Sovituskopissa havaittua

Uskon, että suurin osa - varmasti lähes jokainen meistä - on tuskastellut joskus vaatekaupassa vaatteita sovittaessaan kokonumeroiden kanssa. Tämä ei varmasti päde vain ihmisiin, jotka ovat totaalisesti hukassa oman kehonkuvansa kanssa, vaan ihan jokaiseen naiseen, joka kokee edes hieman epävarmuuksia vartaloonsa liittyen. Olen kirjoittanut aiemminkin aiheeseen liittyen siitä, kuinka olen ollut vaakanumeron tavoin riippuvainen myös vaatteessa roikkuvasta kokonumerosta. Olen aikanaan luonut tiukan mielikuvan siitä, mihin kokoon minun tulisi mahtua. Ja jos vaate ei ole päälleni mahtunut, on se saanut jäädä rekkiin roikkumaan - minähän en isompaa kokoa ota!

Syy miksi juuri nyt aloin aiheesta kirjoittaa, oli perjantaina pikaisesti tekemäni shortsisovitus muiden ostosten lomassa. Menin Justukselle etsimään lastenvaateliikkeestä aurinkolaseja, kun tajusin valikoimassa olevan raskausajan vaatteiden lisäksi tavallisia Vilan vaatteita. Bongasinkin heti lempparishortsejani hieman vastaavat yksilöt. Ja koska en aio enää tulevaisuudessa omistamiini shortseihin mahtua, niin ajattelin uusien oston olevan pian edessä. Äitini yllytyksestä päätin shortseja sovittaa sillä ajatuksella, että ottaisin hieman isommat - eihän painoni kuitenkaan ole "ihan vielä siellä". Otin kahta kokoa olevat shortsit mukaani, ja aloitin niistä, joiden kokolapun mukaan olisi pitänyt olla minulle nyt sopivat: ne juuttuivat lantion kohdalle, enkä edes viitsinyt yrittää vetää niitä väkisin ylös asti. Otin siis seuraavan koon sovitukseen. Tämä kyseinen koko sujahti normaalilla, hieman tiukalla tavalla lantioni yli ja shortsit istuivat melkoisen hyvin päälleni, mutta varaa lisäkiloille ei juuri olisi ollut. Hieman kummaksuen hypin sukkasilteen hakemaan rekistä vielä yhtä suuremman koon. Koon, jonka totesin sopivasti reiluksi siten, että saattaisin pitää shortseja jo nyt, mutta täysin sopivat ne olisivat vasta muutaman lisäkilon päästä. Arvaatteko, mikä minulle sopiva koko loppujen lopuksi oli? M/L.

Eli mitä tästä voikaan päätellä? Kokomerkintä ei määrittele yhtään mitään - ei painoa, vartalon muotoa tai vaatteen sopivuutta - vaan ainoa oikea tapa on luottaa vain ja ainoastaan siihen, miten vaate todellisuudessa ylle sopii ja mahtuu, miltä se näyttää ja miltä se yllä tuntuu! Koot vaihtelevat ja mallit vaihtelevat, joten niiden varaan ei todellakaan kannata kehonkuvaansa rakentaa. Ja ei, en tarkoita laisinkaan, että M/L olisi itsessään iso koko, mutta jos tämä kyseinen kokomerkintä on valikoimasta toisiksi isoin, ei mielestäni ole asia kovin mallillaan. Ottaen huomioon, että jos normaalipainoa tavoitteleva ostaa sen koon shortsit voiden jo nyt käyttää shortseja näyttämättä niissä hassulta koon puolesta, niin mihin sitten siitä eteenpäin pitäisi mahtua?

Kuva, jonka näin facebookissa vain muutama minuutti tekstin kirjoittamisen jälkeen. Sopii mielestäni kuvaamaan aihetta paremmin kuin hyvin!

