Käy Muumilaaksoon :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa se reissun kohokohta eli Muumilaakson väkeen tutustuminen! :) Takana sekä minulla, äidilläni että Justuksella oli melkoisen huonosti nukuttu yö, sillä vieras matkasänky ja ylikierroksilla käyminen saivat pojan nukkumaan todella huonosti ja levottomasti, ja ylöskin nousimme parisen tuntia tavallista aiemmin. Tämä ei kuitenkaan ainakaan minun fiiliksiäni yhtään huonontanut, vaan odotin päivää todella innoissani!

Justuksen univelka korjaantui mitä parhaiten jo heti aamusella, kun poika nukahti jo ennen aamupalalle pääsyä. Ajattelin nukuttaa poikaa hieman ulkosalla muita odotellessani, mutta en ehtinyt kuin ovesta ulos ja alkoi niin kova uniärinä sekä silmien pyörähteleminen, että poika oli unessa ihan välittömästi.

Voinette arvata, että olin näiden kaikkien vuosien jälkeen myös kovin innoissani hotelliaamupalasta ;) Päätin ottaa takaisin ne harmituksen tunteet, kun viime vuosina hotelliaamiaisten tarjonta on jäänyt käyttämättä totaalisesti hyväksi. Parin vuoden takainen hotelliaamiainen Klaus K:ssa Helsingissä meni yhden leivän ja maustamattoman jogurtin voimin, ja laivalla aamiaisbuffetissa nautiskelin erään kerran puuroa, nam. Tuskin tuli sitä puuroa syötyä ihan koko rahan edestä :D 

Nyt kuitenkin nautin oikeasti juurikin niitä itselleni mieluisampia tarjottavia ja juurikin sen verran, miten paljon mahani vain sisäänsä sieti ottaa! :)

Ja koska edessä siinti todella pitkä päivä kävelyineen, oli hyvä tankkaus siis muutenkin paikallaan :)

Aamupalan jälkeen jalkauduimme ja kävelimme vanhaan kaupunkiin ja rantaa pitkin Muumimaailmaa :) Mitäköhän mahtoi pienen Idan mielessä pyöriä, kun hänelle oli kerrottu, että menisimme Muumeja katsomaan? Ajattelikohan tyttö, että menisimme joukolla katsomaan Muumeja telkkarista? :)

Ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun perille pääsimme ja Muumitalon vihdoinkin näimme! En osaa edes kuvitella, mitä pienen tyttösen päässä pyörikään ja millaisia ajatuksia siellä vilisi, kun yhtäkkiä kaikki ihmeellinen Muumitaloineen onkin siirtynyt telkkarista meidän elämäämme!

Aivan ensimmäisenä tuli Nuuskamuikkunen meitä moikkamaan :) Ida oli tässä vaiheessa vielä niin hämmentynyt eikä saanut sanaa suustaan, että tuttavuuden teko Nuuskamuikkusen kanssa jäi lyhyeen.

Vähitellen ujostelu kuitenkin katosi ja tilalle tuli intoa ja rohkeutta - kävipä pikkuinen jopa Muumimammaa halaamassakin :)

Täytyy myös todeta - mikä lienee tullut jo selväksikin - että olen ihan todella suuri muumifani, joten olin ihan aidosti innoissani päivästä myös itseni vuoksi ;) Tämä juontaa juurensa tietenkin lapsuuteemme, joka oli muumien täyteinen aivan ihanalla tavalla :) Muumit olivat meidän perheessämme väistämättä se suosikki lastenohjelma - kerrottiinpa pikkuveljelleni jopa aika muumeissa, kun hän ei vielä kelloa osannut. Ajan sijaan vastattiin kysymyksiin siitä, kuinka pitkä aika johonkin tapahtumaan on, Muumijaksojen keston mukaan :D

