No niin, nyt olisi sitten ensimmäisen reissuruokapäiväkirjan vuoro! Kyselin viimeisimmän ruokapäiväkirjan yhteydessä, olisiko kenelläkään kiinnostusta reissuruokapäiväkirjoja kohtaan. Ja koska muutama koki sellaisen hyödylliseksi, kuvailinkin teitä ajatellen muutaman päivän ruoat kokonaisuudessaan reissumme aikana. Luohan reissusyöminen kuitenkin aivan erilaista haastetta ruokailuihin, mikäli ne kotonakin ovat vielä kovin haastavia. Kun joutuu luopumaan omista rutiineistaan, turvaruoistaan ja omista aikatauluistaan, ei mieli meinaa siihen lainkaan sopeutua. Kun yhtäkkiä onkin huoltoasemien ruoka-annin armoilla tai sukulaisten tarjoiluiden varassa, voi eteen tulla melkoinen määrä haasteita kera valtavan ahdistuksen.
Tässä olisi nyt kuitenkin muutamien reissuruokapäiväkirjojen mukaan esimerkkejä siitä, kuinka minä olen matkallamme syönyt, kun syöminen ei enää tuota minulle ahdistusta tai valinnat eivät ole minulle enää haastavia. Tällä reissulla nautin, herkuttelin ja söin, kuten tällaisella lomalla kuuluukin syödä! Mukaan mahtui sukulaispöytien antia, huoltoasemien sämpylöitä, lukuisia grillimakkaroita, pari ravintolareissua ja mökin keittolevyllä valmistettuja yksinkertaisia aterioita :)
Aaamupala klo 8.30
Tämä ensimmäinen ruokapäiväkirja on päivältä, jolloin lähdimme ajelemaan vanhempieni mökiltä kohti setäni perheen kotia Kiuruvedelle. Mökkiaamupalani koostui tänä kyseisenä aamuna isäni minulle varmaamasta maitorahkasta, äitini poimimista mustikoista, appelsiinista sekä kinkku-juustoruisleivästä. Otettuani kuvat, lisäsin vielä mehukeittoa tuttuun tapaani rahkani joukkoon :)
Lähdin reissuun sillä asenteella, että en varaile itselleni mitään erityisiä ruokia, vaan sitä syödään mitä on tarjolla tai mitä matkan varrella kaupoista tulee ostettua. Ainoa millä olin varautunut, olivat hyvin säilyvät välipalat myslipatukoineen ja hedelmäsoseineen, jos tarvitsisin helppoa ja nopeaa väli- tai yöpalaa. Yleensä en mökillekään varaa mitään erityisiä omia aamupalatarpeita, vaan syön niitä, mitä äidillä on jo siellä valmiiksi ostettuna. Nyt isä oli kuitenkin menossa käymään mökiltä käsin kaupassa ennen meidän tuloamme ja toi sitten meillekin ihan erityisesti jogurtti-/rahkapuolta toiveidemme mukaisesti :) Aamupala poikkesikin siis aiempien ruokapäiväkirjojen aamupalastani sen verran, että esimerkiksi pähkinöitä en mökillä syönyt lainkaan.
Ja koska syömiseni on nykyään niin kovin vapaata, en oikeastaan enää ateriasuunnitelmaani edes ajattele, vaan noudattelen täydellisesti omia tuntemuksiani ja hyödynnän oman kroppani tuntemista mitä ruokamäärien tarpeellisuuteen tulee :) Näin ollen en edes ajatellut, että jotain jäisi pois pähkinöiden myötä, sillä tarvitsemani energiamäärä tulisi taatusti muulla tavoin päivän aikana täyteen :) Tämä ajattelutapa koskee nykyään jokaista päivääni eikä tietenkään erityisesti pelkästään tätä!
Välipala klo 12
Lähdimme mökiltä ajelemaan heti pikaisesti syödyn aamupalan jälkeen. Huomasin kyllä, että aamupala oli hieman jäänyt pienehköksi - esimerkiksi toinen leipä olisi ollut paikallaan - ja nälkä tulikin uudelleen melkoisen pian, vaikka aamupalaa syödessäni tulinkin täyteen. Niimpä pysähdyimme sitten sopivan paikan tullen - eli Justuksen herätessä päikkäreiltä - ja tankkasimme hieman perinteisiä huoltsikkaeväitä. Minä valitsin juustosämpylän, mikä vei pahimman nälän sopivasti pois.
