Kotona jälleen - reissun parhaat palat

 Kotona jälleen! Kaksi viikkoa reissaamista on nyt takanapäin ja olemme taas kotona Riihimäellä. Paljon kaikkea uutta saimme kerättyä kokemustilillemme, pieniä ja isoja muistoja, joita on mukavaa ajatella sitten tulevina hetkinäkin :) Viime yönä saavuimme kotiin pitkän ajomatkan jälkeen väsyneinä, mutta hyvinkin onnellisina reissumme onnistumisesta ja kotiin palaamisesta. Miten voikaan kotiin paluu olla aina niin mukavaa, vaikka kuinka kiva reissu olisikin takanapäin? Lähdimme ajelemaan alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kotiin iltayhdeksän aikoihin, jotta Justus voisi sujuvasti nukkua kotimatkan ajan. Itse olin hieman pessimistinen Jarnon suunnitelman onnistumisesta, mutta kas kummaa, kotimatka meni ihan täydellisesti! Justus heräsi kerran reilun viiden tunnin kotimatkan aikana syömään ja kotona herra vaan nostettiin omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan. Tosin nyt oma olo on melkoisen väsynyt, mutta samalla ihanalla tavalla myös raukea - eiköhän pari kuppia hyvää kahvia piristä jo kummasti :)

Mutta tosiaan, nyt on kiva olla kotona taas ja suunnata katseet tuleviin viikkoihin ja niiden mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin :) Viikon päästä alkavat työt ovat aika ajoin reissunkin aikana hiipineet mieleeni, mutta ainoastaan positiivisen jännityksen kera. Jännitys kohoaa varmasti viikon edetessä taas tietynlaiseen huippuunsa, mutta laskee varmasti jälleen melkoisen pian, kunhan työt alkaavat taas rullaamaan ja asiat mieleen taasen muistua :) Minulta toivottiinkin postausta liittyen ammatinvalintaani, joten ehkäpä voisin asiasta joku päivä kirjoitellakin aiheen ollessa nyt töiden alkamisen myötä melkoisen ajankohtainen. Mutta sitä ennen kuitenkin reissufiilistelyjä lukuisten postausten myötä alkaen reissun parhaista paloista tiivistetysti! :)

Reissun suurin ilonaihe oli perheen yhdessäolon lisäksi ehdottomasti Justuksen ryömiminen! Vain puolisen tuntia sen jälkeen, kun olin teille Justuksen reissukkulumisten yhteydessä ehtinyt kertoa, kuinka poika ei vielä eteenpäin pääse, päätti poika lähteä ryömimään! Sen jälkeen liikunnan riemu onkin ollut mahdoton ja tyyliä on hiottu oikein kunnolla :) Ihan parasta katsottavaa♥ Lukuisia kertoja olen alkanut kirjaa lukea, mutta havahtunut pian siihen, että seuraan hymyssäsuin Justusta enkä kirjasta ole lukenut sanaakaan :)

Reissun kaunein maisema onkin sitten melkoisen vaikea valita! Kauniita maisemia on ollut matkamme varrella ihan valtavasti kauniista järvistä pauhuaviin koskiin asti, mutta kyllä voiton taitaan minun silmissäni viedä Korouoman alue vesiputouksineen sekä korkealta ihasteltaviin maisemiin saakka! Veden kauneutta sekä korkeuserojen tuomaa upeutta yhdessä paketissa :)

Reissun parhaat kohtaamiset olivat ehdottomasti Justuksen ja isovanhempien tapaamiset. Alkureissusta Justus tapasi ensimmäistä kertaa isomummonsa Kiuruvedelle ja nyt loppumatkasta poika ihasteutti elämän ilollaan isovanhempiaan Haapavedelle :)

Reissun paras uusi makuelämys taisi tulla vastaan jo alkumatkasta äidin mökkiherkkujen ääressä :) Vaikka matka on ollutkin upeita ruokaelämyksiä täynnä huipentuen mummon ja papan, minulle lapsuudesta rakkaiden ruokien ääreen, paras uutuus taisi olla äidin tekemä savulohitäytteinen pannukakku. Myös serkkuni tekemä mansikkainen fetasalaatti oli niin hyvää, että haluan sitä ehdottomasti joskus kotonakin vielä kokeilla!