Pikku Myy on ehdottomasti se minulle tärkein hahmo. 4-vuotiaana sain nimpparilahjaksi mummoltani pehmoisen Myyn, joka onkin kulkenut siitä lähtien matkassani - minne ikinä olen mennytkään. Myy on matkannut Amerikassa, seikkaillut Italiassa ja ollut valitettavasti myös parin vuoden ajan osastolla kanssani. Nyt Myy majailee yöpöytäni alahyllyllä :) Myy on melkoisen kärsineen näköinen eli toisin sanoen se on ollut kovin rakastettu ;) Tämän vuoksi minulle ei riittänyt, että sain Myystä ja Justuksesta yhteiskuvan, vaan minun oli päästävä Myyn kanssa itsekin  samaan kuvaa - siis aivan pakko ;) Vaikken ehkä luonteeltani Myytä niin muistutaakaan, vaan enemminkin siskoni, olen ollut perheemme Myy aina - ihan lempinimeä myöden ja varsinkin isän kutsumana:)

Meitä nauratti äidin kanssa veljeni selvennykset eri jaksojen tapahtumista, kun muistelimme eri muumiseikkailuja. Vaikka itse olenkin katsonut aikanaan todella paljon Muumeja ja vielä myös näin vanhemmalla iälläkin, ei katselumääräni selvästikään ole mitään siihen verrattuna, kuinka paljon veljeni perheineen on Muumeja Idan myötä tapittanut :D Kun pohti jakson kuin jakson tapahtumia, tuli selventävä vastaus alta aika yksikön! Ihanalla lapsenomaisella tavalla Idakin on jo pidemmän aikaa elänyt vahvasti muumien kautta, sillä milloin hän on herätessään kysynyt, että onko kevät jo saapunut, ja milloin hän on ollut äidin oma Muumipeikko :)

Itse odotankin niin kovin sitä aikaa, kun voin tosissani alkaa Justusta sivistää Muumien myötä ;) Jarno, joka Muumeista ei niin piittaa, saa näyttää pojalle omia lempparipiirrettyjään, mutta minä pidän huolen siitä, että poika varmasti tykästyy Muumeihin! :)

Hemulin ja Nipsun kotitalot sekä Muumimamman jättikurpitsa:)

Edellisen kerran olen itse käynyt Muumimaailmassa 18 vuotta sitten, kun siskoni 10-vuotis synttäripäivänä vanhempamme istuttivat meidät autoon kertomatta meille, minne olemme lähdössä. Yllätys oli siis melkoinen, kun määränpää meille lapsille selvisi! Itse muistan reissustamme jonkin verran ja olinkin ihan innoissani siitä, että muistikuvani pitivät hyvinkin paikkansa! :)

Kun olimme Muumitalossa vierrailleet ja jo tovin muumien kanssa seurustelleet, niin oli aika hakeutua Muumimamman ruokapatojen äärelle. Ida-neiti ei arvattaenkaan olisi millään halunnut Muumitaloa jättää, mutta lopulta neiti tyytyi selitykseen, että Muumimamma on tehnyt meille ruokaa, joten syötävä on ;)

Ruokailun jälkeen äiti jäi nukuttamaan Idaa ja Justus jäi tyytyväisenä puuhastelemana rattaisiinsa ja me muut menimme vielä katsastamaan ihan Muumimaailmanikin tuotemyymälän - sinne kun ei rattaiden kanssa saanut mennä. Olisin niin voinut tyhjentää koko kaupan, mutta tyydyin vain ostamaan itselleni muistoksi pronssisen värisen Pikku Myy - avaimenperän :) Shoppailun jälkeen tarvitsimmekin sitten vuorostamme jotain makeaa ja minä käväisin hakeamassa itselleni Mörön jääjogun kinuskikastikkeella ja hasselpähkinärouheella :)

Kun pikkuväki oli saatu tainnutettua, lähdimme kiertämään rattaiden kanssa luontopolkua, jonka varrella tapasimme Muumilaakson väen lisäksi muita Muumeista tuttuja hahmoja :) Tuli kyllä hieman hölmö olo aluksi kiertää keskenämme siellä neljän aikuisen voimin pikkuväen nukkuessa, mutta itse jaksoin kyllä siltikin olla innoissani :D

Polun varrella tapasimme muun muassa Alisan ja noidan...

...hattivatteja...

