Vitonen ohitettu, sanoo Justus!

Nyt ei ole suinkaan kyse painosta, vaan iästä, sillä Justuksella tuli viime viikolla huikeat viisi kuukautta ikää täyteen! Miten on oikeasti mahdollista, että aika huristelee tällaista vauhtia ohitse? Kun toukokuun puolessa välissä tuli tasan vuosi kuluneeksi siitä, kun sain tietää olevani raskaana, olen useammin kuin kerran muistellut tuota kaikkea - sitä ihmetyksen määrää, mikä silloin meidät valtasi. Vastahan sain tietää raskaudesta, vastahan jännitin ensimmäistä ultaraa, vastahan ihmettelin saamaani äitiyspakkausta, vastahan jäin äitiyslomalle, vastahan tuo pikkukkäärö syntyi! Kun perjantaina satuin kauppareissulla näkemään mitä ilmeisimmin melko vastasyntyneen vauvan tajusin, että tosiaan, Justus ei ole enää lähellekään vastasyntynyttä, kun vauvanäkökulmasta asiaa tarkastelee. Kohtahan syntyy jo Justuksen serkkukin, jonka olemassaolosta sain tietää minun ollessani ihan viimeisilläni. On se vaan iso poika tuo Justus ;)

Koska viisi kuukautta tuli täyteen, oli jälleen neuvolan aika. Viime kerralla meidän oma terkkarimme ei ehtinytkään tavata meitä, mutta nyt oli jälleen oma terveydenhoitaja vastaanottamassa pikkumiestä. En ollut lainkaan muistanut, että nyt olisi jälleen rokotuskerta, eikä asia edellisellä käynnilläkään tullut puheeksi. Noh, koska viimeksikin rokotukset suijuivat hyvin, en ollut edes asiaa sen kummemmin stressannut. Ja niin ne sujuivat mallikkaasti nytkin, vaikka kyllähän se kipeää pienestä miehestä teki :( Pian itku kuitenkin unohtui ja nauravainen herra Justus oli jälleen läsnä. Hyvä, että tutkimuspöydällä pysyi, kun niin kova meno oli - ja alkoihan se pöydän suojapaperikin siinä hosumisen lomassa pojalle maistua :D Nyt painoksi Justukselle saatiin muistaakseni 7180 g eli uudelle kiloluvulle pääsimme :) Pituutta en edes kuullut käynnin aikana, enkä tiedä sitä nytkään, sillä neuvolatäti unohti sen vihkoseen merkkailla. Hieman painon nousu on viimeisimmän kuukauden aikana ollut hitaampaa, mutta terkkarin mukaan se on täysin normaalia, että kasvuun tulee myös rauhallisempi vaihe.

Vierastamisesta ei Justuksen kohdalla ole vielä tietoakaan. Mitä enemmän ihmisiä on läsnä, sitä enemmän Justus nauttii. Kun ihmisiä on paljon, se tarkoittaa myös roppakaupalla huomiota - ja sekös vasta kivaa onkin! Varsinkin meidän tyttöporukan ollessa koolla, on justuksella hyvät oltavat, kun innokkaita piteilijöitä kyllä piisaa :) Itse otan nuo hetket loman kannalta - ainakin mitä käsivarsiini tulee :D Olemme liikkuneet ja seikkailleet Justuksen kanssa paljon ympäriinsä, mikä varmasti on totuttanut Justusta erilaisiin ihmisiin ja sitä kautta tehnyt pikkumiehestä jo nyt varsin sosiaalisen tapauksen :) Tänäänkin kahvilan työntekijän lepertely ja juttelu kirvoitti kunnon hymyt, eikä ujostelua ollut lainkaan havaittavissa. Tosin terveydenhoitaja neuvolassa sanoi, että selvästi huomaa sen eron, mikä reaktioissa ja kasvojen ilmeissä on, kun hän katselee minua ja terveydenhoitajaa itseään. Mutta ihanaahan se on ajatella, että poika äitinsä tunnistaa ja reagoi sen mukaisesti minulle :) 