Ennen olisin kokenut hermoromahduksen ja shortsit olisivat jääneet kauppaan. Nyt totesin kummaksuen äidille, että jopa on kummallinen kokotaulukko! Koska minä tiedän kokoni ja painoni, ei kyse voi olla kuin pienestä vaatemallista. Mutta minkälaisille ihmisille näitä vaatteita oikein on tehty? Ei ainakaan normalaivartaloisille suomalaisille naisille - se on varma se! Jos suuntaus on tämä ja viesti normaalista, naisellisesta koosta on tämä, en yhtään ihmettele vartaloonsa liittyvien epävarmuuksien kanssa kamppailevan kokemaa hämmennystä vaatteita sovittaessaan. Äitinikin totesi farkkuleggingssejä katsellessaan, että näitä voisi luulla lasten tai korkeintaan varhaisteinien vaatteiksi - niin pieneltä ne näyttivät. Itse lankesin kokoansaan juuri muutama kuukausi sitten, kun ostin summa mutikassa tiettyä kokoa olevat farkkuleggingsit, sillä en mahtunut vaunujen kanssa sovituskoppiin. Noh, kokomerkinnän puolesta niiden olisi pitänyt olla hyvät, mutta oikeasti ne olivat kaikkea muuta. Vaikka painoni oli kaikkea muuta kuin normaali tuolloin, eivät housut mahtuneet minulle kuin muutaman kerran ja silloinkin pohkeista kiristi ja pahasti. Kuittasin tuon naurulla - korkeintaan menetetyt eurot hieman harmittivat.

Kokonumerotkin ovat vain loppujen lopuksi jonkun ihmisen määrittelemiä lukuja, joilla ei ole mitään absoluuttista totuuspohjaa, eivätkä ne kerro ihmisestä yhtään mitään. Onneksi olen itse tämän vihdoin oppinut, ja luotankin jatkossa ainoastaan omaan tuntemukseeni sekä silmiini, jotka kertovat siitä, onko vaate minulle sopiva. Kuljen mieluummin sopivissa vaatteissa, kuin olen naimisissa kokomerkinnän kanssa ja ostan sinnikkäästi vaatteita koon perusteella. Ja ostan mieluummin sopivan vaatteen isommalla kokomerkinnällä kuin jätän itselleni mieluisan vaatteen kauppaan pelkän numeron tai kirjaimen vuoksi.

Millaisia ajatuksia teissä tämä aihe herättää? Pystyttekö olemaan välittämättä vaatteessa roikkuvasta kokolappusesta vai määritteleekö se ostoksianne?

<3: Laura

Arjen iloja

Viikon sisällä koettua :)

♥ Pikkumies pihahommissa...

Viikon parhaat hetket on koettu ehdottomasti koko perheen yhdessäolon muodossa, kun Justuskin on ollut pihatalkoissa mukana - välillä tyytyväisenä ja välillä hieman kapinoiden vanhempien puuhailuja vastaan :)

♥ Kahvihetki ostosten lomassa äidin kanssa...

Kävimme yhdessä äidin kanssa viime viikon lauantaina ruokaostoksilla sekä hoitamassa hieman muitakin asioita. Jo muutaman liikkeen jälkeen iski valtaisa kahvihimo ja ei kun kahville! Kahviseuraksi äidille kinkku-aurajuustopiirakka ja minulle kylmäsavulohella täytetty rieskarulla :)

♥ Kahvihetket erilaisten leivonnaisten parissa...

Viime lauantai-illan jääkiekkopelin alkutunnelmissa mukana meillä oli tiramisukahvia sekä mokkapaloja, ja yhtenä päivänä tarttui Feeniks Cafesta mukaan pähkinä-suklaaleivos seuraavan päivän kahvihetkeä parantamaan :)

♥ Juliuksen haliminen...

Julius kävi perinteisessä kevättrimmauksessa, mutta tällä kertaa pojasta ei ihan nakupelleä tullut, kuten viime vuosina, jolloin koirulin ulkoasu on kirvoittanut kunnon naurut! (Heh, oli tuolloin aiheesta kirjoittaessani selvästi otsikoidessa samanlaiset aatokset kuin aiemmin tällä viikolla :D)

♥ Uusien jätskimakujen testailu...

 Olen hyvään tahtiin aloittanut uusien jätskimakujen testailun :) Choco lakupala on tullut syötyä jo useamman kerran, ja vaikka ensimmäinen kerta ei vakuuttanutkaan, ovat seuraavat olleet aina vaan enemmän ja enemmän mieleeni! Ja Kismet oli minulle positiivinen yllätys, sillä itse suklaapatukasta en ole ikinä pitänyt, mutta tämän jätskin suklaisuus kyllä oli mieleeni - kas kummaa :) Makutestailusta tulee mieleen lapsuuden kesät, jolloin kotona kyllä jätskiä riitti, kun isä oli tuolloin töissä Turengin jätskitehtaalla. Ei sopinut silloin meidän perheeseen sanonta "suutarin lapsilla ei ole kenkiä", sillä niin huikeita jätskimääriä tuli välillä syötyä että! :D

♥ Maailman suloisimpien veljesten seuraaminen...

