille, joissa olet onnistunut, ja jotka ovat saaneet sinut tuntemaan ylpeyttä itsestäsi: onnistuminen ruokkii onnistumista, ja itse olen huomannut,että sen sijaan, että lähtisin moittimaan itseäni, pönkitän tervettä minääni kehumalla itseäni saavutuksistani, jotka saattavat aiheuttaa harmaita hiuksia. Tänään söin isältäni, ihan extempore tuosta vain, possumunkin, ja noin kaksi sekunttia kerkesin melkein sitä jo päätöstä katua, mutta sitten tietoisesti vain päätin, että tämähän olin ihan mielettömän hieno asia! sairas mieli repii ehkä pelihousujaan, mutta minä kävelin kahvilasta selvänä voittajana ja suu messingillä. Ehkä suotunut syömään seuraavalla välipalalla pelkkää rahkaa, vaan tekaisin kunnon munakasleivän, ja rahkat päälle ;) Älä jää siis tuleen makaamaan! Monet kerrat olen minäkin yöuneni menettänyt miettiessäni ja murehtiessani epäonnistumisiani tai sitä, kuinka en saa noudatettua ateriasuunnitelmaa tai rytmiä, mutta olen huomannut myös sen, että olen itse vastuussa ajatuksistani ja teoistani. "okei, tänään meni hanurilleen, mutta eipä tehdä siitä numeroa. Ahdistaa, kyllä, mutta asia pahenee vain lähtemällä ahdituksen mukaan. Vourostaan se helpottaa painamalla vaan enemmän kaasua!" Eli neuvoni sinulle: älä lannistu nyt ^^ Flunssa vei varmana suuren osan voimistasi, mutta älä anna itsellesi nyt syytä lipsua. Aloita hiljalleen: laadi mieleisesi ateriasuunnitelma aluksi vaikka vain khadelle seuraavalle päivälle, ja katso tilanne tuolloin uudelleen. Veikkaampa, että toteat olevasi edelleen hengissä, ja saanut jopa kaipaamaasi uutta puhtia. Huomattuasi, että pystykin jatkamaan samalla tavoin kuin ennen flunssaasi,et pian jaksakkaan enää keskittyä menneen murehtimiseen,vaan katseesi on jo tulevaisuudessa ja siinä hetkessä. Voimia ja jaksamisia sinulle, nyt vain rohkeutta,rohkeutta,rohkeutta, ja uskoa omaan suoritukseen ^^ Olen varma että selviät tämän takapakin yli, ihan varmana!
PoistaLaura :)
Täältä toinen Laura jatkaa ihanan kaimaseni tsemppiviestin perään! Ensiksikin, on todella hienoa, että kirjoitit tuolla tavalla ajatuksiasi ylös! Sellainen varmasti auttaa selventämään asioita itsellekin ja samalla saa purkaa sitä pahaa oloa pois.
PoistaEn voi kyllä kuin kompata Lauraa kaikessa tämän sanomassa :) Tämä sairaus valitettavasti on sellainen, että alamäkiä tulee toipumisen tiellä väistämättä, mutta ratkaisevaa onkin se, miten alamäkeen itse reagoi. Koska sinullakin tuota alamäkeä edeltää hyvä jakso, niin tiedät, että sinulla on voimia ja mahdollisuuksia olla luisumatta enää kovin pahasti sinne sairauden puolelle. Sinulla on varmasti keinoja jarruttaa alamäkeen joutuessasi siten, että et joudu enää sinne sairaimmalle puolelle. Tärkeää onkin, että juurikin reagoit tällä tavalla: haluamalla vastustaaa sairautta, haluamalla saada taas niistä terveistä ajatuksista kiinni. Sillä niin sinä selvästi haluatkin tehdä - mikä on enemmän kuin hienoa - vaikka myös epätoivo kuultaa viestistäsi vahvasti läpi.
