Piristystä työpäivään :)

Eilen kirjoittelinkin mukavista vapaapäivistäni, joiden jälkeen olikin aika taasen palata jälleen töihin. Voi kuinka päivät meinaavatkaan mennä näin vuorotöissä sekaisin, eikä kahden vapaan jälkeen voinut millään mieli ymmärtää, että maanantain sijaan olisikin käynnissä torstaipäivä! Onko täällä muita, jotka vuorotyö saa aivan sekaisin päivistä? Kun oma työviikko on tavallaan vasta aluillaan, niin monilla se jo lähenee loppuaan. Noh, minä tykkään viikonlopputöistä ja niiden erilaisesta rauhallisuudesta, joten empä ala valittamaankaan asiasta :)

Eikä kahden onnistuneen vapaapäivän jälkeenkään harmittanut palata töihin - varsinkaan, kun päivän piristyksenä sain taas kuvaviestin vauhtiveikostani :) Ei tällaisen kuvan jälkeen voi olla mitenkään harmissaan - oli sitten töissä tai ei! 

Eikä töiden jälkeen odottanut viime viikkoisen grillaushetken uusintaotos äitini ja veljeni perheen kanssa ollut yhtään hassumpi tapa siirtyä illan vapaalle :) Poljin taas suoraan veljeni perheen kerrostalon pihalle, jossa omat poikani odottelivatkin minua jo. Pian saapuivat myös Justuksen kummit, Ida-serkku sekä serkku numero kaksi ja tietenkin mummo. Tosin serkku numero kaksi oli niin hiljaista poikaa melkein grillailumme loppuun saakka, että välillä pikkuisen läsnäolon meinasi ihan unohtaakin! Mutta heräsihän se pikkuinene nallehaalariin sonnustautunut mieskin vaunuissaan lopulta moikkaamaan meitä muita :)

Äitini oli taas huolehtinut grillattavista ja muista eväistä :) Makkaraa olikin taas joka lähtöön perinteisestä ryynimakkaraan, braatwurstiin ja Chorizoon asti! Jällkäreiden virkaa toimittivat Suffelit sekä leipomopuoli berliinimunkkien ja kampaviinereiden muodossa :)

Grillailuiden ohessa herra Justus pääsi ensimmäsitä kertaa kunnolla hiekansyönnin makuun, kun mummo kantoi pojan hiekkalaatikolle :D Tutti auttoi jonkun aikaa, mutta kyllä se hiekka vaan kummasti maistui... Pojan hiekkalelut leikkeineen tosin jäivät vähille, kun lapion käyttö ei vielä oikein luonnistunut eikä Ida halunnut hiekka-autoaan serkkupojalle lainata - liekö tyttö oli vieläkin katkera siitä, kun serkku vei edellisellä vierailulla pallon luvatta :D

Todella mukava oli siis päätös eilen työpäivälleni, mutta ihan parhaan siitä teki pyyntö, mitä ihanampaa ei olisi voinut ollakaan - pyyntö ryhtyä pikkuisen minimiehen kummiksi! Pikkumiehen vanhemmat pyysivät siis minua ja Jarnoa pojan kummeiksi, enkä voisi olla yhtään onnellisempi asiasta ♥ Minulla kun ei vielä yhtään kummilasta ole, on tämä minulle vielä senkin vuoksi niin kovin erityinen asia :) 

Tämän ihanan pyynnön ilahduttamana viikkoni jatkuu sekä työpäivien että juhlinnan merkeissä! Viikonloppuni pitää sisällään lauantain aamuvuoron ja sunnuntain iltavuoron - ja siinä välissä olisi tarkoitus käydä tanssimassa yhdet häätkin vielä! Kunhan huomenna töistä pääsen, on suuntana pikaisen valmistautumisen jälkeen Jarnon ystävän häät, joita tuleekin sitten varmasti juhlittua pikkutunneille asti :) Kun sunnuntai koittaa, täytyykin keräillä voimia sitten vielä illan ja sitä seuraavan aamun työrutistusta varten. Noh, kivoja juttuja edessä, joten eiköhän tämäkin viikonloppu kunnialla läpi viedä! Kunhan selviän ikävästä mummolassa hoidossa olevaa Justusta kohtaan, selviän mistä vaan ;)

