sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ruokapäiväkirja osa VII

Tässä olisi nyt seuraava, jo pitkään useammallekin lukijalle lupailemani ruokäpäiväkirja. Hieman harmittaa, kun tuntuu, että kaikki ruokapäiväkirjani muistuttavat niin kovasti toisiaan, mutta ehkäpä se vain kertoo ruokailujeni säännöllisyydestä :) Ja usein, kun päivä sisältää vaihtelua lounas- tai kahvitreffeineen, niin niistä päivistä tulee sitten kirjoiteltua aivan erikseen, erillisten postausten muodossa. Mutta niin tai näin, tässä ruokapäiväkirjani yhdeltä päivältä, menneiltä viikoilta :)

Aamupala noudatti tänäkin kyseisenä aamuna lempparilinjaani. Nyt huomaan kyllä hieman jumiutuneeni samankaltaiseen aamupalaan, mutta olen vaan niin mieltynyt tähän yhdistelmään että! :) Toisaalta tähän rahka-leipä-pähkinät -linjaan saa valtavasti eloa vaihtelemalla jo pelkästään rahkan joukkoon sujautettavia aineksia - yhdistelmiä on niin paljon, kun vai mielikuvitus ennättää keksimään :) Myöskin leipiä vaihtelen todella paljon laadusta toiseen ja edelleen karjalanpiirakoihin, samoin kuin pähkinäkokeilut ovat hyvällä mallillaan. Eli kyllä näidenkin lähtökohtien sisällä vaihtelua voi aikaan saada!

Nyt rahkan joukkoon päädyin laittamaan yhden suosikkiyhdistelmistäni eli viime kesän mustikoita, banaania sekä mantelirouhetta. Leipiä ja karjalanpiirakoita syön kumpaisiakin vaihdellen, mutta nyt oli vuorossa Fazerin Imatran rukiinen riisipiirakka päällään härän kylmäsavuleikkelettä ja kurkkua. Myös hedelmiä yritän syödä vaihdellen ja tällä kertaa vuorossa oli klementiini. 

Oli todella kiva saada teiltä edellisen ruokapäiväkirjan yhteydessä pähkinäsuosituksia - kiitos niistä! Nyt onkin tullut maisteltua pähkinöitä laidasta laitaan. Macadamiat, pekaanipähkinät ja cashewpähkinät ovat nousseet kärkisijoille :) Nyt kokeilussa oli kuitenkin Pirkan pähkinä-manteli -sekoitus. Vaikka mantelirouheeseen olenkin ihan koukussa, ei kokonaiset mantelit ole niitä itselle mieluisimpia, joten tämä kyseinen pussi jäi tällä kertaa yhteen kokeiluun.

Aamupäivän välipalasta olen pitänyt sinnikkäästi kiinni, joskin sen sisältö vaihtelee todella usein, ihan päivästä riippuen. Joskus lounas onkin tullut syötyä aiemmin, jolloin olenkin sitten nautiskellut jotain hyvää kahvin kanssa. Tänä kyseisenä aamuna Justuksen päikkäritarve sattui osumaan samaan aikaan, kun oma jaksamiseni alkoi vaatia energiapuolta osakseen. Mutta koska omasta syömisestäni ei Justuksen väsykiukun vuoksi olisi tullut yhtään mitään, laitoin itseni ja pojan valmiiksi, nappasin mukaan Nakd-patukan ja suuntasin vaunujen kera ulos. Välipala tuli siis syötyä ei suinkaan kahvikupposen äärellä, vaan selvänä tankkauksena vaunuja lykkiessäni. Hyvä fiilis, kun sai hieman lisäenergiaa, eikä lenkki mennyt lounaasta haaveillessa!

Lounaaksi meillä oli koskenlaskijajuustolla täytettyjsä jauhelihakääröjä sekä keitettyjä perunoita perinteisellä kastikkeella. Ruokajuomana olenkin nyt lähes poikkeuksetta juonut kevytmaitoa, mitä tuolloinkin meni lasillinen. Tarkoitukseni oli tehdä täysin tavallisia lihapullia, mutta äitini pääsiäisenä tekemien vuohenjuusto-persikka -täytteisten jauhelihakääröjen innoittamana halusin kokeilla vastaavia itsekin. Yhden pellillisen teinkin sitten kääryleitä ja yhden perinteisiä lihapullia.