Kuten Laurakin totesi, älä lannistu näistä tunteista. Mieti kaikkea hyvää, mitä olit jo saavuttanut, ja miten sen saavutit. Jos aiemmin siihen pystyit, pystyt uudelleenkin. Yritä löytää se voima uhmata jokaista sairasta ajatusta ja tehdä niitä terveitä päätöksiä. Sillä terveet päätökset ruokkiavat terveitä päätöksiä, kuten Laurakin possumunkki-munakasleipä -esimerkillään osoitti! :)
Flunssa saa keneltä tahansa voimat pois, joten ei ihme, jos energiaa ei meinaa riittävän vielä syömiskamppailulle lisäksi. Mutta sitä mukaan kun fyysinen vointisi flunssan myötä paranee, niin sinulla on taas energiaa käydä syömishäiriömörön kimppuun! Romahdus tuli ja on todellinen, mutta sen ei tarvitse olla se lopullinen tie! Nyt mietit niitä kaikkia hyviä asioita flunssaa edeltäviltä viikoilta, mietit miten hyvä mieli sinulla oli, ja kuinka hyvin oikeasti voit tuolloin. Voittaa varmasti sinun tämän hetkisen olosi ihan sata-nolla, joten pidä niistä hyvistä musitoista kiinni ja hae sieltä sitä voimaa taistella, joohan? :)
Lähettelen täältä sinulle valtavasti tsemppiä ja jaksamista pysäyttää alamäki ja nousta sieltä taas sinne terveen hyvänolon puolelle! :)
Kiitokset Laurat vastauksista! :) Arvostan tosi paljon, että joku ihan vain blogin lukijakin jaksoi lukea viestiä ja vastata.
PoistaVastauksia on kaikin puolin vaikea lukea siinä mielessä, että en ole tottunut oleen se joka saa apua tai tsemppausta. Olo on sellainen, että mutta minähän olen terve ja aina sitä ollut.
Kun aloin laihduttamaan 1,5v sitten niin ajattelin: ''kun laihdun tästä sinne 55kg asti ja bmi on 22 paikkeilla niin oon hirveen onnellinen ja sitten mulle sopii vaatteet kuin vaatteet päälle''. Kaikkea sitä. Siinä tavoitepainossa olen vähintään yhtä epävarma. Ei tee mieli pukeutua kaikkiin kivoihin vaatteisiin, koska näen niissä vain ison vatsan. Sen takia usein tulee pidettyä jotain löysää paitaa.
Lisäksi laihdutus ei vienyt pois sitä alkuperäistä ongelmaa, mitä se ei tietenkään viekään jos sitä ei tiedosta ja tee asialle jotain muutakin. Tavallaan mun turhautuminen ja viha kohdistuu niihin ajatuksiin. Laihduttaessa oli täysin normaalia laskea kaloreita ja katsoa tarkkaan sen juustosiivunkin perään. Muutaman kerran sai luvan kanssa syödä tosi paljon makeaa ym. Sen jälkeen sitä ajatteli, että on tavoitteessaan ja en nähnytkään ulkonäössäni suurta muutosta. 9kg kuulosti numeroina enemmä. Tavallaan jatkoin liian vähäistä syömistä, mutta sen korvasi herkut.
Tuntuu, että se miksi en pääse ajatuksista täysin eroon on se, että ensinnäkään en meinaa uskoa ajattelussa olevan mitään hirveen outoa. En jaksa uskoa, että oisin kuluttanut vuoden suurimmalta osin pelkästään ruuan ja kaloreiden ajatteluun ja sitten taas ahmimisen vuorotteluun. Oon syönyt liian yksipuolisesti, mutta energiamäärältään liikaa. Sen takia tuntuu kuin oisin kaiken lisäksi epäonnistunut ''sairaudessakin''. Tuntuu, että helppo sellaisten joilla se sairaus on näkynyt alhaisena painona. Helppo näin -ei anoretikkona sanoa, että helppohan se nyt on syödä iloisin mielin ruokaa, kun varaa painon nousuun onki. Tuntuu, että kyllä vuoden pään sisäisen ajatusten kulku pitäisi näkyä kehossa. Sitä kautta en pääse ajatuksesta eroon, että mun pitäis olla hoikka ja että sitä en ole koskaan ollut.