Hauskaa, rentouttavaa ja kaikin puolin mukavaa viikonloppua teistä jokaiselle! :)

<3: Laura

Vapaapäiväni - poikia ja ihana ystävä

Nyt hypätään vaihteeksi tiistaille ja keskiviikolle eli todella tarpeelliseksi osoittautuneisiin vapaapäiviini! Kuten Viikon parhaissa kirjoitinkin, oli viime viikko melkoisen raskas pitkän työviikon ja koko perheen sairasteluiden vuoksi - näin ollen pieni lepo tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kahden vapaapäivän aikana pidimme perheen kesken pientä "piknikkiä" työn lomassa, minkä lisäksi kävin itsekseni Helsingissä nauttimassa ihanasta päivästä yhdessä ystäväni Minnin kanssa :)

Tiistainen päivämme...

...alkoi kaupunkikierroksella, joka piti sisällään asioiden hoitelua muun muassa kirjastokäynnin muodossa. Kun minulla on vapaapäivä, tarkoittaa se usein sitä, että Jarnolla on mahdollisuus hoitaa sellaisia asioita, jotka Justuksen kanssa kahdestaan eivät kovin helposti luonnistu. Kun parturikäynti oli ruksattu pois tekemättömien hommien listalta, oli vuorossa kelohongasta valmistuvan ulkopenkin nikkarointi!  Tiesimme tässä puuhassa kuluvan hieman aikaa, joten nappasimme syötävää kaupungilta mukaamme ja suuntasimme työn äärelle eli Jarnon äidin luo.

Siellä meitä odotti puolivalmis penkki, jonka suunnittelu alkoi jo ennen kesälomareissuamme, kun Jarno kävi kaatamassa pappansa metsästä kelohongan. Näin ollen saamme terassillemme mukavan puupenkin juuri oman makumme mukaisesti :)

Samalla tuli kerättyä talteen omenapuiden herkullista satoa :) Haaveilin jossain vaiheessa kesää tekeväni itse omenasosetta kesän ja syksyn omenasadosta, mutta saa nähdä antaako arkikiireet vielä tällaisellekin periksi!

Iskän nikkaroidessa ja äiskän keskittyessäni töihin liittyvään kirjallisuuteen, otti Justus tuntumaa pihanurmeen :) Tosin ei minun lukemisestani meinannut mitään tulla, kun poika oli milloin mitäkin vasten kiipeämässä ylös ja milloin mitäkin suuhunsa pistämässä:D Mutta ihanaahan sitä menoa ja meininkiä vaan on katsella :) Siinä touhussa ja lämpimän loppukesän päivän ansiosta saatoimme nauttia ulkoilmasta useammankin tunnin, kunnes oli taas aika lähteä oman kodin rauhaan - eli kohti hoitamattomia kotitöitä siis ;)

Keskiviikkona oli vuorossa...

... minun oma pieni irtiottoni tästä kotikaupungista, kun astuin Helsinkiin vievään junaan tarkoituksena tavata rakas ystäväni Minni. Ajatus Helsingin reissusta lähti oikeastaan Minnin ehdotuksesta mennä katsomaan hyvät arvosanat itselleen haalinutta kauhuleffaa! Koska puoliskomme eivät kauhuleffoista piittaa, niin mikäs sen kivempaa kuin lähteä tyttöjen kesken kunnon kauhua katsomaan ;) Tiedossa oli siis huippu päivä, mikä alkoi jo rentouttavalla junamatkalla, kun aamukahvin kanssa asettauduin omalle paikalleni ja uppouduin kunnon romaaniin - rauhassa, ilman repiviä pikkukäsiä :) Niin paljon kuin Justusta rakastankin, ei herran läsnä olo ole kovin kirjaystävällistä ja siksi rauhaisat lukuhetket harvassa ;)