Julius on huolehtunut veljensä puhtaudesta jo lukuisia kertoja tällä viikola - niin kovaa on nuoleminen, kun Justus ilmenstyy näköpiiriin!

♥ Äitienpäivälahjan testailu...

Äitienpäivälahjaksi sain tosiaan jäätelökoneen, mistä hieman vihjailinkin jo teille äitienpäiväpostauksessani. Laitteesta olen jo pitkään pitkään haaveillutkin, joten lahja oli enemmän kuin mieluisa. Nyt minulla oli vihdoin ja viimein aikaa tutustua laitteiseen, ja ensikokeiluni teinkin vaniljajäätelön ja daim-vaniljajäätelön muodossa. Jäätelökokeiluista ehdottomasti lisää myöhemmin uusien makujen saattelemana! Seuraavaksi vuorossa turkinpippurijätski :)

♥ Äidin tekemällä pitsalla herkuttelu..

Lauantai-illan jääkiekkopelin ohessa äiti teki meille kaikille omat pitsat. Itse päädyin taas todella perusaineksiin kinkku-ananas -linjaa noudattaen. Tuota linjaa olen noudattanut lapsuudesta lähtien, mutta havahduin ajatukseen uudistumisesta, kun jopa pikku-Idan pitsa oli mielenkiintoisemman ja modernimman kuuloinen pestokastikkeineen ja mozarella-juustoineen kuin minulla :D

♥ Varpaiden löytymisen riemu...

Jälleen voidaan ruksata yksi merkkipaalu saavutetutksi: varpaat nimittäin ovat vihdoin löytyneet! Viime sunnuntaina herra Justus hoksasi varpaiden olemassa olon ja siitä lähtien niitä on syöty ja maiskuteltu ahkerasti :)

♥ Lapsuudesta tutulla tavalla tehdyllä uunijäätelöllä herkuttelu...

Äitini teki meille erään päivällisen jälkkäriksi uunijäätelöä, joka tällaiselle marengin ystävälle kyllä maistuu paremmin kuin hyvin! Ja toihan tuo samalla hyvät lapsuusmuistot mieleen :)

♥ Oma hetki saunassa rentoutuen...

Yhtenä iltana vanhemmillani oltuani käytin hyväkseni hoitoavun ja otin itselleni pienen palasen omaa aikaa saunan ja luettavan muodossa. Lapsuuden ajan suosikkipyyhe matkaan ja rentoutumaan!

♥ Naurun ilo...

Ja varpaiden löytyminen ei ole jäänyt ainoaksi uudeksi jutuksi Justuksen elämässä, vaan varpaiden lisäksi on löytynyt kunnon nauru! Ja voi kun ihana nauru onkin :) Enää innostuminen ja ilo eivät ole pelkkää riemukasta kiljahtelua, vaan kunnon naurua - jonka tosin vaan Jarno saa höpsöttelyllään pojasta irti, höh :D

Ensi viikkokin tulee olemaan valtavan tapahtumarikas, sillä minulla ja Justuksella on menoa viikon jokaiselle päivälle kivojen kahvilatreffien sekä shoppailutreffien muodossa ja viikonloppuna minua odottaa ilta ihanien tyttöjen kanssa :) Ja koska kesä on vasta aluillaan ja kesäpäivät täynnä suunnitelmia, ei tekemisen puute pääse ainakaan iskemään! 

Joko teillä on kesälomasuunnitelmat valmiina? :)

<:3 Laura

Oivallus salaattilounaan ääressä

Kävimme lounaalla Justuksen kummitädin kanssa tässä yhtenä päivänä. Sinänsä tässä lounaassa ei ollut mitään poikkeavaa verrattuna minulle tavanomaisiin lounaisiin, mutta nyt tuli todistettua käytännössä jälleen eräs asia "entiselle minälleni", joka on aikoinaan kivenkovaan pitäytynyt sairaassa mielikuvassaan liittyen lounassalaatteihin. Sairaalle minälle lounassalaatit tarkoittivat käytännössä salaatti-kurkku-tomaatti - sekoitusta, jossa lisukkeena saattoi olla katkarapuja tai korkeintaan kanaa. Hyvinä aikoina lisukkeeksi saatoin ottaa kastikkeen ja leivän, mutta yleisesti ottaen mielessäni ei edes käynyt niiden salliminen itselleni. Koska tämä oli vuosia käsitykseni salaatista, oli ihan oikein, että pitkään - vielä vähän aikaa sittenkin - kielsin itseäni syömästä niitä. 