Kai se vaan on raskasta hyväksyä, että vuosi meni hukkaan. Viime vuoteen tuli mulla myös suorituskeskeisyys ja jatkuva stressi koulusta. Viime vuosi oli ainoa kouluvuosista josta en pystynyt nauttimaan. Ainoa vuosi jolloin en nauttinut vapaa-ajasta. Suorituskeskeisyyttä, jota en aluksi itsekää huomannut kuvastaa hyvin ajatukseni ''ihan kiva olla nyt koulussa, kun ei ainakaan tarvi itsenäisesti opiskella (=vapaa-ajalla tuntui, että pitää vain opiskella että mikään muu ei ole hyödyllistä). Näin 6vk loman jälkeen ja edelleen yo-kirjoituksiin lukematta jättämisen jälkeen toi kuulostaa jo ihan hullulta.
Varmasti ruoka on ollut vaihtoehto päästä pois ahdistuksesta, että opiskelemaan voi olla vaikea päästä ja yo-kokeet voi olla vaikeita jne. Kuitenkin nyt oon aivan onnessani, että vuoden päästä muutan opiskelemaan.
Haluan vaan tästä abivuodesta tehdä kaikin puolin hyvän vuoden :) Nyt vaan kykenen pukemaan sen sanoiksi, että mua taitaa vaan ärsyttää se tapa miten oon purkanut ahdistuksen. Jos sen piti liittyä ruokaan niin miksen jatkanut laihduttamista, kun sitä olin tekemässä. Silloin en ainakaan olisi tässä vatsakivussa, turvotuksessa ja lihavuuden tunteessa toisinaan ja voisin pitää millaisia vaatteita tahansa. Lisäksi en ollut yhteen kaveriin pariin vuoteen yhteydessä, vaikka erään vuoden perusteella pidin henkilöstä paljon. Tulin ottaneeksi yhteyttä henkilöön uudestaan vasta nyt toukokuussa ja tämä henkilö näyttää olevan iloinen siitä, että joku haluaa olla sen kanssa. Ja itse ajattelen, että kuka nyt ei sen kans haluais olla. Tunnen itseni siis vähän hassuksi.. Siinäpä se mun ahdistus oli. Ehkä mun pitäis alkaa opetteleen vaan tunne-elämää enemmä. Pienet vastoinkäymiset on mulle suuria.
Tässä ei auttais enää katsella viimeistä vuotta. Ohi mikä ohi. Lisäksi kirjoittaminen saa sen enemmän tuntumaan todella ohi menneeltä vuodelta. Ilman näitä ajatuksia en ainakaan olisi eksynyt näihin moniin ihaniin blogeihin.
Kirjoittamana sitä huomaa, että kuinka paljon siellä pään sisällä liikkuu ajatuksia. En haluaisi joutua selvittelemään tällaisia ajatuksia juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä, mutta aina kaikki ei vaan mene niin kuin suunnittelee. :) Mulla on sentään vahva usko tulevaisuuteen! :) (vaikka nyt sen todellisen tulevaisuuden näänkin vasta alkavan sitten kun flunssan saan selätettyä)
PoistaEn ehdi lähtökiireiden keskellä vastata enempää, mutta halusin vielä tulla sanomaan, kuinka hyvältä tuntui lukea, että kaikkien vaikeuksienkin keskellä jaksat uskoa siihen tulevaisuuteen! Jo se, että uskot ja haluat luoda abivuodestasi hyvän - ja samalla loppuelämästäsi - merkitsee todella paljon :)
PoistaIhanaa heinäkuun loppua! :)
Hei reissunainen! :) Ei huolta, sinnillä olen koittanut pysytellä jokaisen tekstisi kyydissä, mutta ajatuksia en ole päässyt valitettavsti lupauksistani huolimatta jättämään,sellaisella vauhdilla kirjoitat kuulumistasi että hitaammat eivät pysy matkassa :D Lisäksi olen viettänyt kuluneen viikon kirjaimellisesti pää pensaassa, milloin minkäkin hillan,mustikan tai vatukan perässä kontaten Hailuodon metsiköissä, joten illalla väsy on ollut jo melkoinen :D tai niin luulisi, tämä väsypuumi johtuu pikemminkin univelasta ... yliväsymyksen painaessa päälle, lyhenee yöuneni entisestään, ja sitteen sitä ollaan taas univelkakierteessä <3 Mutta niinkuin jo lyhykäisesti omassa vastauksessani sinun jättämään kommenttisi kirjoitinkin, on lisääntynyt ruoka pitänyt virkeystasoni suhteellisen korkealla ;)