Minni odotteli minua asemalla, josta suuntasimme suoraan Factoryyn lounaalle. Vastasyöty aamupala painoi hieman vielä mahassa, mutta ei näille salaateille vaan voi sanoa ei! Papu-kasvispullia, jokikatkarapuja, paahdettua maissia, paahdettua sipulia, ananasta, marinoitua punasipuliaa... Ja varsinkin nuo papupallerot - ei niitä vaan voinut jättää syömättä! Ja vaikka ruoka niin herkullista olikin, teki tuosta hetkestä kuitenkin parhaimman ihana seura ♥ Ihana seura ja tärkeiden kuulumisten vaihto - niin paljon kaikkea oli ehtinyt tapahtua sitten viimetreffien. 

Lounasta seurasikin sitten itse leffa eli The Conjuring, kirous. Olemme käyneet kahdesti aiemminkin katsomassa kauhua, joista ensimmäin elokuva oli lähinnä naurettava, mutta viimeisin olikin sitten jo oikeasti molemipien mieleen! Mutta tämä - tätä oikeasti voin suositella! Sen enempää juonta paljastamatta voin kertoa leffan päätteeksi olleen  ihon niin kananalihalla, pieni kylmä hiki iholla sekä kyyneleet silmissä! Jo alussa aloin katsella elokuvaa selvien äitilinssien läpi, ja kun elokuvassa olennaisessa roolissa olikin juuri äiti-lapsi - asetelma, eivät vaan tunteet voineet loitolla pysytellä. 

Kauhun vastapainoksi oli pakko päästä tasoittelemaan tunteita vaatekauppoihin, ja kiersimmekin muutaman liikkeen Kampissa ennen lähtöäni. Syksyyn valmistautuminen oli selvästi mielessä, kun farkkuleggingsien ja parin perustopin lisäksi mukaan tarttui ihana beige huivi, sormikkaat sekä harmaa pipo :) Tämä ei ainakaan yhtään vähentänyt minun syksyintoani - siitä voitte olla varmoja! Ja lopuksi Minni johdatteli minut luontaistuoteliikkeeseen, josta ostin ihanaa Clipperin vadelmateetä sekä Minnin suosittelemana kookoksisen sekä banaanikakun makuisen energiapatukan. Banaanikakku upposi jo kotimatkalla parempiin suihin ja heti kotona oli pakko keittää kuppi ihanaa teetä :)

Vaikka päivä olikin ihana, niin melkoisen hurjaa vauhtia asemalta kotiinkin poljin - niin kiire jälleen minulla oli kotiin Justus-herran luo! Sieltä se poika löytyi lelujensa keskeltä tuttuun tapaansa :) Ihme kyllä, poika malttoi äiskää konttailla ovelle vastaan, vaikka telkkarista sattuikin mainoksia juuri samaan aikaan tulemaan - niin koukuttavia ne mainokset pojan mielestä ovat että! :D

Ja kun Justusta oli moikattu, oli naisellisen lounassalaatin vastapainoksi minua odottamassa miehisempi päivällinen eli makkara-sipulihöystöä perunamuusilla. Päivä päättyi siis uuteen makukokeiluun chorizo-ryynimakkara -yhdistelmän myötä sekä lopulta sohvalle poikien kanssa käpertymiseen teekuppi kädessä ja uutta Aino-jäätelöä nougatin muodossa kulhossa :) Varsin mukavat vapaapäivät siis kaiken kaikkiaan!