Reissun paras rentous oli tällä kertaa tietynlainen suunnittelemattomuus. Vaikka muutenkin loma oli oikeasti todella rentouttava, nautin minulle hieman epätyypillisestä suunnittelemattomuudesta. Yöpymispaikat löysimme kyselemällä paikan päällä, eikä mökkejä varattu minulle tyypilliseen tapaan viikkoja etukäteen. Tämä mahdollisti reissusuunnitelmien muutokset ja fiilisten mukaan etenemisen!

Reissun paras uutuudenviehätys oli mikäs muukaan kuin porojen näkeminen! Heh, minusta ainakin tuntui, että joka kerta, kun poron näin, milloin tiellä, tien reunassa tai vaikkapa mökkirannassa, niin jaksoin niitä kunnolla ihastella! Jollekin ne ovat arkipäivää, meille ne olivat hauska tuttavuus, joita harvoin pääsee näkemään :) Vaikka tarkkana saikin porojen kanssa autoillessakin olla, ihastelin Hessu Hopomaisia otuksia ihan täysillä!

Reissun paras oivallus omasta voinnista oli se, että muuttuvat olosuhteet mitä ruokailuihin sekä elämän vaihtelevuuteen tulee, eivät minua hetkauta enää millään negatiivisella tavalla - vain ja ainoastaan positiivisella! :) Ennen olisin saanut valintoojen edessä, ilman omia turvaruokia yhden jos toisenkin paniikkikohtauksen ahdistuksineen, mutten enää. Nyt söin tankatakseni, herkutellakseni ja elämästä nauttiakseni - niin ihana tunne :)

Reissun paras lahja oli ehdottomasti Justukselta saamani Pentikin äiti-muki♥ Posiolla kävimme Pentik-mäellä katsomassa rippilahjaa Jarnon siskolle sekä 70-vuotis lahjaa Jarnon mummolle, ja samalla minä sain Justus-herraltani iskän avustuksella ostetun kauniin mukin ja caramel-makukahvin :)

Reissun parhaat tuomiset napattiin mukaamme ruokalahjusten muodossa :) Alkureissusta tarttui mukaan purkki ihanaa setäni vaimon tekemää mansikkahilloa ja mummolasta lähdimmekin sitten jo kunnon ruokakuorman kera. Mustikoita, puolukoita, hillaa, omenahilloa, ruisleipää, lakkahilloa, rieskaa, kaalikääryleitä - kylmälaukut täynnät mummon ja papan keräämiä ja loihtimia herkkuja!

Tässä muutamia parhaita paloja reissustamme :) Tästä alkaakin sitten reissumme purkaminen kunnollisten reissupostausten sekä reissuruokapäiväkirjojen merkeissä sitä mukaan, kun arkisilta asioilta, töiltäni sekä Justuksen halimiseltani ennätän :)

Ihanaa sunnuntai-päivää sekä tulevaa viikkoa teille kaikille! :)

<3: Laura

Herra Justuksen reissukuulumiset

Nyt olemme Haapavedellä Justuksen isomummon ja isopapan luona, josta teille muutaman sanasen Justuksen kuulumisiin liittyen kirjoittelen :) Ajattelin kirjoitella erikseen Justuksen reissukuulumisia, sillä niin paljon on myös kivoja juttuja Justuksen reissupäiviin mahtunut! Myönnän jännittäneeni ennen reissuun lähtöä hieman sitä, kuinka Justus tulisi jaksamaan. Pitkät automatkat, vieraissa paikoissa nukkuminen ja päivärytmin sekaantuminen olivat eniten mieleni päällä. Jo alkumatkasta tosin saatoin huokaista helpotuksesta ja huomata pelkoni olleen turhia: Justus nautti reissusta ja jaksoi matkaamme todella iloisin mielin heti alusta alkaen! Uskon Justuksenkin aistineen tämän mukavan ilmapiirin, kun ei ole kiire minnekään, vanhemmat nauttivat onnellisina olostaan ja olemme saattaneet vain nauttia yhdessäolosta kiireettömässä ja stressittömässä ilmapiirissä. Vaikka oma koti on se tärkein ja varmasti pienikin jo jollain tapaa oman kotinsa tunnista ja sinne kiintyy, niin ehkäpä näin pienelle koti on vielä siellä missä vanhemmatkin ovat :)