VastaaPoistaKulunut viikkosi reissuineen ja lettukesteineen (josta innoittuneena tekasisin muuten itsellenikin lättyjä välipalaksi... vedin yksin koko pinon, hupsista ;)) on vaikuttanut enemmän kuin kiireiseltä, mutta sitäkin kesäisemmältä ja rentouttavalta ^^ Varmasti mahtavaa reissata ja lomailla,ja ennenkaikkea nauttia yhteisestä ajasta ennen töihin paluuta ^^ Milloin sinulla työt taas alkavat? Joko jännittää kovasti? Onko mielessäsi pyörinyt millaisia ajatuksia paluustasi jälleen "normaalimpaan" arkeen? Olithan ilmeisesti sairaslomalla, josta jäit sitten suoraan äitiyslomalle, vai olenko ymmärtänty jotain taas väärin? Varmasti uusi arki tuo omat haasteensa, mutta varmasti myös paljon mielekkäitäkin juttuja? :)
Ainiin, ja minun piti aloittaa tämä kommennti ajatuksella, joka minulla tuli ensimmäisenä mieleen kun tuoreinta kuvaasi katsahdin: Nainen, näytät ihan sairaan hyvältä!! (olipas surkuhupaisa ilmaisu, näin jälkikäteen ajateltuna:D), mutta ihan totta! ^^ Vielä pari kk takaperin, vaikka edistymisesi oli nähtävissä jo tuolloin, äitini saattoi kävellä selkäni takaa ja todeta että voi kuin tuo Laura näyttää vielä niin hoikalta ja hentoiselta enkeliltä... (kyllä, välillä sinusta puhutaan kuin kuuluisit kovastikkin sukuun tai läheiseen tuttavapiiriin :D). Ja tottahan se on; Justus sylissä istuessasi pohdin, kuinka heiveröiset käsivartesi kantavat tuota alati kasvavaa pojanjötikkää, mutta arvaappas mitä. Tänään tämän viikkoisia kuviasi katsellesani tajuisin,että moinen ajatus ei edes tullut mieleeni, vaan sen tilalla oli aivan uusi reaktio: Vautsi, tyttöhän näyttää hyvältä!Sillähän on lihasta! :D Kyllä,edelleen hoikalta, mutta ihan erillätapaa paremmalta, terveemmältä! Pelkästään kuvia katsomalla huomaa, kuinka kehosi on muotoutunut uuteen ja terveeseen kuosiinsa, ja sitkeä työsi on todella palkittu! Näytät Laura todella kauniilta,säteilevältä ja terveeltä, ja uskon vakaasti siihen,että kun projektisi on valmis, en löydä enää sanoja kuvailemaan kuinka hyvältä näytät ^^ Ei muuta.
Huomenna itselläni olisi tiedossa pieni kesälomareissu aurinkoiseen Jyväskylään, mutta palailen pohjolaan jo sunnuntaina. Ihana päästä hieman eri maisemiin edes hetkeksi, koska näytösten alettua kunnolla teatterilla, ei sielät paljoa irrota reissuun :D Rentouttavaa, helteistä, säteilevää ja nauruntäyteistä viikonloppua sinulle Laura ^^ En ole onnellinen pelkästään sinun puolestasi, vaan tälläkertaa myös meidän molempien puolesta, sillä vaikka saatankin laahata askeleen kaksi jälessäsi, on tämä kesä minullekin monella tapaa paljon mukavampi ja vapautuneempi kuin monet edeltäjänsä...ainakin mitä on uskominen syömiini jäätelölitroihin ;) Haastan sinut kokeilemaan Ingmannin kaneli-keksin, niin hyvää se mielestäni oli ;) Seuraavaan kertaan siis <3
Laura ^^
Heippa ihana Laura! :)
PoistaIhan mahtavilta kesäaskareilta kuulostavat sinun mökkeilysi sekä marjanmetsästyksesi! Itsekin niin odotan pohjoisen reissullamme pääseväni mummon ja papan marjakulhojen ääreen - vielä yli kahdeksan kymppisinäkin, kun he keräävät ämpärikaupalla joka kesä hillaa, mustikoita ja puolukoita! :)