Meillä oli jääkaapissa yrttistä Koskenlaskijajuustoa vailla käyttötarkoitusta, joten se sopi loistavasti käytettäväksi tähän tarkoitukseen! Usein olemme jauhelihamureketta kokeilleet tuorejuustotäytteisenä, mutta tämä oli minulle kokeiluna aivan uusi. Ja kyllähän sen lopputuloksesta näkikin :D Maku oli hyvä ja juusto toi mukavaa pehmeyttä kääröihin, mutta ulkonäöllä ei näitä yksilöitä kyllä pilattu! Mutta ehdottomasti haluan kokeilla näitä uudemmankin kerran ja silloin täytyy kyllä huomioida se, kuinka helposti kääröt uunissa avautuvat, vaikka kuinka olisi luullut ne kunnolla kiinni taputelleensa! Tällä kertaa päädyimme lisukkeeksi keittämään perunoita, mutta seuraavana päivänä lihapullat katosivatkin sitten parempiin suihin makaronin kaverina :)

Olin ollut kaupungilla asioilla lounaan jälkeen, joten kotiin tullessani otin välipalaksi kaikkein helpoimman yhdistelmän eli leipää leikkeleellä, mansikka-banaani -Yosan sekä viinirypäleitä. Aamuinen vaunulenkki sekä kaupungilla kiertely olivat tehneet tehtävänsä eli nälkä oli niin kova, ettei siinä kummempia ehtinyt tuolloin mietiskelemään :D

Päivälliseksi tein meille makkarakeittoa hyvinkin perinteisellä tavalla. Usein turvaudumme pakastealtaan keittovihannespussiin ja vain porkkanat valikoimme juuresosastolta perunoiden lisäksi. Nyt kuitenkin sieltä tarttui mukaan myös lanttua, palsternakkaa sekä selleriä, mikä sekään ei oikeasti hidastuttanut keiton valmistusta laisinkaan!

Makkarakeiton lisäksi söin tällä kertaa leivän sijaan palan itsetehtyä pitsaa, mitä oli jäänyt jäljelle edelliseltä illalta. Pelkkä keitto ei todellakaan riitä nälkää viemään pois, eikä välttämättä yhden lisukeleivänkään kanssa nälkä vielä täysin karkotu. Seuraavana päivänä söinkin samaisen keiton kanssa kaksi ruisleipää, vaikka pitkään pidinkin kiinni sinnikkäästi siitä, että ateriasuunnitelmassani oli määriteltynä ainoastaan yksi leipä keiton lisäksi. Pitsapala oli kuitenkin sen verran ruokaisampi, että yhdistelmänä keiton knssa se oli melkoisen täydellinen :) Oheen tein jääkaapin antimista itselleni vielä pienen vihersalaatin jäävuorisalaatista, tomaatista, kurkusta ja punasipulista. Ja jälleen lasi maitoa ruokajuomana veden lisäksi!

Jälkkärit ovat minulla vaihdelleet nykyään todella paljon, mutta siitä olen huolen pitänyt, että aina jotain jälkiruokaa tulee syötyä - sekä energiansaantini että makeahampaani kolotuksen vuoksi! Aina ei edes minuun meinaa päivällisen perään jälkkäriä mahtua, mutta sinnikkäästi olen ateriasuunnitelmastani tässäkin suhtees pitänyt kiinni. Se ettei mahaani jälkkäriä meinaisi mahtua on tosin kyllä melkoisen harvinaista kuitenkin loppujen lopuksi ;) Nyt vuorossa oli suklaateetä sekä Candy Kingin irtokarkkeja. Nyt on tullut aikalailla ostettua irttaripussi ehkäpä kerran viikossa, joskus kahdestikin, mutta muuten jälkkäriksi olen syönyt suklaata, jätskiä, energia- tai myslipatuoita, vanukasta, suklaista mannapuuroa, kuivattuja hedelmiä ja marjoja tai vaikkapa itsetehtyjä taateliherkkuja erilaisin versioin - mitä hyvää sitä nyt on milloinkin tehnyt mieli :)

Vaikka ainoa oikea tapa syödä mummon ohrarieskaa onkin syödä sitä lämpinänä rasvan kera, kokeilin Minniltä saamaani mantelilevitettä iltapalalla leivän päällisenä :) Hurahdin tuohon tuotteeseen niin totaalisesti, että useammankin ruoan kaverina sitä on tullut kokeiltua! Leivän lisäksi Yosan kauravalmisteperheestä valikoitui tällä kertaa ananas ja sen seurana söin hieman itsetehtyä mysliä. Juomana perus Lipton-teetä :)