Reissumme edetessä Justus on päässyt seikkailemaan suuressa joukossa paikkoja, jotka ovat luonnollisestikin aivan ensikertaisia ja siten ainutlaatuisia pikkumiehellemme:) Kaikki reissun tapahtumat rintareppukyydeistä, Lapin ensivisiitistä ja porojen bongailuista isovanhempiensa tapaamiseen ovat olleet ihan mahtavia. Ja koska reissumme on ollut Justuksen kannalta katsottuna todella onnistunut, on se sitä taatusti ollut myös koko perheemme kannalta! Kun Justuksella on kaikki hyvin, on meidän koko perheemme asiat mallillaan ♥ 

Mutta mitä kaikkea onkaan sitten tapahtunut reissumme aikana mitä herran kehittymiseen tulee? Selvästi eniten Justus on reissun aikana kehittynyt liikkumisen suhteen – se on ihan selvää. Justuksen saavutettua puolikkaan vuotensa kirjoitin, kuinka Justus liikkuu ympäriinsä kierien. Noh, nyt liikkuminen on tuosta kehittynyt jo huimasti ja vallitseva liikkumistapa on itsensä siirtely käsien avulla. Vielä ihan ryömimiseksi sitä ei voi kutsua, sillä poika liikkuu kaikkiin muihin suuntiin paitsi eteenpäin käsiensä avulla :D Hienosti nousee siis yläkroppa, jonka jälkeen on hyvä työnnellä itseään taaksepäin tai pyörittää itseään paikallaan ympäri käsien avulla. 

Käsillään poika alkoi itseään liikutella kunnolla vasta reissumme ensipäivinä mökillä, mutta jo nyt on yritys ollut huimaa mitä konttausasennon etsimiseen tulee - todella vauhdikasta kehitystä siis! Justus kampeaa itsensä hienosti konttausasentoon, mutta lihasvoima ei selvästi ole vielä tarpeeksi hyvä ihan liikkeelle lähtöön saakka. Tämänkin suhteen kehittyminen on nopeaa, sillä pari päivää sitten poika jaksoi tuskin muutamaa sekuntia pidempää pitää itseään asennossa, mutta nyt asento pysyy mallikkaasti jo vaikka kuinka pitkään ja toisen jalan herra onnistuu jo eteenpäinkin siirtämään. Ja punnersipa poika itsensä muutaman kerran ystäviemme luona Oulussa karhuasentoonkin! Eli konttausyritystä ilmassa siis on ja kovasti! Jättääköhän herra lie ryömimisen kokonaan välistä ja siirtyy suoraan konttailemaan? ;) Herraa saa myös olla koko ajan estelemässä ja kieltelemässä – niin tehokas liikkumistyyli tälläkin hetkellä jo kuitenkin on! Myös kiipelit ovat melkoisia, kun herra kierii tai siirtää itsensä milloin sängyn, milloin vitriinin alle. Ja kun jumi käy liian vaikeaksi, pääsee siinä jo pian itkukin, kun herra tajuaa, ettei omin voimin mahdukaan alta pois :D

Viimeistään nyt reissun aikana voi myös todeta ilolla sen, kuinka Justuksen kiinteiden ruokien syönti on todella hienolla mallilla! Tosin välillä jo hyvin maistunut aamupuuro on alkanut takkuamaan, mutta lounas, välipala sekä päivällinen menenvät soseina jo todella hienosti ja aamulla ja illalla maistuvat mainiosti erilaiset vellit. Tosin syöttötuolin uupuminen matkasta on luonut melkoisia sotkuruokailuja, kun on poikaa sylissä syötelty, mutta mitäpä tuosta :) Varmasti sotku sen kun pahenee vaan monin kertaisesti, kun poika hampaansa saa ja kunnolla pääsemme sormiruokailuun käsiksi ;) On ollut ihan mahtavaa käydä huoltsikoilla ja ravintoloissa syömässä ja laittaa poika tuoliin istumaan – kerta kerralta näyttää herran istuminen ryhdikkäämmältä touhulta. Justuksesta huomaa nyt selvästi, että hän vihdoin tajuaa soseidenkin poistavan nälkää. Uskonkin sen olleen juuri ratkaiseva tekijä siinä, että soseet alkoivat pojalle kunnolla maistua, että hän tajusi yhdistää soseen nälän lähtemiseen. Pärisyttely tosin on kivaa vieläkin – varsinkin kun nälkä ei ole niin kova. Silloin lentää soseet pitkin ja poikin ja sotku on melkoinen :D Tosin setäni vaimo oli ihan haltioissaan pojan päristelystä ja ajatteli siitä mahtavana huuliujumppana. Ehkäpä pojasta tulee pappansa tavoin trumpetinsoittaja? ;)