Hienoa kuulla, että olet jaksanut läpi tekstejäni taivaltaa ;) Kommettisi piristävät aina valtavasti, tuli niitä yksi silloin, toinen tällöin - pääasia, että tiedän sinun vielä jaksavan lueskella höpötyksiäni ;) Nyt onkin ollut aikampoinen reissupostaus rypistys ennen kuin lähdemme pohjoisen turneellemme! Sitten otan minä sen kunnon lomailumoodin päälle ja pudottaudun sosiaalisen median parista mahdollisimman hyvin pois! Varmasi virkistävää ja rentouttaavaa, sillä niin kiirettä ja hulinaa ovat viime viikkoni olleet niin reissu-, koti-, kuin kirjoitusrintamallakin, että huh! Täälläkin olen kunnon univeloissa kieriskellyt ja nytkin silmät ristissä näpyttelen. On tainnut minullakin kiire tulla uniin, kun on ollut taas hieman hatarammalla pohjalla tuo nukkuminen, eikä Justuksen aikaistuneet aamuheräilytkää helpota asiaa ;) Mutta eiköhän töiden aloitus tuo sen nuijanukutuksen iltaisin, kun on sitten taas ihan eri tavalla tullut päivän aikana mentyä :)
Tosiaan, ehdin olla pitkän pitkän saikun jälkeen kesäkuusta marraskuun puoleen väliin suunnilleen töissä. Olin sillä välillä raskausjuttujen takia pari viikkoa saikulla ja pari viikkoa taasen ennen marraskuun lopulla alkanutta äitiyslomaa. Eli pienen työrupeaman ehdin saikkujeni väliin puristaa :) Vaikka mielelläni olisin kotiinkin jäänyt, on suunta kohti työmaata siis käytävä kolmen viikon päästä :) Siksipä kaivan sieltä ne oikeastikin minulle positiiviset ja tärkeät asiat esiin, kuten kunnon eheä työrupeama, arvokas oman alan kokemus sekä ehkäpä jopa vakipaikan saaminen joskus tulevaisuudessa! Varmasti tulen jännittämään ja stressaamaan töiden alkua, mutta tiedän myös nauttivani töistä niiden päästyä kunnolla vauhtiin :) Varmasti työ-äitiys -yhdistelmä vaatii totuttelua, mutta onneksi Justus on kuitenkin kotona isänsä kanssa marraskuuhun asti, ettei ihan samaan syssyyn ala heti päiväkotirumbakin vielä! Mutta hyvillä mielin uusia haasteita kohti! :)
Hih, ihana tuo sinun äitisikin kommentoiti - tuntuu hassulta, että hänkin on tietoinen pikkublogistani ja tilanteestani :) Mutta tosiaan, voi että, kiitos Laura kohentuneeseen ulkonäkönii liittyvistä kehuista - tulipas todella hyvä mieli :) Jarnokin juuri eilen totesi, että hei, sullahan alkaa jo olla käsissä vähän lihaksia jopa ;) Jep, ei näillä ehkä vielä painonnostokisoja voiteta, mutta ainakin nostellaan tuota omaa kasvaavaa käsipainoa huomattavasti paremmin kuin niillä alkuvuoden riu`uilla saattoi nostella :D Vielä hieman täytyy painoa rypistää lisää, mutta on kyllä ihana huomata se, kuinka sinut voi olla itsensä kanssa, eikä haikailu entiseen perään tulee enää mieleenkään :)
Ihanaa Jyväskylän reissua sinulle! Rentouduhan ihan kunnolla, syö lisää jätskiä ja ime auringosta energiaa pimeämpien kuukausien varalle! :) Täällä ollaan myös ihan todella todella onnellisia meidän molempien puolesta myöskin, että saadaan vihdoinkin nauttia kesästä - niin kuin muustakin elämästä - niin kuin siitä kuuluukiin nauttia! :) Vaikka sitten tulisitkin pari askelta jäljessä, on pääasia, että seurailet kuitenkin - joku päivä kirit vielä rinnalle asti! <3
Ai niin, jätskihaaste otettu vastaan! Eiköhän tuolla tien päällä muutamat jätskit tule syötyä ;)
PoistaIhana päivä teillä Naantalissa! Vaikuttaa kyllä todella kauniilta kesäkaupungilta! Kenenköhän lasta sitä itse lainaisi ja lähtisi käymään Naantalissa ;). Teillä on ollut paljon hyvää ruokaa ja kivoja tekemisiä. Niin sitä vaan joutuu itselleen myöntämäänä tulleensa vanhaksi, kun melkein heti menee kaikissa hulluttelujutuissa pää ihan pyörälle. Mutta kerrankos sitä :)
VastaaPoistaOli ihan sydän pakahtua, kun Justus-videota katselin. Varsin hurmaava ja seurallinen poika, kelpaisi tuollainen päivänsäde minullekin <3 tuitui, paljon pusuja pikkumiehelle!