Ja loppuun vielä kuva yösyömisistäni. Kuvan otin vastaavista tuotteista seuraavana päivänä, mutta tällaista pitivät siis yölliset evästaukoni tällä kertaa sisällään kokonaisuudessaan :) Ensimmäisen kerran herättyäni söin omenan sekä Jarnon itselleen ostamista Valion kerrosjogurteista persikka-mango -version. Toisella heräämiskerralla sitten joinkin kaakaon makuisen Pro feel -juoman. Yöllä tulee usein syötyä myös niitä ei itselle niin mieluisimpia tuotteita, sillä tuolloin tärkeintä on vaan saada pikaisesti jotain, mikä sammutta mahan kurnimisen ja päästä nopeasti jatkamaan unia. Joskus energiapatukka tai vaikkapa banaani menee jo melkein keittiöstä makkariin siirtyessä, mutta joskus taas ihan istahdan kunnolla alas kirjan sekä syömisten kanssa ja nautin hetkestä omaa rauhaa :)

Tältä näytti ruokapäiväkirja tällä kertaa :) Ateriasuunnitelmaa olen siis yhä noudatellut ja kotipäivinä sitä tullekin seurattua aika tarkastikin. Kyse ei enää ole edes niin tietoisesta noudattamisesta, mutta tällainen ateriarytmi vain sopii minulle niin hyvin, että se mukailee myös luonnollista, nälän sanelemaa ruokailurytmiä, jolloin tulee toimittua laaditun ohjenuoran mukaan ihan huomaamattakin. Mutta vastapainona saattaakin sitten olla päiviä, jolloin ruokarytmi on aivan päinvastainen ja nurinkurinen ja ateriajärjestys ei ole lainkaan tämän kaltainen. Mutta joka päivä huolehdin kuitenkin siitä, että tietty energiamäärä tulee suunnilleen saavutettua ja nälkä pysyy varmastikin loitolla :) Erilaiset päivät tasapainottavat toisiaan: joskus tulee syötyä huomattavasti enemmän eikä mikään meinaa riittää, joskus taas pärjää hieman vähemmällä. Pääasia, että tulos on hyvä mielen, painon sekä jaksamisen kannalta :)

<3: Laura

16 kommenttia:

  1. Ootko maistanut parapähkinöitä? Ite rakastan! :)

    Sun blogis on ihanan positiivinen ja tsemppaava! Tykkään myös lukee näitä ruokapäiväkirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jemina, kiva että tykkäät kirjoituksistani :)

      En ole itse asiassa vielä maistanut parapähkinöitä, vaikka joku taisi aiemminkin minulle niitä suositella! Mutta nyt täytyy ehdottomasti ostaa ensi kerralla juurikin niitä:)

      Poista
  2. Mä ihailen sun tsemppiä ja omistautumista terveydelle. Ei voi muuta sanoa, kun et wau. Oot loistava esimerkki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos Sofiia kivasta kommentistasi :)

      Poista
  3. Mäkin juon tota samaa suklaateetä, on kyllä ihan parasta! :) Ja noita nakd-patukoita pitää kyllä kokeilla!
    Kiitos Ihana Laura, kun jaksat postata näin usein. Käyn päivittäin lukemassa uudet tekstisi ja se on yksi päiväni kohokohdista, saan niistä aina valtavasti voimia ja taistelutahtoa. :) Ethän kuitenkaan ota tästä kirjoittamisesta itsellesi mitään ylimääräistä lisästressiä suorittamalla tätä liian pakonomaisesti? On ok myös, jos haluat välillä pitää pienen hengähdystauon täälläkin. Tärkeintä nyt on, että huolehdit itsestäsi ja Pikku-Justuksesta! Haleja teille molemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä noita patukoita! Muutenkin ne voisi olla hyviä sinullekin, jos tarvitsee juurikin tehdä ateriasuunnitelmaan lisäyksiä. Varsinkin, jos energiaa tarvitsee, muttei annoskokojen kasvattaminen tunnu hyvältä eikä herkkulisäyksiäkään halua tehdä. Tuossa tulee herkullisessa paketissa luonnon omaa hyvää ja on mahtava välipala :) Itse hain tuon ajattelutavan kautta helpotusta aikanaan sille, kun piti keksiä millä tavoin energiaa lisäilisin.