Väistämättä mieleeni kyllä reissun aikana tuli kerran jos toisenkin vanhoja muistoja vastaavista, mutta sairauden sanoittamista tilanteista viime vuosilta. Kuinka olen ahdistunut valintojen äärellä, saanut paniikkikohtauksia ja hankaloittanut väistämättä myös muiden reissua, vähintäänkin pilannut reissufiiliksen. Voi kuinka usein mietinkään, mitä Jarno olisi tälläkin reissulla joutunut kestämään, jos jokaisen aterian äärellä olisimme käyneet läpi samat vanhat paniikkivalinnat ja itkukohtaukset. Onneksi tällaista ei enää tarvitse laisinkaan pelätä :)
Sämpylä ei tällä kertaa aivan riittänyt, joten ostimme molemmat vielä jätskit: minulle Hurmaava kinuski ja Jarnolle salmiakkijäätelö. Oikeastaan päätimme jätskeistä jo etukäteen, ja vaikkei pieni nälän kutkutus olisikaan tuntunut mahanpohjassa enää sämpylän jälkeen, teki - yllätys yllätys - muutenkin makeaa jo mieli, joten jätski oli ihan ehdottomuus :)
Lisäksi olin jo mökillä tehnyt maitokahvia itselleni termariin ajomatkaa varten, joten sain hyvät kahvit juotua jätskin kaverina :)
Lounas klo 15.45
Olimme jo etukäteen sopineet setäni vaimon kanssa, että syömme lämpimän ruoan siellä, joten siksi päädyimmekin matkalla vain välitankkaukseen. Kun pääsimme perille Kiuruvedelle, alkoi nälkä olla jo melkoinen, mutta ihan heti emme päässeet kuitenkaan syömään. Setäni oli vasta lähtenyt mummoani hakemaan, joten lounas siirtyi hieman myöhemmäksi. Mutta fyysinen vointini on jo niin hyvä, että nälkä vain kurisi mahassani tavalliseen ja terveeseen tapaan - saatoin siis ruokaa ihan hyvin hieman odotella :)
Ruokana oli ihanaa kookosmaitoon tehtyä, mausteista kanakeittoa. Keittoa santsasin lisää ja söin myös yhden juustoleivän - ihanaa tuoretta kauraleipää - keiton kanssa.
Tällä matkalla huomasin muutenkin sen, kuinka todella ruoan santsaus tulee jo ihan luonnostaan! Kotona kun syö aina samoilta lautasilta, tuntee aika hyvin jo tarpeellisen ruokamäärän heti kerta heitolla, mutta reissun aikana huomasin usein, kuinka tuli tarve ottaa vielä lisää eikä se herättänyt enää mitään sen kummempia ajatuksia minussa - muuta kuin, että nälkä tulisi saada tyydytetyksi. Ja toki myös herkullisella ruoalla oli sanansa sanottavanaan tähän, että ruokaa enemmän kuin mieleellään ottikin lisää :)
Jälkkärikahvit klo 17
Ruoan päälle joimme kahvit, jotka menivät samalla minun synttärikahveistani :) Setäni vaimo oli tehnyt ihanaa, omasta omppuhillosta tehtyä kääretorttua, jonka lisäksi söimme mansikoita ja vaniljajätskiä.
Kahvia meni pari kuppia, minkä lisäksi otin lisää mansikoita sekä kääretorttua vielä toisenkin palasen :)
Päivällinen klo 20
Illemmalla lähdimme viemään mummoa takaisin hoitokotiin setäni kanssa, minkä jälkeen meitä odottikin jo päivällinen - tai oikeastaan ruokaisampi iltapala - perillä. Tarjolla oli aivan ihanaa balsamicolla maustettua mansikka-fetasalaattia. Ihan mahtavasti sopivat makeat mansikat salaattiin! Lisäksi oli tuoretta patonkia, joita söin yhteensä kolme palasta levitteellä ja juustolla :)
Istuimme vielä yhdessä iltaa minun ja Jarnon tutkiessa majoitusvaihtoehtoja, minkä aikana joimme lasilliset meidän tuomaamme tuliaisjuomaa, jonka setäni vaimo halusi maistiaisiksi avata :) Lisäksi söimme Porvoosta ostamiani nougatsuklaita, joita nappailin jokusen, ehkäpä nelisen kappaletta yhteensä.