Oikein mukavaa pohjoisen reissua koko perheelle! Nauttikaa, rentoutukaa ja älkää stressatko pienistä! Ei varmasti ihan hetkeen taas onnistu koko perheen voimin reissailu, kun sinäkin palaat työn pariin (siitä ei varmasti saa ihan vielä puhua, hyss, olet vielä lomalla).
Suosittelin todellakin sinua nappaamaan jonkun lapsukaisen mukaasi ja reissaamaan Naantaliin Muumeja treffaamaan - niin kaunis kaupunki on kyseessä ja hauska paikka Muumilaaksoineen! :) Vaikka minä tosiaan olisin voinut mennä yksinkin ihan innoissani sinne, vaikkei pikkuväkeä olisikaan ollut mukana - niin ihania ne Muumit ovat :D
PoistaHih, kummasti se töihinpaluu vaan siellä mielessä on, vaikka pitäisi ajatella, että vielä hienot kolme viikkoa lomailua jäljellä! :) Mutta vaikka kotiinkin pikkumiehen kanssa mielelläni jäisin, on töihinpaluussakin paljon positiivisia juttuja oman työkokemuksen karttumisesta ehkäpä jopa vakipaikankin saamiseen asti (joskus tulevaisuudessa) :) Ja ihanaa, että poika saa viettää näin ihanalla tavalla myös isänsä kanssa kunnolla kotona aikaa <3
Mutta siis, aion todellakin rentoutua reissullamme ja unohtaa kaiken muun paitsi Suomen kauniista luonnosta ja hyvästä seurasta nauttimisen! :) Pieni blogitaukoja ja kunnon irtiotto kotiarjesta tekee varmasti hyvää :)
Lopuksi vielä hurmuri-Justus kiittää ja lähettää terkkuja takaisin! ;) Ei kyllä vaan voi olla huonolla tuulella tuon nauravan minimiehen seurassa <3
Rentouttavaa ja lämpöistä viikonloppua Jenni sinulle! :)
Minä kävin joitain vuosia takaperin Muumimaailmassa kahden ystäväni kanssa samalla reissulla, kun olimme Turun Ruisrockissa rockailemassa :D Ja ehei, seurueeseemme ei kuulunut yhtään lasta! Mutta ei se mitään, meillä sitä lastenmieltä riitti vaikka muille jakaa ja tohkeissamme otimme potretteja Muumien kanssa jne. ;) Siihen aikaan olin itseasiassa vielä terve. Yllättävän hyvin sitä muistaa reissujen ym. ruokailujen/syömistilanteiden perusteella, millä mallilla oma sairaus on milloinkin ollut. Ruisrockissa olin terve, söin heti aamupäivästä pannupizzaa, festarialueella karkkeja jne. jne. Voi niitä aikoja!
VastaaPoistaEmmi
Tosiaan, voi tuollaisia ihania aikoja! :) Mutta ihan parasta, että sinulla on muistoja tuollaisilta ajoilta! Se takaa varmasti sen, että haluat taas tavoitella juurikin tuollaista vapautuneisuutta ja elämästä nauttimista, vai mitä? :) Ja itsellenikin on kyllä hyvin tuttua tuo, että muistelee menneitä terveitä aikoja sekä oman sairauden vaiheita ruokailujen perusteella - todella vahvoja muistoja sellaiset!
PoistaJa voisin tosiaan niin itsekin kuvitella meneväni tyttöporukalla ilman lapsia Muumeja tapaamaan - lapsenmielisyys on oikeasti niin hyvästä ja tuo ihan mahtavaa elämäniloa myös meille aikuisille! :)