      Ja kiitos Ida kivoista sanoistasi :) Tuntuu hyvältä kuulla, että joku ihan odottaa kirjoituksiani :) Mutta vielä paremmalta tuntuu, kun tietää teidän pysyvän siellä, vaikkei aina kirjoittaisikaan <3 Tuo on itsellekin aina ihan hyvä huomio, että miettiä tosissaan jossain vaiheessa, että miten aika ja jaksaminen riittää kaikkeen. Nyt vielä riittää, mutta sekin pitää hyväksyä, että aina ei voi jaksaa :)

      Haleja takaisin Sinullekin meiltä molemmilta <3

      Poista
  4. Onko sulla sellaisia ajatuksia kotitöistä/vaunulenkeistä...että ne kuluttaa kaloreita ja tunnet sisäistä mielihyvää siitä? Nouseeko painosi kyseisellä ruokailulla? Annoksesi ovat kuitnekin melko pienen näköisiä, ottaen huomioon että puuhsteletpäivän aikana ehkä enemmän kuin vaikka opiskeilja tuolilla istuessaan... heräsi vain tällaisia kysymyksiä, koska sairaat ajatukset löytävät usein uusia muotoja paranemisvaiheessa, ne voivat ikäänkuin naamioitua terveiden tavoitteiden taakse...äh en osaa selittää. Mutta tsempit eteenpäin ja Justus on niin söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi ole tuollaisia ajatuksia, ja olen ihan rehellisesti päässyt kaloriajattelusta eroon niin, etten enää kyllä tekisi jotain vain kuluttakseni kaloreita! Ihan hyvä huomio sinänsä, sillä tuollainen kuvailemasi ajattelutapa olisi tietenkin enemmän kuin mahdollista. Mutta juurikin se, että olen päivittäin nyt melkeimpä joka ulkoilulla mutustanut energiapatukkaa kävellessäni, kertoo siitä, että nyt lenkkien tarkoituksena ei todellakaan ole eikä saa olla energiankulutus! Ja koska kulutusta ei kuitenkaan voi välttää, niin se täytyy juurikin huomioida syömisissä.

      Lenkkejä Justuksen päikkäreiden vuoksi en voi välttää, enkä tietenkään kotitöitäkään, niin täytyy vain huomioida ne ruokailuissa. Ja nyt en ole pitänyt kulutustakaan liiallisena, sillä painoni on noussut mukavasti puolen kilon viikkotahtia nyt jo sueamman viikon ajan :) Huomenna on taas punnitus ja jos se jostain syystä kertoisi huonosta edistymisestä, on muutokset heti paikallaan ja olen enemmän kuin valmis niitä tekemään!

      Mutta kiitos kommentistasi, se oikeasti herätti ihan hyviä ajatuksia - ehkäpä niistä voisi joskus kirjoitella enemmänkin :)Ja Justukselta jokeltelevia terkkuja! :)

      Poista
  5. Nää on tosi kivoja postauksia :)
    Ootko muuten käynyt nyt tervehdyttyäsi kertaakaan ihan pizzeriassa pizzalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva että tykkäät! :)

      Olen käynyt herkuttelemassa ihan pizzeriankin pitsoilla! Tai noh, ihan ravintolassa olen syönyt jokusen kerran pitsan ja kotiin olemme tilanneet useampaankin otteeseen ihan pizzeriasta pitsat :) Tällä hetkellä on tullut tyydyttyä tuohon kotiin tilailuun, kun Justuksen kanssa ei samalla tavalla ole liikkeelle päässyt, mutta kysymyksen kannalta tuolla paikalla ei taida olla väliä :D

      Kyllähän se pitsa on lukeutunut ihan kärkisijoille vaikeimpien ruokien kategoriassa, mutta nyt ei ole lainkaan ongelmaa asian suhteen ja spontaanitkin pitsahetket onnistuvat mainiosti :) Oikeastaan tänä vuonna on ajatusmaailma tuohon vakiintunut, mutta viime vuoden pitsakerrat on varmaan laskettavissa vielä yhden käden sormilla. Nyt kuitenkin pitsa maistuu taas ja hyvin - niin itsetehtynä kuin ravintolaversionakin :)

      Poista
  6. Hei Laura, kiitos jälleen ihanasta ja tsemppihenkisestä postauksestasi <3! Itse olen aivan ihastunut tuohon suklaateehen ja kovasti himoitsen tässä myös tuon mantelilevitteen testaamista :)!

    Oikein mukavaa vappua sinulle ja perheellesi :)!