Iltapala klo 23
Vaikka ilalla tulikin kunnolla syötyä oman nälän mukaan, ei se nälkä minulla taasen kauaa loitolla pysynyt - niitä päiviä jälleen, kun nälkä on loputon. Syy äkilliseen nälkään saattoi löytyä hyvinkin myös tavllista kevyemmästä päivällisestä, sillä kotona syömme aina iltasella vielä melko tuhdinkin lämpimän aterian. Kaivoin siis vielä ennen nukkumaan menoa omat evääni esiin ja söin Alpenin kookos-suklaamyslipatukan sekä ompun - vaikka toki olisin varmasti saanut isäntäväenkin ruokakaapeilla käydä. Koin kuitenkin helpoimmaksi syödä omaa tahtiani ja omien tarpeideni mukaan juuri ennen nukkumaanmenoa isäntäväen jo vetäydyttyä ja sitten tuttuun tapaani yöllä Justusta syöttäessäni. Ja muutenkaani ei minulla ollut mitään tarvetta selitellä omien lisäeväiden tarvetta, koska kaikki sukulaiseni tietävät kyllä tilanteestani :)
Yöevästä klo 02
Nälkä sen kun jatkoi piinaamistaan yöllä ja parin tunnin päästä jo heräsin nälkäisenä. Pian Justuskin heräsi, joten korjasin tilanteen viimeisillä eväilläni eli marjaisella soseella sekä kookoksisella energiapatukalla. Kun patukan syötyäni kaipasin vieläkin jotain, kävin varkaissa Justuksen hoitolaukulla ja söin vielä siksi hedelmäsoseenkin ;) Näillä jaksoin kuitenkin hyvin aamuun asti, enkä edes toisella syöttökerralla kaivannut lisäsyötävää :)
Jo tämän ensimmäisen kunnollisen reissupäivän aikana huomasin sen, kuinka oma nälkä ei vieläkään mene selvästi samaa tahtia muiden nälän kanssa. Toki kaikilla ihmisillä on omat nälkätuntemuksensa muutoinkin, ja jokaisen kropalla on ne omat tarpeensa, mutta kyllä minun kroppani vieläkin kaipaa energiaa melkoisesti useammin osakseen, vaikka normaalipainon rajoja jo kolkuttelenkin. Tämä luo toki omia haasteita, kun on niin sanotusti toisten ruokien armoilla, eikä ruokien valmistaminen ja ruoka-aikataulu ole itsestä kiinni. Mutta toisaalta taas on hyvä huomata, ettei siinäkään ole oikeasti mitään ongelmaa, kun sairas mieli ei ole enää esteenä lisäruokien syömiselle silloin, kun muiden ei ole tarve syödä - onhan välipalat kuitenkin keksitty. Lisäksi oma kroppa ja mieli kestävät myös hyvin jo sitä syömisen venymistäkin - mutta myös syömistä, vaikkei itsellä olisikaan vielä nälkä.
Tässä siis ensimmäinen osa reissuruokapäiväkirjoista. Kolme ensimmäistä ovatkin peräkkäisiltä päiviltä, mikä on ehkäpä ihan hyvä asia ja auttaa siten hahmottamaan paremmin useamman päivän kokonaisuutta :) Mutta tosiaan, entäpä te muut? Millaisia ajatuksia reissuruokailu herättää teissä silloin, kun syömiset ahdistavat jo omassa, tutussa arjessakin? Kun ei voi turvautua niihin omiin luottotuotteissin ja pitää täysin kiinni omista ruoka-ajoista ja -tavoista?
<3: Laura
tämä tuli niin hyvään aikaan itselleni! :) Olin juuri mökillä missä lounas veny15-16 aikoihin ja olin aivan pulassa koko päivärytmin kanssa kun en tiennyt milloin pitää syödä mitäkin. Ja kun muilla tosiaan ei ollut niin kova nälkä kun itselläni, niin se pisti epäilemään omia nälkätuntemuksianikin.