Nyt en kuitenkaan ajattele enää tätäkään puolta sen kummemmin, sillä ruokailuni ovat niin hyvässä tasapainossa samoin kuin mieleni, ettei silloin tällöin nautittu salaatti juuri hetkauta. Tosin viime kuukausina syömieni salaattieni määrä on laskettavissa ihan yhden käden sormilla, mutta enää en niitä varsinaisesti itseltäni kiellä. Usein vain tunnen tarvitsavani kunnon lämpimän ruoan! Noudatan kuitenkin niin täysin nälkätuntemuksiani, että energiansaantini on varmasti riittävää ja tasaantuu kyllä päivän mittaan, mikäli toinen pääaterioista sattuisikin olemaan hieman kevyempää sorttia. Enää myöskään mieleni ei tästä hetkahda ja ajattele salaattia tilaisuutena syödä kevyemmin. Ennen näin pienikin asia olisi saattanut viedä jo paremmilla raiteilla olleet ajatukseni taas kevyttuotteiden ja energian karsimisen suuntaan. Nyt sellainen ei käy enää mielessäkään.



Tästä syystä lounasvaihtoehtoja tällä kerralla miettiessäni vilkaisin myös Kulmakondirorin salaattilistaa. Ja ehkäpä kolmas täytetty saaristolaisleipä olisi muutaman päivän sisään ollut muutenkin liikaa, joten ajattelin vaihtelun tekevän hyvää, vaikka leipä onkin mielestäni ihan parhautta. Päädyinkin ottamaan perinteisen lämminsavulohisalaatin - äitini suosikin - joka sisälsi lämminsavulohta, marinoitua riisiä, kidney-papuja, paahdettua sipulia ja cantaloupe melonia. Sämpylä ja salaatinkastike olivat ilmiselviä lisukkeita. Mitä tästä siis opimmekaan? Kyllä, voin saada lounassalaatistani oikeasti ruokaisan, kunhan vaan otan järjen käteeni ja valitsen täytteiksi oikeasti täyttäviä ja ravitsevia lisukkeita. Hyvä esimerkki mahtavasta salaattiateriasta on esimerkiksi Helsingissä sijaitsevan Factoryn salaatit. Olen kerran käynyt ystäväni kanssa siellä ja odotan kovasti pääseväni uudemmankin kerran - ja nyt järkevämpien täytevaihtoehtojen kera. Kun valikoima ja täytevaihtoehdot ovat sen kaltaiset kuin esimerkiksi Factoryssa, niin on vain ja ainoastaan omista valinnoista kiinni, että tuleeko lounas olemaan riittävä!

Yleensä en halua enää juuri miettiä liikaa asioita tältä kannalta katsottuna, enkä mietiskele sairaita ajatuksia ruokaa valitessani. Valinta kävi siis rutiininomaisesti, joskin hieman pitkittyen lukuisten herkullisten vaihtoehtojen edessä. Mutta tämä oli taas hyvä pysähdys ja oivallus terveelle minälleni siitä, kuinka sairaus on minua vielä hetki sitten lounaan valinnassa johdatellut. Taas yksi asia, mitä olen sokeasti toteuttanut, uskoen jollain asteella vilpittömästi sairaat ajatukseni normaaleiksi, terveiksi ajatuksiksi. Tämä menee samaan kategoriaan sen kanssa, että olen vilpittömästi aikanaan uskonut tietyn määrän ruokaa rittävän minulle, vaikka oikeasti kyse onkin ollut valmiista päätöksestä ruoan riittävyydestä. Joten syy miksen kirjoittanut tästä vain tavalliseen tapaani päiväämme kuvaillen, oli haluni tuoda tämäkin puoli esiin havainnolistakseni valintojen mahdollisuutta. Valintojen, joissa puhuu sairaus ja joissa puhuu terveys. 



Noh, se siitä oivalluksesta :) Päivämme oli kokonaisuudessaan todella mukava kaikin puolin ja kesäfiilis kohosi ihan huippuunsa. Sen lisäksi, että löysin uuden salaattisuosikin itselleni, saimme nauttia aurinkoisesta säästä. Olin liikenteessä ihan shortsit jalassa ja toppi päällä ja ihan hienosti tarkenin. Vain pieni vilpoinen tuuli hieman häiritsi, mutta muuten ei säässä ollut valittamista :) Lounaan jälkeen syötiin vielä irtojätskit Graniitin aukiolla, josta sitten minä ja Justus lähdimme suuntaamaan kotiin. 