...sekä aina niin pelottavan, mutta samalla hellyyttävän mörön :) Ida-neiti heräsi Mörön luolaan saavuttuamme ja halusi myös nähdä Mörön näkinkenkineen. Kummasti on pikkutyttö rohkeampi kuin isäsnsä aikanaan, joka katseli Mörköä sormien läpi, isosiskonsa sylissä ;)

Polkuosuus oli hauskasti toteutettu luonnon keskelle :)

Pikkuneiti ampparireppuineen kävi moikkaamassa myös Tiuhtia ja Viuhtia sekä heillä ollutta smaragdia :) 

Kun saimme luontopolun kierrettyä, oli aika mennä katsomaan teatterinäytöstä. Tänä kesänä näytöksenä pyöri tarina Muumimamman jättikurpitsasta. Justus tapitti jälleen tyytyväisenä ympärilleen ymmärtämättä näkemäänsä, mutta Ida oli ihan haltioissaan ja antoi kunnon taputukset näytelmälle sen päätyttyä :)

Alueella oli myös uimaranta, mikäli olisi vilvoittelua kesken päivän kaivannut :) Sunnuntai oli kyllä kieltämättä niin lämmin päivä, ettei olisi meillekään pieni kastautuminen vilpoiseen veteen ollut pahitteeksi!

Drontti Edvard ja uimahuone :)

Ja loppuun vielä pieni seikkailu Muumipapan muistelmien hengessä :) Ida ihastui ruorin pyörittelyyn, ja kun huomasimme seuraavaksi edessä olevan vielä leikkipaikka liukumäkineen ja veneenuittopaikkoineen, päätimme kääntyä takaisin - isin arvaus nimittäin oli, ettei tyttöä saisi sieltä ikinä pois, mikäli tämä paikan ehtisi nähdä!

Tässä vaiheessa takana oli pitkä, mutta samalla aivan ihana päivä :) Ja koska alue ei enää kauaa edes olisi auki ollut, aloimme tehdä lähtöä. Sitä ennen Ida kävi vielä Muumipapan kuvattavana saaden itselleen matkamuistoksi teetetyn kuvan. Olisin halunnut kuvamuiston myös Justuksesta, mutta poika veteli niin tyytyväisenä sikeitä rattaissaan tuossa vaiheessa, että kuvaus täytyi unohtaa! Sen sijaan odotellessani muita, kävin minä lähettämässä postikortin isomummolle ja isopapalle Justukselta ja Idalta :) 

Olimme kaikki aivan loppu päivän päätteeksi, mutta mikään ei varmasti vetänyt vertoja Justuksen viimeisillään raskaana olevan kummitädin olotilalle, kun talsimme vielä pitkän päivän päätteeksi takaisin kylpylälle. Mahan kiristelyt, kuumuus ja pitkä päivä jalkojen päällä olivat tehnyt tehtävänsä! Niimpä tällainen junakyyti ei olisi ollut meille lainkaan tuossa vaiheessa pahitteeksi :)

Kävimme vielä ennen kotiinlähtöämme syömässä hampurilaisateriat samaisessa kylpylän alakerrassa sijaitsevassa Tk`s -nimisessä ravintolassa, jossa myös edellisiltana kävimme. Kun aloin väsyneenä, janoisena ja nälissäni leikata hampurilaistani kahdella veitsellä ilman, että ensin edes tajusin sitä, tiesin päivän olleen melkoisen pitkä ja raskas:D Justus jaksoi kuitenkin hymyillä viimeiseen asti ja se minulle olikin kaikkein tärkeintä:)

Parin vuoden päästä aiomme ottaa reissun ehdottomasti uusiksi, kun Justuskin ymmärtää jo jotain Muumeista ja Idakin varmasti nauttii vielä ihan täysillä Muumiseikkailuista - ehkäpä jopa enemmänkin kuin nyt :) Sitä ennen tyydymme katselemaan herran kanssa telkkarista Muumeja ja Justus tyytyy tekemään tuttavuutta Muumeihin painimalla uuden Muumipeikkonsa kanssa ;)

Sellainen oli meidän päivämme Muumilaakson väen kanssa :) Löytyykö muitakin, jotka jaksavat innostua tällaisesta vielä vanhemmallakin iällä - muita ikuisia muumifaneja? Oletteko te käyneet Muumimaailmassa joko lapsuudessanne tai näin vanhempanakin? :)

<3: Laura