VastaaPoistaKesällä porukassa on vaikea pitää mistään omista ruokarytmeistä kiinni joten välipalat ovat kyllä ehdottomat! Kiitos tästä ruokapäiväkirjasta, tämä helpottaa seuraavaa mökkireissuani:)
Ilmeisesti on ok syödä klo 16 lounas ja klo 20 päivällinen;) tämä tuotti suunnatonta ahdistusta itselleni juuri vkoloppuna, mutta nyt tuntuu jollain tavalla paremmalta, että niinhän voikin tehdä...! :)
Kiva kuulla, että tämä antoi edes jonkinlaista vahvistusta omille tuntemuksillesi :) Tuo onkin todella haastavaa yrittää sairaan ja epävarman mielen kanssa pitää kiinni aterioistaan, kun muilla ei tunnu olevan laisinkaan nälkä eikä yhteistä ateriaa valmistetakaan silloin, kuinitse sitä tarvitsisi! Mutta jos omaa ateriasuunnitelmaansa miettii - mikäli sellainen on - eikä vielä ns. ylimääräisiin välipaloihin kykene, voi aina yrittää ajatuksissaan vaihtaa vaikka lounaan ja välipalan paikkaa. Minulla se on ainakin vuosien saatossa toiminut ja mahdollistunat edes hieman paremmin sosiaalisessa elämässä mukana pysymisen :)
PoistaTsemppiä! Luota vaan rohkeasti niihin omiin nälkätuntemuksiin ja niihin tuntemuksiin, jotka tiedät sairaudesta huolimatta oikeiksi ja terveiksi :)
Hyvältä näyttää Laura! Ihanaa,miten rennosti ja joustavasti ruokailusi menee!!
VastaaPoistaKuten itsekin olet sanonut,niin aamupalasi on aika samanlainen yleensä,mutta toisaalta eihän siinä ole mitään vikaa. Tuo on kyllä niin herkullisennäköinen aamiainen. Oon itekkin hurahtanut täysin rahkaan. (: Ootan innolla tulevia ruokapäiväkirjoja! (:
Kiitos, kiva että se rentous todella välittyy näiden avulla teille muillekin :) Ja mukavaa että tulevatkin päiväkirjat jaksavat vielä kiinnostaa! :)
PoistaHeh, olin jo ajatellut, että rahkoja tuskin tulen syömään matkalla, mutta tulihan niitäkin tuttuun tapaan taas jokunen syötyä:D Mutta toisaalta sai taas ihanaa vaihtelua myös sukulaispöytien puuroaamiaisten ja jopa yhden hotelliaamiaisen myötä ;)
Kiitos tästä postauksesta! Itse en ole pidemmille reissuille oikeastaan uskaltanut lähteä, syöminen on edelleen niin hataralla pohjalla. Kaikki nämä ruokakuvasi saavat kyllä tsemppaamaan minuakin syömään, joten odotan innolla näitä lisää. :)
VastaaPoistaMinun pitäisi päästä kalorien laskemisesta eroon... Löytyykö jotain vinkkejä? Niin kovasti olen yrittänyt, mutta aina se ahdistus lopulta on ajanut mut taas niitä laskemaan... Ja tuntuu, että näin paranemisvaiheessa olen entistä riippuvaisempi niiden laskemisesta! :( Kaikki vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita!
Jaksamisia sulle, olet ihana! :)
Kiitos, ihan mahtavaa, jos koit tämän postauksen hyödylliseksi! Kuten kirjoitinkin postauksessa, muistui minulla kyllä vahvasti usein matkan aikana tutuilla reiteillä mieleen, että miten valtavan erilaisia - ja ennen kaikkea sairaita - ajatukseni ovat olleet edellisillä reissuillamme. Miten paljon ahdistavia kokemuksia on tullut koettua ja tilanteita, joissa usko parempaan on jo melkein hiipunut. Joten moni muisto sai taas vahvemmin tajuamaaan sen muutoksen suuruuden ja ennen kaikkea sen, että parantuminen todella on mahdollista! Vaikka kuinka vaikealta tuntntuisi, eikä voisi uskoa koskaan pääsevänsä eroon sairaista tavoistaan, on se oikeasti mahdollista. Ja jos minullekin oli, niin sitä se on myös sinulle :)
