Haaveena paranemistarina

Minulla on haave. Haluan päästä vielä joskus kertomaan muille paranemistarinani. Haluan voida olla esimerkkinä  muille, että tästäkin sairaudesta voi todella parantua - tai ainakin oppia elämään sen kanssa. Haaveilen siitä, että voin antaa muille sellaista apua, jota itse juuri nyt kaipaisin. Haluaisin valaa kokemuksillani uskoa ja toivoa muihin anoreksiaa sairastaviin ja tautia vastaan taisteleviin.


                                                   


Välttelen tietoisesti lukemasta anoreksiaan liittyviä lehtiartikkeleita, varsinkin jos ne vähääkään lietsovat sairautta. Pelkään imeväni niistä jotain väärää vielä sairaaseen ajatusmaailmaani. Mutta yksi anoreksiaa käsittelevä artikkeli pysäytti minut ja auttoi minua. Leikkasin aikanaan artikkelin Linda Taakalan anoreksiaa koskevasta selviytymistarinasta Fit-lehdestä irti, ja kannan sitä yhä mukanani. Artikkeli julkaistiin vuoden 2009 alussa ja siitä lähtien se on tuonut minulle voimaa vaikeina hetkinä. Kuten aiemmin olen kertonutkin, Lindalla on oma vastaanotto, Lindamaria, hotelli Tallukan tiloissa Asikkalassa, jossa Linda tarjoaa asiantuntevaa ja sydämellisesti potilaan yksilölliseen tilanteeseen paneutunutta psykososiaalista tukea ja terapiaa silloin, kun syömisestä on tullut ongelma. Kävin itse Lindan vastaanotolla ja sain myös sitä kautta arvokkainta tukea mitä voi saada - vertaistukea. Ja vielä arvokkaampaa vertaistuesta tekee sen, että toinen on todella parantunut. Esimerkillään hän voi näyttää, että parantuminen on mahdollista, eikä sairaus vangitse sairastunutta valtaansa koko loppu elämäkseen.


Lindan tarina on kuin suoraan omasta sairauskertomuksestani. Ortoreksiana alkanut sairaus paheni lopulta anoreksiaksi ja päättyi pitkään osastohoitoon Lapinlahden psykiatrisella osastolla. Puoli vuotta sairaalajakson jälkeen Linda hakeutui Räisälän kansalaisopiston luovan elämäntaidon linjalle. Vuosi eheytti häntä lisää. Vuoden aikana hän oppi suhtautumaan elämään luovalla tavalla: jos jonkun asian toteuttaminen alkaa viedä liikaa voimia, sitä ei tarvitse tehdä. Lisäksi Linda on saanut elämäänsä voimaa joogasta. Koulutukseltaan Linda on sosionomi AMK. Suuntautuminen hänellä oli lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävään työhön, jonka sisällä hän suuntautui vahvasti mielenterveys- ja lastensuojelutyön pariin. Parhaillaan Linda on kognitiivisen psykoterapian psykoterapeuttikoulutuksessa. Linda on vahvasti tekemisissä myös Suomen syömishäiriöyhdistyksen sekä syömishäiriöliitto SYLI:n kanssa.


Syy miksi kerron teille Lindasta ja hänen vastaanotostaan, ovat omat unelmani liittyen samankaltaisen työn tekoon. Haaveilen, että voisin vielä joskus perustaa itsekin syömishäiriöstä kärsiville tarkoitetun vastaanoton. Haluaisin paikan olevan matalankynnyksen paikka, jonne kenen tahansa on helppo tulla. Jokainen, joka kokee tarvitsevansa apua, on tervetullut. Ajatus on lähtenyt kehittymään Lindan vastaanoton myötä, mutta myös opinnäytetyöyhteistyökumppanimme kautta. Teimme yhdessä parini kanssa opinnäytetyön  yhteistyössä Lahdessa sijaitsevan Nuorten monipalvelukeskus Dominon kanssa. Tuotimme keskukselle nuorille jaettavan lehtisen, joka antaisi tietoa nuoruusiän masennuksesta. Domino on tarkoitettu kaikille 13-25 -vuotiaille lahtelaisille tai Lahden alueen nuorille. Nuoret voivat tulla keskukseen oli ongelma mikä tahansa. Tällaisesta työstä minäkin haaveilen, vahvana tietopohjana oma sairaushistoriani. Koska koulutukseltani olen sairaanhoitaja AMK, on minulla jo hyvä pohja luotuna tällaisille urahaaveille. Myös oman kirjan, paranemiskertomuksen kirjoittaminen, on haaveissani, sillä nautin todella kirjoittamisesta. Uskon, että realistisessa, mutta positiivisessa hengessä kirjoitettu tarina voi antaa anoreksiaan sairastuneelle enemmän kuin uskoisikaan. 

Luonnollisesti tällaisen työmahdollisuuden toteutuminen tarkoittaisi, että minun tulisi todella olla parantunut, mutta siihenhän tässä koko ajan pyritään! Olen itse saanut niin paljon apua, että joskus on vielä minun vuoroni antaa sitä!


Haluan vielä tähän loppuun jakaa teidän kanssanne Lindan ajatuksia paranemisesta, syistä, jotka auttoivat hänet toipumisen tielle.


NÄIN MINÄ PARANIN:
KRIISI "Oli hirvittävä kriisi tajuta sairastavansa psyykkistä sairautta. Vasta sen myöntämisen jälkeen aloin toipua."
RATKAISEVA HETKI "Sairaalajakson jälkeen tajusin, että en halua enää toteuttaa elämää, vaan luoda sitä. Tipuin ikään kuin päästäni alas sydämeen, ihan eri tasolle."
PARANEMISESSA AUTTOI "Syöminen. Sairaalasta pääsyn jälkeen minun täytyi saada kolmen ravintolapitsan verran energiaa päivässä, jotta painoni nousisi. Vuosien ajan koin elämyksiä pienistä muutoksista, kuten siitä, että voin nauttia suklaasta tai ostaa vaaleaa leipää."
NAUTIN "Kodista, arjesta, ihmissuhteista, joogasta, mielenrauhasta - ja ruoasta. Kehoni nauttii täysipainoisesta ruoasta, mutta välillä se tarvitsee sellaista ruokaa, missä ei ole mitään muuta kuin mielenterveyttä! Ne tasapainottavat toisiaan."
TOIVON "Etteivät ihmiset ottaisi elämää kauhean vakavasti. Keholla on kyky nauttia, eikä siihen tarvita oveen liimattuja liikuntapiirakoita."


"Suhtaudun elämään paljon terveemmin nyt kuin ennen syömishäiriötä. Olen ymmärtänyt, että kehoni on hirveän viisas. Sitä on pakko kuunnella. Jos kehoni kaipaa lounaaksi jäätelöä ja keksejä, annan sille niitä! Syömishäiriössä keskityin kaloreiden kuluttamiseen, mutta samalla kulutin itseäni ja elämääni. Nyt elän energiaani kunnioittaen ja tiedän, että terveellisen on oltava myös mielelle terveellistä. - Linda"


Tässä siis hieman minun haaveistani yhdistettynä toisen ihmisen paranemiskertomukseen. Toivon, että tekin saatte jotain Lindan oivalluksista. Minä ainakin sain paljon ymmärrystä ja armolisempaa suhtautumista omaa itseäni kohtaan.

Laura


P.s. Artikkelin Lindan tarinasta on aikanaan kirjoittanut Fit-lehteen Marja-Terttu Pulliainen, jonka tekstistä lainaukset siis ovat.