<3: Laura

Reissuruokapäiväkirja osa IV

Nyt olisikin sitten vuorossa viimeinen ruokapäiväkirja matkamme ajalta :) Minulla oli tarkoituksena koota yksi ruokapäiväkirja vielä tätä edeltävältä ajalta, mutta päädyinkin hyppäämään suoraan viimeisimpään! Näin ollen pääsen tämän jälkeen tekemään hieman ajankohtaisempia ruokapäiväkirjoja sekä vihdoinkin kirjoittamaan myös työpäiväruokailuistani! Tämä ruokapäiväkirja on reissumme viimeiseltä päivältä, jolloin heräsimme päivään mummolla ja papallani, ja josta lähdimme ajelemaan kotia kohti sitten iltasella.

Aamupala klo 8.45

Tätä olin matkamme aikana niin odottanut - nimittäin mummolan ruokia! Mummo ja pappa heräävät joka aamu jo viiden aikoihin, joten aamupala on aina jo hyvän tovin odotellut meitä myöhäisheränneitä, kun vihdoin pöytään saavumme. Mummolassa ei kehtaakaan kovin myöhään nukkua - vaikka nyt tosin Justuskaan ei olisi siihen antanut mahdollisuutta - vaan rytmi muuttuu auttamatta enemmän mummolarytmin kaltaiseksi! Taisin itse herätä tällöin ennen kahdeksaa, ja syömään pääsin sen jälkeen, kun Justus oli aamupuuronsa syönyt :)

Mummo leipoo kaikki leivät itse ja tekee myös itse karjalanpiirakat :) Söinkin tänä kyseisenä aamuna ensimmäiseksi yhden karjalanpiirakan munavoilla sekä juustoruisleivän, minkä jälkeen jatkoin...

...kaurapuurolla ja tuoreilla marjoilla! Kaurapuuro on aina oleellinen osa aamupalaa mummolassa. Pienenä tämä oli tosin minulle melkoinen piinapenkki, kun en puurosta tykännyt laisinkaan, mutten kehdannut olla sitä syömättäkään :D Nyt söin kuitenkin lautasellisen puuroa mummon ja papan keräämillä marjoilla :) Vaikka isovanhempani ovatkin jo yli kahdeksankymppisiä, poimivat he joka vuosi ihan hurjia määriä marjoja puolukasta ja mustikasta hillaan ja aina vadelmiin, mansikoihin ja herukoihin asti!

Sinisessä lasissa ei suinkaan ole pelkkää vettä, vaan siinä on edellisenä iltana valmiiksi laitettu hunajavesi! Mummo ja pappa laittavat joka ilta seuraavaa aamua varten itselleen vedet, johon yön aikana liukenee lusikallinen hunajaa :) Olipa ihanaa sanoa ensimmäistä kertaa vuosiin, että laittakaa toki minullekin, eikä ajatella ahdistuneena: "enhän minä nyt tuollaista lisäenergiaa voi ottaa itseeni!". Mutta tosiaan, tällöin aamupalani piti kuitenkin kokonaisuudessaan sisällään karjalanpiirakan munavoilla, lautasellisen kaurapuuroa marjoilla, juuto-kurkkuruisleivän, lasillisen hunajavettä sekä ison kupin maitokahvia!

Lounas klo 12

Lounaana söimmekin sitten suurinta mummolaherkkuani: mummon lihakastiketta, lihapullia ja kaalikääryleitä uusien perunoiden kera! Kuten viime reissuruokapäiväkirjan kohdalla kerroinkin, niin reissun loppuvaiheessa aloin jo ihan tosissani kaivata kunnon kotiruokaa, joten nämä mummolaruoat maistuivat kyllä niin hyvin meille että! Ja ohessa kurkkua, rosollia ja puolukkasurvosta :)

Kahvit klo 14

Ja jatkona maailman paras jälkkäri! Meinasinkin mummolle ja papalle ehdottaa, että miten olisi lettujälkiruoka, mutta he ehtivätkin mukavasti ennen :) Pappa paistoi ison kasan lettuja mummon ohjeistamana: ohuita pitsireunaisia lettuja niiden olla pitää! Lettujen kanssa tarjolla oli mummon ihania pikkuleipiä, joista minun leppareitani ovat ehdottomasti lusikkaleivät!