Loppupäivä meni pihahommissa (joista eilen kirjoitin), ja saimpahan vielä ilalleni piristystä kodin turvalaitteita kauppaavan miehen (joka arviolta ei ollut minua juuri vanhempi) soittaessa ovikelloa ja kysyessä heti minulta avattuani oven, että olisiko vanhempia kotosalla? Heken siinä muotoilin epämääräisesti ääneen, että minä tavallaan olen se vanhempi :D Tilannetajuni ei sentään yltänyt sinne asti, että olisin hakenut takapihalta Jarnon - onhan hän sentään minua vanhempi ;) Meni poika melkoisen noloksi ja pyyteli kauheasti anteeksi - minusta se oli kuitenkin ihan hauska juttu ja varmisti, ettei ainakaan vielä vanhenemista tarvitse kriiseillä vähään aikaan :D

<3: Laura

Ihanan tavallista

Kertokaapa, miten voikaan tavallinen arkipuuhastelu olla niin mukavaa? Viimeisimmät päivät ovat kuluneet pääosin ulkona kädet kipeinä voikukkamättäitä ylös vääntäen. Palkkana ovat kipeät hartiat, rakoilla olevat kädet ja aivan valtavan hyvä mieli. Puuhastelu on ollut juurikin niin arkista kuin miltä se kuulostaakin, mutta jotain, mistä en ole saanut nauttia vuosiin! En tainnut osata arvostaa tätä samaista puuhastelua viisi vuotta sitten kesällä, kun pitkän työputken jälkeen isä otti minut ja veljeni mukaansa mökille kamalaan risusavottaan, jossa huhkimme tuntikaupalla risuja roskalavalle heitellen. Mutta kuinkas muutenkaan, olinhan jaksava ja fyysisesti hyvinvoiva, joten miksen olisi isää auttanut? 

Vuosia, ala-asteelta lähtien, hoidin usein perheessämme raskaampia hommia ja esimerkiksi nurmikon leikkuu oli usein minun tehtävänäni. Vitsailinkin pitkään olevani "perheen poika" sillä olin siihen aikaan sopivin meistä lapsista tuon kaltaisiin hommiin. Noh, viime vuodet olen ollut kaikkea muuta kuin sitä, mutta voi että kuinka tuntuukaan hyvältä taas päästä noiden kunnon kotihommien makuun! Sanoinkin Jarnolle, että tavoitteena on se, että pystyn hoitamaan kotityöt nurmikonleikkuusta lähtien siinä missä hänkin :)

Kuten näkyy, urakkamme on melkoinen! Ja tässäkin vaiheessa hommia on tehty jo useampi tunti, useampana päivänä. Edelliset asukkaat eivät juuri pihaa olleet välittäneet hoidella, joten lumen alta paljastuikin sen mukainen "nurmikenttä".

Mutta koska piha on sen verran mukavan kokoinen, on siitä oikeasti loistava mahdollisuus saada aivan mahdottoman mieluisa meille. Tarkoituksenamme oli laittaa terassi kokonaan uusiksi, kun edellisen omistajan viime kesänä laittamat terassilaudat kupruilivat aivan kummallisesti. Kun revimme uudet laudat pois, paljastui alta ihan kelpo terassi! Joten kunnon pesu, hionta ja käsittely, niin eiköhän siitäkin tule hyvä :)

Jarno on urakoinut pihan kimpussa jo useamman päivän, mutta minä pääsin kunnolla pihahommien makuun maanantai-iltana, ja tiistaina Jarnon ollessa töissä, päätin tarttua voikukkarautaan itsekseni Justuksen ollessa päikkäreillä. On oikeasti todella palkitsevaa tehdä tuollaista työtä, kun jälki on niin mahdottoman konkreettista! Muovipussit täyttyvät rikkaruohoista ja voikukkamättäistä ja piha puhdistuu. Itkuhälyytin mukaan vaan ja hommiin!

Justuksen heräiltyä otin pojan mukaani ulos ja pikku pipopää sai olla varjon puolella odottelemassa, kun äiti hosui ja heilui auringon puolella. Korkkasimpa jopa bikinikauden laittamalla bikiyläosan päälleni shortsien kaveriksi :D Justuksella oli niin kova taistelu lelunsa kanssa ja kääntyilyharjoitukset olivat aktiivisimmillaan, joten sain jopa hetken siinä huhkia rauhassa.