Liikkuminen ja ruokailu ovat olleet siis mallillaan, mutta myös nukkumisen onnistuminen vieraassa ympäristössä on ollut merkittävä asia. Yksi tärkeimmistä asioista reissun onnistumisen kannalta onkin ollut juuri Justuksen unirytmin säilyminen kohdillaan. Jännitin kovasti ennen reissua, että sekoaako pojan unirytmi täysin, jos automatkoilla tulee torkuttua tavallista enemmän. Olemme kuitenkin saaneet sovitettua ajomatkat loistavasti pojan päikkäreiden aikaan, ja toki olemme pitäneet päivää kohden kertyneet ajomatkat melkoisen lyhyinä. Justus on nukkunut hienosti serkkujensa vanhassa matkasängyssä eikä unirytmi tosiaankaan ole heitellyt sen kummemin kuin mitä satunnaisesti kotonakin. Se on ollut kyllä suuri helpotus :)

On ollut mahtavaa katsella pikkumiehen hymyileviä kasvoja, sillä tavallisia kiukkuja lukuun ottamatta on herran mieli ollut korkealla. On ollut ihanaa olla niin tiiviisti Justuksen kanssa, mutta samalla myös itse olen saanut hengähtää, kun Jarno on ollut koko ajan läsnä myös :) Justuksessa ihan parasta onkin se, että poika jaksaa hymyillä, vaikka väsykin jo painaisi. Vaikka kuinka uni kolkuttelisi jo ovella, ei tarvitse houkutella juuri lainkaan hymyä esiin, kun se sieltä jo tulee. Yhdessä vietetyt höpsöttelyhetket ovat tehneet lomailloista unohtumattomia. Täydellinen huomio äiskältä ja iskältä pienessä väsymyksen luomassa hiprakassa saa aikaan hervottomat naurukohtaukset ja ilon ylimmilleen. Silloin ei voi kuin nauraa mukana!

Tällaisten yhteisien hetkien lisäksi yksi merkittävimmistä asioista Justuksen matkan aikana on ollut Justuksen ja minun mummoni eli pojan isomummon ensitapaaminen :) Se oli minulle todella tärkeä asia ja olen niin onnellinen, että tuo tapaaminen todella toteutui! Taisin jo aiemmin kirjoittaa, kuinka itsekään en ole melkein kolmeen vuoteen mummoani nähnyt, sillä hän ei ole enää voinut vuosiin reissata, enkä itsekään ole ennättänyt häntä pohjoisempaan tapaamaan. Mummoni muisti alkaa olla melkoisen huono eikä mielialakaan jaksa aina pysyä niin korkealla, mutta voi kuinka iloinen hän olikaan Justuksesta! Ei sitä voinut kuin onnellisena ja iloisena sivusta seurata, kuinka mummo jutteli pojalle ja halusi yrittää syliinkin ottaa. Tapaaminen ylitti täysin odotukseni, ja vaikka mummo ei hoitokotiin palattuaan enää pikkumiestä muistanutkaan, oli mieli varmasti hänelläkin todella korkealla ♥ Muutenkin Justus hurmasi varmasti yhtä loistavasti setäni ja hänen vaimonsa, sillä niin loistava seuramies herra tuttuun tapaansa oli ;) Hymy oli herkässä ja pojan kieriskeleminen ja liikuskelu ympäriinsä jaksoi kaikkia kyllä hauskuuttaa kovasti :)