Joten tämä jälkkäri piti minun kohdallani siis sisällään kaksi lettua sokerilla, itsetehdyillä lakka- sekä omppuhilloilla ja vaniljakastikkeella. Ja letun syöjänä olen sellainen, että lisäilen hilloa vähitellen, joten eivät nuo hillonökäreet noin onnettoman kokoisiksi todellakaan jääneet kokonaisuudessaan :D

Päivällinen klo 17.30

Edellispäivänä mummo teki ohrarouhepuuroa, jota söimme sitten tänä kyseisenä päivänäkin päivälliseksi. Olen oppinut tykkäämään kyseisestäkin puurosta ihan valtavasti, mutta siltikään sitä ei tule jostain syytä ikinä kotona itse tehtyä! Näin ollen tämäkin ruoka oli kovin mieluinen ainakin minulle :)

Söin siis lautasellisen ohrarouhepuuroa mummon punaherukkakiisselillä :)

Pappa savusti edellispäivänä myös lohta, joten puuron lisäksi söin yhden ruisleipäpalasen savulohella ja hieman lohta lisäksi erikseenkin. 

Ja kun enoni tuli vielä syömään ja kaivoi esiin aiemmin päivällä paistetut letut, niin täytyihän sitä minunkin puolikas lettu hillolla ja vaniljakastikkeella vielä syödä ;) Ja oli muuten ihan taivaallisen hyvää tuo itsetehty lakkahillo!

Kahvit klo 19

Mummolassa juodaan kahvit kahviherkkujen kera aina lounaan ja päivällisen jälkeen, joten kyllä tuli taasen kaikkea hyvää syötyä noidenkin muutaman Haapavesi-päivän aikana! Tämäkin rahkapiirakka oli niin hyvää, että vaikka maha oli aivan täynnä päivällisestä vielä tällä kyseiselläkin hetkellä, oli yksi rahkapiiraspala pakko mahduttaa johonkin rakoseen! :D

Iltapala klo 22.15 ja myöhemmin vielä yöpalaa

Iltapalan söinkin sitten autossa matkalla kotia kohti! Lähdimme ajelemaan yhdeksän jälkeen ja noin tunnin ajeltuamme, aloin minä syödä pikkueväitäni. Olimme syöneen niin hyvin päivällä, etten uskonut tarvitsevani matkalla juuri kummoisisa syötäviä, mutta olisihan minun pitänyt taas tietää paremmin! Söin nektariinin, vadelmaisen Pro feel -jogurtin sekä juustoruisleivän, mutta nälkä melkeimpä vaan yltyi!

Joten heti perään söinkin Alpenin myslipatukan, joita tuli melkoisen monta koko reissun aikana syötyäkin yhteensä. Siksikään en ollut kummoisempia eväitä varannut, koska olin suunnitellut nukkuvani loppumatkan ajan. Noh, tämäkin asia olisi pitänyt tietää paremmin, eikä edes haaveilla minun unenlahjoillani nukkumisesta autossa! Niimpä ainokaisen pysähdyksen tehtyämme eli Jarnon käytyä osatmassa itselleen Hesestä ruokaa, harmitus iski pintaan - juuri tuota minäkin olisin niin kaivannut! Sillä en tosiaan saanut nukuttua matkan aikana yhtään eli kyllähän se isompikin nälkä ehti sieltä tulla. Joten jos olisin tajunnut asian edes hetkistä aikaisemmin, olisin oikeasti tarvinnut tuohon väliin vielä jotain kunnon ruokaa tai edes täytetyn sämpylän! Nyt jouduinkin sitten kaivelemaan viimeiset muruset laukun pohjalta eli toisen myslipatukan ja muutaman jäljelläolevan cashewpähkinän :D Ja kun kotiin pääsimme puoli kolmen aikoihin ja olimme saaneet Justuksen omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan, nappasin minä kaapista hedelmäsoseen - jääkaapissa kun ei tietenkään mitään ollut - ja söin sen hirmuisella vauhdilla, jonka jälkeen painuin nukkumaan! Saadakseni herätä seuraavana aamuna hyvin yönsä nukkuneen Justukseni kanssa seitsemältä... 