PoistaJa mitä kaloreihin tulee, niin niistä eroon pääsy on ollut itselläkin melkoisen pitkä tie, mistä en siitäkään uskonut selviäväni. Mutta jotenkin sekin oli vaan mahdollista! Itse uskon todella vahvasti siihen, että kun ravitsemustila korjaantuu tarpeeksi hyväksi ja pakko-oireisuus katoaa, on myös kaloreiden pakonomaisesta laskemisesta oikeasti mahdollista päästä eroon. Mutta minulla tämä vaati paremman ravitsemustilan lisäksi tietynlaista rohkeutta heittäytyä itselle pelottavien ruokien ja vieraiden ruokien "armoille". Pakotin itseni syömään minulle pelottavia ruokia ja ennen kaikkea ruokia, joiden ravintosisältöä en vain voinut tietää. Söin paljon muiden tekemää ruokaa sekä ravintolaruokaa, jolloin siedätin itseäni siihen, etten jokaista kaloria voi laskea. Ja vähitellen tilanne oikeasti helpottui. Se helpottui viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusi ruoan olevan aivan jotain muuta kuin pelkkiä kaloreita :) Kun ruoka alkoi näyttäytyä ravintona, välttämättöminä ravintoaineina, elimistön polttoaineena sekä ihan puhtaana, sallittuna nautinnon lähteenä. Tuntuu, että koko katsontakanta yhtäkkiä muuttui, kun pystyin ajatteluni kääntämään tälle kannalle ainaisten kalorilaskentojen sijaan! Ja vähitellen saattoi altistaa itseän myös sille, ettei kalorimerkintöjä enää katonut ihan tietoisesti - vaikka toki jo tiedossa olevia numeroita onkin vaikea unohtaa ja olla aluksi ajattelematta niitä, Mutta kyllä nekin vähitellen unohtuvat :) Ja jos nyt ne satun näkemään, niin niillä ei enää ole väliä :)
Mutta kirjoittelin tosiaan enemmän ajatuksistani kaloreihin ja niiden laskemisesta eroon pääsyyn liittyen jo aiemmin erään vastauspostauksen yhteydessä. Eli jos olet sen kiinnostunut lukaisemaan myös, löytyy se helpoiten painamalla kalori-tunnistetta ja pätkä onkin siinä heti ensimmäisenä :)
Samoin tsemppiä ja jaksamisia sinulle - pystyt kyllä vielä nitistämään ne kalorit ajatuksissasi ja sitä myöten koko sairauden! :)
Todella hyödyllinen postaus Laura! Monelle muulle sairastavalle ja itsellenikin reissu-syöminen on haasteellista vaikka pitkälle olenkin tällä saralla jo päässytkin. Pahimmassa tapauksessa matkalla syömistä ja tuntematonta ruokatarjontaa pelkää etukäteen niin paljon, että reissu menee paastoamiseksi ja sittenhän ei ole kivaa sairastavalla eikä seuralaisilla. Ihan mahtavaa, kuinka sairaus ei enää ole sinulla pallona jalassa vaan voit huoletta ja mielenkiinnolla odottaa seuraavaa ateriaa, oli se sitten mitä hyvänsä, missä hyvänsä. Sitä on vapaus!
VastaaPoistaIhanaa alkanautta viikkoa sinulle! <3
Kiitos ihana Nell :)
PoistaTuo reissun tai vieraiden pöytien ruoka-annin pelkääminen niin paljon, ettei sitä ennen uskalla sitä vähääkään syödä, kuulostaa kyllä valitettavan tutulta! Ja siitä seuraaamuksena tietenkin on vain ja ainoastaan entistä pahempi ahdistus ja suurempi vaikeus tehdä valintoja, miltei mahdoton sellainen. Ja ne eivät todellakaan ole kivoja hetkiä kenellekään.
Reissusyöminenkin oikeastaan vaatii sitä harjoittelua ja itsensä haastamista. Kun aika on oikea, alkaa oikeasti reissuista selvitä ja vähitellen ne muuttuvat taas oikeasti kivoiksi asioiksi :) Ja lopulta - kuten minä nyt - nauttii reissusyömisistä, muiden herkkuruoista ja jopa niistä huoltsikan sämpylöistä ihan valtavasti! Tämä vapaus on kyllä kieltämättä ihan mahtava asia :)
Samoin sinulle Nell ihanaa uutta viikkoa <3
Postauksiasi on nykyään hyvin mukava lukea, ne suorastaan puhkuvat elämäniloa! Olet päässyt hyvin pitkälle!
VastaaPoistaItselläni reissuruokailut tuottavat vielä ongelmia, koska olen vielä melko joustamaton mm. ruoka-aikojen suhteen. Onneksi olen kuitenkin päässyt kesällä käymään edes jonkinmoisilla reissuilla, vaikkakin vähän sumplimista se on vaatinut.
Mukavaa viikkoa! :)
Voi kiitos :)
PoistaMukavaa, että olet näin kesällä edes jonkinlaisia pikkureissuja rohkaistunut tekemään, vaikka haastavaa onkin ollut! Onneksi juurikin hyvä suunnittelu luo vie sellaista tarvittavaaa turvaa ja auttaa oikeasti selviämään reissuruokailuista. Ja vaikeassa vaiheessa tuollainen suunnittelu onkin todella fiksua ja tarpeellista - kertoo myös siitä, että haluaa oikeasti pitää itsestään huolen, eikä altistaa sille, että koko päivän syömiset menisi huonosti!