Kaksi asiaa, mitä olemme jo kovasti odottelleet, ovat hampaiden puhkeaminen ja liikkeelle lähtö. Joo kuukausi sitten huutelin hampaiden perään, mutta nyt uskon todella, että ensimmäiset hampaat puhkeavat hetkenä minä hyvänsä, sillä sormella kokeiltaessa ne jo saattavat hieman tuntua, ellei se sitten ole ihan toiveajattelua vain. Liikkeellehän poika on lähtenyt jo ajat sitten selkätaktiikalla, mutta varsinaista ryömimistä odottelemme yhä kovasti. Nyt ihan viime päivinä aivan uudenlaista yritystä on ollut kuitenkin ilmassa pepun nostamisen ja raivokkaan potkuttelun ja huitomisen myötä - selkälihasliikkeiden näköistä räpistelyä. Mutta vielä tuloksena on ollut ainoastaan turhautunut itku, kun mitään konkreettista ei tapahdu :D

Viimeksi kirjoittelin soseiden maistelusta, mikä oli tuolloin aivan aluillaan vasta. Nyt olemme menneet yhden soseaterian päivätahtia, mutta vähitellen ajattelimme siirtyä kahteen ateriaan päivässä. Terkkarin ohjeiden mukaan olemme edenneet siten, että nyt viiden kuukauden mentyä rikki, olemme ottaneet kasvissoseiden rinnalle myös kasvis-lihayhdistelmän. Eilen maisteltiin ensimmäistä kertaa hedelmäsosetta päärynän muodssa ja hyvin on pojalle maistunut! Nyt puuhaa voi sanoa jo ihan syömiseksi jopa ;) Odotan kovasti puolen vuoden ikää, jolloin pääsen tottumaan poikaa sormiruokailuun! Niin mainiolla tavalla Justuksen Ida-serkku oppi syömään sormiruokailun kautta, että samoja jalanjälkiä haluaisin tallailla asian suhteen myös Justuksen kanssa. 

Niin paljon kaikenlaista uutta on Justuksen elämässä tapahtunut viime aikoina, että olisi taasen aika tarttua vauvakirjaan ja hieman täytellä sinne uusimpia tietoja pojan kasvusta ja kehityksestä. Kaikki kääntyilyn aloittamisesta varpaiden syöntiin on vielä kirjaamatta, joten täytyy taas yrittää saada aikaiseksi kirjaan sekä kynään tarttuminen :) Toisaalta olen ajatellut tämän blogin kirjoittamisen aivan mahtavana muistona varsinkin itselleni mitä Justuksen elämän ensiaskeliin tulee. Tänne tulee kirjattua niin arkikuulumisia kuin Justuksen ensimmäisen kesän seikkailutkin. Niitä on sitten ihana lueskella myöhemmin, sillä kummasti ne asiat vaan unohtuvat. Usein olen ajatellut, että olisi ollut ihanaa saada lukea myöhemmin  samalla tapaa ylöskirjattuja muistoja myös raskausajalta. Vaikka sitä kuinka luulee muistavansa asioita niinkin merkittävältä ajanjaksolta, niin valitettavasti moni asia on jo unohtunut. Mutta ehkä saan siihenkin vielä uuden mahdollisuuden myöhemmin? :)

Tällaista tällä kertaa :) Seuraavaksi onkin sitten puolikas vuosi plakkarissa - sitähän voisi jopa hieman juhlistaakin! 

<3: Laura 

P.s. Viimeisimmästä merkkipaalusta kirjoitin postauksessa Nelonen saavutettu! sekä edellisestä neuvolakäynnistä postauksessa Justus-herran neuvolakäynti - mikäli teitä kiinnostaa lueskella sieltä edellisiä kuulumisia. Tai noh, lähinnä minun kummaksuvia - useaan kertaan toistuvia - lauseita siitä, mitä ajan eteenpäin huristeluun tulee ;)