Matka on siis sisältänyt Justuksen kannalta aivan valtavasti ensikertaisia asioita! Asioita, joita pikkumies ei itse tulevaisuudessa muista, mutta joista varmasti jää hänen kokemuksiinsa onnellinen muistijälki :) Iloiset terkut Justus-herralta siis kaikille teille ja hyvän viikonlopun toivotukset! :)

<3: Laura

Tärkeä Oulun pysäkki

Reissumme lähenee loppuaan – enää muutama päivä jäljellä! Vaikka melkein kaksi viikkoa olemmekin jo reissun päällä olleet, olemme kaikki jaksaneet reissaamista mainiosti :) Maisemat ovat vaihtuneet lukuisia kertoja ja paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä ovat päivämme pitäneet sisällään, joten ei ole koti-ikäväkään päässyt yllättämään. Rauhoituimme Posiolle viideksi päiväksi, jonka jälkeen suuntasimme Ouluun, josta nytkin teille kirjoittelen :) Koska loppumatkammekin on sisältänyt ja tulee vielä sisältämään minulle niin kovin tärkeitä asioita, en ole edes kotiinpaluuta vielä ennättänyt edes kaipaamaan – jokaisesta etapista haluan nauttia ihan täysillä!

Tänään vietimme kivan päivän Oulussa, mikä huipentui ystäväni ja hänen poikaystänsä seurassa vietettyyn iltaan. Kävimme yhdessä syömässä, minkä jälkeen suuntasimme vielä ystäviemme kotiin ensivisiitille. Ilta sujui ihanissa tunnelmissa ystäviemme asunnolla mustikkapiirakan ja Justuksen konttausharjoitusten merkeissä:)  Ennen ystäviemme tapaamista kiersimme poikieni kanssa hieman kaupunkia ja varsinkin Ainolan puiston näkemistä ja toritunnelman fiilistelyä odotin todella kovasti. Ainolan puiston kunnostustyöt tuottivat pienoisen pettymyksen, sillä olisin niin kovin halunnut ottaa minusta ja Justuksesta liukumäessä yhteiskuvan - onhan minusta ja isästäni samanlainen kuva minun ensivuosiltani. Liukumäkeen emme tällä kertaa päässeet, mutta pääsimpähän kuitenkin Jarnolle ja Justukselle aluetta hieman esittelemään. Ehkäpä saamme kuvan ensi vuonna? :)

Sen jälkeen, kun mummoni vajaa kolmisen vuotta sitten Oulusta pois muutti, en ole päässyt kyseisessä kaupungissa vierailemaan lainkaan, joten olin odottanut Oulu-etappia todella paljon. Pidän kaupungissa kovasti, minkä lisäksi ystäväni näkeminen oli todella tärkeä juttu minulle – ei ihme siis, että päivästä muodostui todella mukava :) Aurinkoinen ilma ja lämmin päivä ainoastaan paransivat päivää entisestään ja melkeimpä harmitti, kun aika riensi niin nopeasti ja jouduimme ystäviemme luota pois lähtemään aivan liian nopeasti. Olisi ollut ihanaa ihan ajan kanssa kierrellä kaupungilla ja päästä rauhassa viettämään aikaa torillakin. Useammankin päivän olisin täällä kyllä viihtynyt, mikäli olisimme vain voineet saada vielä muutaman lisäpäivän reissuumme jostain :)

Huomenna on kuitenkin aika jo jatkaa matkaa! Nyt olemme yhden yön hotellissa tässä Oulun keskustassa, josta huomenna aamupalan nautittuamme suuntaamme Haapavedelle minun mummolaani :) Siellä viivymme lauantaille saakka, jonka jälkeen lähdemme ajelemaan kotiin Jyväskylän kautta. Jyväskylässä olemme luultavasti vielä yhden yön, jottei ajomatkaa kerry yhdelle päivälle liikaa. Ja eihän meillä nyt niin hoppu kotiin olekaan – kunhan Jarno ennättää sunnunai-iltana yöksi töihin, niin se riittää ;) Olisi ollut ihanaa mahduttaa reissuumme vielä haaveilemani Itä-Suomen kiertely, mutta se siirtyy nyt tällä kertaa seuraavalle lomareissulle. Niin paljon olisi kaikkea ihanaa nähtävää, mutta aikaa valitettavasti vain rajoitetusti! Mutta toisaalta - niin paljon kaikkea ihanaa olemme jo tämän reissun aikana yhdessä kokeneet, ettei voi olla kuin tyytyväinen :)