Toivottavasti ensi kesä olisi sinullakin jo vapaampi ja saisit nauttia kesäreissuista ilman sairauden luomia rajoituksia :)Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin ja lämpöistä loppukesää! :)
Oi, kuinka hyviltä ja normaaleilta reissuruokasi näyttävät! Tästä sai todella hyvän kuvan siitä tosiasiasta, että sinulla ruokailut ovat juurikin niin luontevia, kuin olet antanut ymmärtää! Hienoa!
VastaaPoistaItsellä reissuruokailut ovat kyllä aika pitkälle mietittyjä. Jos pidemmäksi aikaa jollekin sukulaiselle mennään, on kyllä kauppareissu toivottava.
Ja onneksi olen pystyn myös reissun päällä jotain ottamaan; jos lounas tai päivällinen sattuu matkan aikana syötäväksi, suuntaamme Subwayhin taikka johonkin paikkaa, mistä saa ruokaisia salaatteja.
Täytyy kyllä nostaa hattua noin vapautuneelle syömiselle! Perässä tullaan; ainakin toivottavasti... ;)
Tulet aivan varmasti perässä, vaikket ihan kintereillä vielä olekaan! Selvästi yrität ihan tosissasi, ja vaikka välillä notkahduksia tuleekin ja paikalla tampataan, niin onneksi myös tahto tehdä muutoksia säilyy sinulla selvästi mukana - ainakin kommenttiesi perusteella :) Esimerkiksi jo tuo reissuruokailujen suunnittelu kertoo minusta juurikin siitä :) Suunnittelu on hyvin fiksua, jos vapaaseen ruokailuun ei vielä pysty. Se takaa pyrkimyksen mahdollisimman hyvään ruokailuun, eikä aja tilannetta siihen ettei reissussa saisi yhtäkkiä syötyä yhtikäs mitään.
PoistaHih, ja kiitos hatun nostosta! ;) Oikeasti ihan huippua, että se vapautuneisuus välityy näistä postauksista juuri oikealla tavalla!
Palailin omalta reissultani voittajana syömisten suhteen! :) En olisi ikinä uskonut (eikä siskonikaan), miten hienosti kaikki tulisi sujumaan! Söin aamiaisella buffetista hyvällä ruokahalulla mielitekojani kuunnellen niin munakokkelia kuin suklaamuroja "peruseväiden" rinnalla. Lounaaksi saatoin syödä hampurilaisen tai täytetyn letun ilman viime kesäistä ahdistusta siitä, mitä pystyisin syömään illalla, jos jo lounas olisi niin vaikea :) Tuntui, että syömiseni oli nyt oikeasti vapautuneempaa kuin vuosiin! Toki muutaman kerran tuli hankalampi tilanne eteen, mutta käytännössä valinnanvaikeuksia tms. ei ollut, vaan luotin omaan olooni ja mielitekoihini, koska ateriasuunnitelman noudattaminen ei olisi ollut mahdollista, tai ainakaan mielekästä. Kirjoittelen kuulumisia paremmin heti, kun aika antaa periksi :)
VastaaPoistaEmmi
Ja lomalla tuli huomatuksi myös se, miten erilainen energiantarve kullakin on...siskoni luovutti döner-kebabin syömisen, koska oli niin täysi, mutta minulle se upposi ihan kevyesti! :D Alan taas muistuttaa sitä vanhaa Emmiä, jonka mahaan kyllä mahtuu ;)
VastaaPoistaEmmi
Hyvä sinä! <3 Kaikki kuvailemasi kuulostaa aivan mahtavalta! Varmasti uudella ympäristöllä ja siskosi tuella oli myöskin oma vaikutuksensa onnistuneisiin syömisiin, mutta sinä teit ihan valtavan suuren työn antautuessasi reissuruokailuille tällä tavalla - ole ylpeä itsestäsi :) Nyt vaan sama meno päällä kotonakin, eikö vaan? :)
PoistaToivottavasti reissusyömiset vapauttivat osaltaan myös kotiruokailuitasi ja saivat sinut taas saamaan hieman enemmän kiinni siitä normaalista ja luontevasta syömisestä. Ja kokemuksesi Döner-kebabista - aivan mahtava! Se kertoo myöskin niin hyvää kieltä siitä, että mikään ei ole sinulle nyt liikaa, vaan kroppasi kiittää ja kumartaa kaikesta mitä saa - eikä hyvästä ruoasta saatu nautintokaan ole yhtään hullumpi juttu, vai mitä? ;)