    V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos V <3 Itselläni tuo suklaatee on aivan välttämätön osa illan herkkuhetkiä :) Mikäs sen parempaa kuin suklaatee suklaan kanssa nautittuna! ;)

      Iloista vappua sinullekin! :)

      Poista
  7. Kuinka pitkän ajan olit tilanteeltasi ns.sairaalloisessa alipainossa? Sellaisessa todella heikossa kunnossa. Tää kysymys ei herännyt tästä postauksesta vaan on ollut mielessä jo pidempään. Vastauksen toki voisi varmaan päätellä vanhoja postauksia tutkailemalla, mutta laitetaan vaikka kiireen piikkiin, että menen nyt helpomman kautta ja kysyn vaan hetimmiten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. Mitenköhän tuon nyt määrittelisi? Painoni on ollut sairaalloisen alipainon puolella - mikäli nyt ihan virallisia luokituksia katsoo - niin valitettavan monta kertaa. Oikeastaan se on ollut siellä jokaisella kerralla, kun olen osastohoitoon joutunut ja osastollahan olen sen kuutisen kertaa ollut. Sielä se on onneksi kuitenkin lähtenyt kipuamaan sitten aina ylöspäin kohti terveitä lukemia :)

      Tosin paino ei todellakaan ole aina kertonut sitä täyttä totuutta voinnistani, sillä esimerkiksi ensimmäisen kerran sairaalaan joutuessani oli kroppani täysin romahtamispisteessä, minkälaista sen jälkeen ei onneksi ole ollut, vaikka paino samoihin lukemiin onkin laskenut.

      Ja toki saa aina näinkin kysellä! Täällä on postauksia niin paljon, ettei sieltä ihan helpolla vastauksia löydäkään :D

      Poista
  8. Ihanan näköinen ja mielenkiintoinen ruokapäiväkirjapostaus jälleen! :) Minua ei ainakaan häiritse, vaikka ne vähän toistaisivatkin itseään. Itse olen mietiskellyt myös tuota "jumiutumista" jos ja kun esim. aamiaiseni noudattaa pitkälti vakiolinjaa, mutta olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että niinhän se on useimpien ihmisten kohdalla. Olen huomannut esim. oman perheenjäsenten syövän useimmiten kutakuinkin samanlaisen aamiaisen. Positiivista siinä on se, että tietää aamupalan maistuvan ja olevan itselle mieluinen, mutta myös se, ettei sen miettimiseen menee turhaan aikaa ja energiaa. Pääasia on mielestäni, että pääruoat ovat vaihtelevia, missä riittää jo itsessään tarpeeksi mietiskeltävää varsinkin, jos ne molemmat syö ja toteuttaa kotona. Vai onko sinulla ylipäätään koskaan "vaikeuksia" keksiä, mitä ruokaa tekisit? :D

    Emmi

    Ps. Huomaat varmaan, että luen postauksia hieman jälkijunassa, mutta perästä tullaan! :) Haluan nimittäin lukea ne aikajärjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä elämässäsi, ettei ihme ettet koneella ole juuri ehtinyt istuskella! Mutta kiva tietää, että vielä kyydissä olet, vaikkakin hieman jälkijunassa :)

      Tosiaan, minusta tuo "jumiutuminen" vaikkapa tiettyyn aamupalaan ei haittaa mitään niin kauan, kunhan vaan tietää sen johtuvan siitä, että oikeasti kyseisestä aamupalasta nauttii ja että se toimii itsellä hyvin, pitää nälän loitolla jne. Jumiutuminen on ihan sallittua, kunhan sitten erikoistilaisuuksien tullessa eteen pystyy myös luopumaan arkiaamupalastaan :) Ja tosiaan, suurempaa vaihtelua sitä kannattaakin hakea niihin pääaterioihin - se olisi jo todella tylsää, jos ne olisivat aina samanlaisia :D

      Mutta on se vaan ihmeellistä, että maailma on täynnä ruokia ja reseptejä ja SILTI on vaikeuksia välillä keksiä, mitä sitä arkena kokkailisi! :D Jotenkin sitä sortuu pyörittämään aina niitä samoja reseptejä ja kyse ei ole mistään muusta kuin mielikuvituksettomuudesta ja jaksamattomuudesta keksiä vaihtelua. itse ainakin huomaan, että jos on todella väsynyt, niin menee mieluiten niiden tuttujen juttujen kautta, ettei tarvitse energiaa käyttää uuden kokeiluun ja harjoitteluun. Mutta pääasia taas, että pystyy mihin vain vaihteluihin - tällöin ei haittaa, vaikka arkiruoka hieman "tylsää" olisikin :)

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)