Tämä päivä oli siis hieman erilainen muihin ruokapäiväkirjojeni päiviin verrattuna. Toki myöhään on tullut valvottua muutenkin vaikkapa illanistujaisten tai juhlien muodossa, mutta tällöin syöminen onkin ollut pitkälti myöhään yöhön jatkunutta napostelua, jolloin on varmastikin tullut syötyä riittävästi! Tästä muistuvatkin aina mieleeni sairausaikojeni tyttöjenillat baarireissuineen, kun kuvittelin kiven kovaa, että minun tulisi jaksaa päivä ja yö läpi täysin samoilla ruokamäärillä kuin niinäkin päivinä, jolloin menen nukkumaan tavalliseen aikaan. Suljin täysin silmäni siltä, että muut joivat vielä baarissakin jotain energiapitoista ja kuvittelin, että minun olisi pärjättävä kotiin asti syömättä ja juomatta - odottaa sitä aivan liian pientä iltapalaani, jota olin monella tunnilla siirtänyt yöllä syötäväksi. Näin ollen syömättömyys saattoi venyä useiden tuntien pituiseksi, mutta nukkumisen sijaan energiaa kuluikin vaikkapa tanssilattialla tai muuten vaan valvoessa. Ajatteluni oli siis täysin mustavalkoista nähden ainoastaan sen tietyn, sairauden minulle salliman ruokamäärän, mutta sulkien ulkopuolelleen lisääntyneen energiankulutuksen ja muut ulkoiset, vaihtuvat tekijät.

Nykyään ei tulisi enää mieleenkään ajatella, että jokainen päivä pitäisi pärjätä aina samalla määrällä ruokaa ja jonkin tietyn kaavion mukaan. Jos illalla valvotaan myöhempään, niin tottakai ruoan tarvekin on illalla suurempi! Muutenkin tämä asia kulkee samaa rataa ajatusteni kanssa, joista kirjoitin liikunnan ja ruokailuiden välistä suhdetta käsittelevään postaukseeni Lupa liikkua syömisten ehdoilla. Jokaisen päivän syömiset tulee räätälöidä kulloisenkin hetken ja tilanteen mukaisesti, omiin tuntemuksiin luottaen - huomioiden joka päivä muuttuvat tekijät, eikä sokeasti toteuttaen ennalta määrättyjä ruokamääriä. Toki moni turvautuu ateriasuunnitelmaan, mikä on sairauden tietyssä vaiheessa hyvä ja oikea ratkaisu - näin ollen ruokamäärät ovat aina vakioita ja tavallaan hyvinkin kaavamaisia, mutta usein riittäviä. Mutta vaikka ateriasuunnitelman noudattaminen turvaisikin päivittäisen ravinnonsaannin, ei se anna juuri liikkumavaraa tai joustavuutta tilanteissa, jolloin päivä ei etenekään tavalliseen tapaan. On iso ja vaikea askel monelle huomioida tämä ja nousta tämän yläpuolelle syömällä tarpeen tullen lisää ateriasuunnitelman päälle, mutta samalla se on myös haaste, jonka päihittäminen jättää sairautta hienolla tavalla taaksepäin!

Mutta miten on teidän laita? Onko teidän vaikeaa lisätä syömisiä illalle ja jopa yölle, kun päivä venyy, vai tuleeko valvomista ennakoitua ja "pantattua" ruokaa vaikkapa ateriasuunnitelmasta myöhäisemmälle vaikka nälkätilanne kertoisikin jotain ihan muuta? Tuntuuko ajatus lisäsyötävistä täysin mahdottomalta vai onko ruokamäärän lisääminen aivan luonnollinen asia? Onko jollakin jopa suunniteltu ateriasuunnitelmaan jokin lisäateria päiville, jolloin valveillaoloaika pitenee?

<3: Laura