Tällaisia pieniä lomaterveisiä tällä kertaa - kirjoittelen vielä myöhemmin tästäkin päivästä lisää muiden reissupostausten ohessa. Kivaa ja aurinkoista loppuviikkoa teille kaikille! :)

<3: Laura

P.s. Kiitos todella paljon kaikista kivoista kommenteista – vastailen varmasti jokaiseen kotiuduttuamme reissusta kunnolla! :)

Posiolla tavataan

Tällä kertaa kirjoittelen teille jo Lapin puolelta :) Reissu on nyt puolivälissä, eikä onneksi reissaaminen väsytä vielä lainkaan! Olemme nyt toista päivää Posiolla, Himmerkin lomakeskuksessa, jossa majailemme tällaisessa mukavassa harjakattoisessa pikkumökissä. Alue on todella mukava kauniine järvimaisemineen ja viihtyisine rakennuksineen. Tällä kertaa Posio taitanee jäädä ainoaksi Lapin kohteeksemme, mutta mielestäni tämä onkin juuri sopiva korkeus pikkumiehemme pitempien lomareissujen aloitukselle. Vaikka olisikin ollut mukava nousta vielä ylöspäin, ennätämme ne haaveet varmasti toteuttaa vielä useaan kertaan tulevina vuosina :)

Olemme jo sen verran useaan kertaan vaihtaneet kohdetta reissumme aikana, että on ihan mukavakin viipyä yhdessä paikassa hieman useamman päivän ajan. Vaikka viime viikkojen aurinkoiset ilmat eivät ole enää jatkuneetkaan, niin ihan hyvin pienistä sateista ja viileämmästä ilmastakin huolimatta olemme voineet matkastamme nauttia. Tosin vaatevarustuksesta huomaa, että pakkaus on tehty hellekeleillä ;) Tänään tosin aamulla aurinko jo hieman pilkottikin ja ainakin tähän mennessä sadepilvet ovat poissa pysytelleet. Minun aamuni alkoikin mitä parhaimmalla tavalla, kun pääsin nauttimaan ihan yksin aamusaunasta hyvien löylyjen ja hyvän luettavan kera. Kuten ennenkin olen täällä kertoillut, minulle saunahetkestä tekeekin juuri hyvien löyöyjen ja rauhan lisäksi parhaimman hyvä lehti - hetki ihan omaa aikaa! Jo nyt voin sanoa tämän arjesta irtautumisen ja rennolla asenteella toteutetun lomailun tehneen niin hyvää minulle. Tämän reissun jälkeen on varmasti ihana taas palailla kotiin ja aivan siihen tavalliseen kivaan arkeemme :)

Tänään meillä olisi vielä tiedossa grillin antimista nautiskelua notskipaikalla, kunhan Jarno saapuu vaan ensin kalasta. Eilen tuli syötyä reissun ensimmäiset poronkäristykset, ja toki paljon muitakin herkkuja on tullut reissun aikana nautittua. Tähän mennessä reissumme kun on pitänyt sisällään jo äidin hyvästä ruoasta nauttimista mökillä, setäni perheen luona herkuttelua, huoltoasemien antiin tutustumista, synttärilounaan nauttimista ravintolassa sekä perinteisen askeettisia, mutta aina niin hyviä retkimuonia makkarasta pussiruokiin asti. Niistä saattekin varmasti kuulla lisää sitten myöhemmin ihan reissuruokapäiväkirjojen ja muiden reissupostausten muodossa :)

Jarno on tosiaan kalastellut melkoisesti ja sillä aikaa minä ja pikkumies olemme seikkailleet kahdestaan aluetta ympäri ja nauttineet oman mökin rauhasta :) Meillä on soutuvene käytössä muutaman päivän ajan ja itsekin haaveilisin pienestä soutureissusta ihan itsekseni. Yhdessä emme vielä Justuksen kanssa voi veneilemään lähteä, joten ajattelin joku hetki jättää miehet rannalle ja ottaa hieman omaa aikaa soutelun merkeissä - tosin pojat saavat rannalla katsella ja varmistaa, että pysyn tallessa :D Ja kun Jarno kalasteluiltaan ennättää, niin lähdemme kaikki yhdessä Riisitunturille sekä Korouoman alueelle maisemia ihailemaan. Eli ei muuta kuin Justus rintareppuun ja menoksi! Kuten pari päivää sitten kirjoitinkin, on ollut ihana huomata, miten hienosti Justus on jaksellut reissun aikana. Iloinen mieli senkun jatkuu ja lisäksi tuntuu, että poika on jo tämän reissun aikana kasvanut ja kehittynyt ihan valtavasti - oppinut yhden jos toisenkin uuden taidon! Täytyneekin kirjoitella teille reissumme päätteksi ihan erikseen Justuksen reissukuulumisia, sillä niin paljon on mahtunut myös Justuksen päiviin isoja, pieniä ja ennen kaikkea merkityksellisiä asioita :)

Myös toinen merkityksellinen asia reissullamme on ollu oma jaksamiseni. Vuoden alussa kirjoittelinkin teille siitä, kuinka haluasin niin kovin saada nostettua painoa ja sitä myöden saada itseni hyvään kuntoon, jotta voisimme toteuttaa pikkuperheemme kanssa kunnon kesälomareissun pohjoisessa ja voisin nauttia matkasta hyvävointisena ja jaksavana, ilman sairauden mukanaan tuomia rajoituksia. Nyt voin sanoa kyllä tuon haaveen todellakin toteutuneen! Vapaus on ollut se ykkösjuttu tällä matkalla - korkeintaan minimies on luonut omat raaminsa sille. Voimia olisi ollut varmasti vaikka millaisille päivävaelluksille, ja vaikka tällä kertaa suuremmat vaellukset ovatkin Justus-herran myötä jääneet toteutumatta, olen jokaisesta pikkuretkestämme ihan täysillä nauttinut. Kyllä se elämä vaan maistuu ihan tosi hyvltä! :)

<3: Laura

Pienet lomaterveiset

Lomaterveisiä Kuusamosta! Vaikka olinkin ajatellut pysytteleväni täydellisellä blogilomalla, päätin tulla kertomaan teille muutamalla sanalla lomakuulumisiamme :) Reissua on nyt takana vajaa viikko ja hieman yli puolet olisi vielä matkaa meillä jäljellä. Olemme nyt ajautuneet Juumaan Kuhmalahden, Kiuruveden ja Suomussalmen kautta. Huomenna otamme suunnaksi Posion, jossa tarkoituksenamme olisi viettää aikaa ensi viikon puoliväliin saakka, jonka jälkeen alamme ajella jo alaspäin Suomi-Neitoa.

Tähän mennessä reissumme on ollut jo aivan mahtava ja olemme kyllä kaikki kolme nauttineet matkasta yhdessäolon ja kauniiden maisemien myötä aivan valtavasti :) Justus on ollut koko matkan ajan hyvällä tuulella ja nauttii osaltaan varmasti koko perheen yhdessäolosta vähintäänkin yhtä paljon kuin vanhempansa. Hyväntuulisuus on näkynyt iloisena energiana ja liikkumisharjoitteluina - jonkinasteisena ryömimisenä sekä konttausasennon hakemisena! Ihanaa seurattavaa :)

Tänään olemme seikkailleet Oulangan kansallispuistossa, jonka maisemista myöskin tässä teille muutama kuvaterveinen :) Kiutaköngäs oli kyllä mahtavaa katseltavaa ja kosken pauhu oli myöskin melkoinen! Ihmisiä oli todella paljon liikenteessä, mikä kertoi kohteen suuresta suosiosta. Itse kävelimme Pieni Karhunkierros - nimistä reittiä kosken vierustaa pitkin, paistoimme nuotiolla makkaraa ja lopulta suuntasimme päivän muihin seikkailuihin rintarepussa nukkuva poika mukanamme :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

<3: Laura