Kun Jarno pääsi töistä ja minä ja Justus tulimme kaupunkireissultamme kotiin, menimme kaikki yhdessä pihalle. Koska aurinko oli jo mennyt aika lailla pilveen, saattoi Justuksenkin hyvillä mielin ottaa pihalle. On kyllä itsellä opettelemista pojan kanssa nyt tämä kesäsääkin ja sään mukainen pukeutuminen, jos talvellakin pähkäilin tovin jos toisen oikeanlaista vaatetusta pojalle! Heh, kunnon arjen haasteita minulla :D

Kun terassi ja nurmikkoalue saadaan kuntoon, voidaan käydä kukkien ja muiden istutusten kimppuun! Meillä on sisällä kasvamassa eriliaisia yrttejä ja taimia jos jonkinmoista sorttia, joten niidenkin istutus ulos tulee eteen jonkin ajan kuluttua. Minä en näistä asioista juuri tiedä ja ne ovatkin Jarnon omia projekteja. Minulle sopii tässä asiassa tuollainen käskytyspolitiikka eli Jarno käskyttää ja minä teen :D

Äiskän ja iskän puuhastellessa oli Justuksella mahdollisuus tutustua uuteen ympäristöön - niin mahdottomasti on pojalla katseltavana kaikkea uutta ja ihmeellistä!

Seuraavana hankintalistalla on ehdottomasti aurinkolasit Justukselle! Justus alkaa jo kyllästyä vaunuissa makoiluun ja nauttisi varmasti enemmän reissuistamme ratasosassa loivasti istuen, jolloin hän voisi katsella ympärilleen. Tämä kuitenkin vaatii sen, että aurinkolasit ovat hankittuna, eikä tarvitse sitten harsolla peittää pojan mahdollisuuksia ympäristön tarkkailuun :)

Isomummon neuloma tilkkutäkki sekä äiskän ala-asteella ompelema tilkkutäkki toimivat hyvinä alustoina puuhastelulle :)

Ihan hyvä homma, että pihamme on aidattu alue,  sillä kun tämä vilpertti lähtee liikenteeseen, on rajattu alue tarpeen! Ja kun Justus vielä hieman kasvaa, niin omalla pihalla leikkiminen ja pelailukin on mahdollista, mikä on todella kiva juttu :) Minun lapsuudenkotini pihan nurmialue on melkoisen hyvän kokoinen, joten siinä on kyllä tullut palloa potikittua ja erilaisia nopeusratoja tehtyä. Ihan sellaisia tällä pihalla ei mahdu tekemään, mutta pihamme ulkopuolella nurmialue jatkuu melkoisen kivasti vielä ennen kävelytietä, joten kyllä leikki- ja pelailualuetta pojalle tulee riittämään :)

Puhuimme Jarnon kanssa juuri, kuinka tästä kesästä tulee niin hyvä! Paljon yhdessäoloa ja tavallista puuhastelua, mutta myös muutama kesälomareissu olisi tiedossa :) Oikeastaan en muuta kaipaakaan kuin sitä tavallista yhdessäoloa tavallisine juttuineen - ja hyviä kesäsäitä tietenkin! Eli kaiketi tämän sekalaisen sepustuksen, liittyen pihahommiin ja Justuksen mukanoloon, tarkoituksena oli vain todeta, kuinka mukavaa jo tämänkin kaltainen yhdessäolo ja arkinen tekeminen on, ja kuinka paljon tästä kaikesta on mahdollista nauttia.

Tällaisin ilmein ja elein Justus toivottaa teille kaikille kivaa loppuviikkoa ja hyviä alkukesän säitä! :)

<3: Laura

Kokeilevan keittiön antia - taateliherkut

Minun on täytynyt jo pitkään julkaista tällainen pieni kokeiluni mitä itsetehtyihin herkkuihin tulee. Vaikka aikaa tästä kokeilusta onkin jo vierähtänyt, ajattelin sen teillekin esitellä ennen uusia keittiökokeilujani :) Luin kerran Meidän Perhe -lehteä ja silmiini osui ohje vaihtoehtoisista herkuista suklaalle ja muille makeisille. Vaikka suklaan ja karkkien nimeen vannon jatkossakin, ajattelin tämän olevan kiva ja helppo vaihtoehto niille, mikäli vaihtelua kaipaa. Artikkelissa näitä kyseisiä herkkuja oli maistatettu lapsilla ja koska kommenttina tuli uteluita siitä, "onko nyt karkkipäivä?", niin herkkujen tiedettiin olleen onnistuneita. Kyseinen ohje löytyy Iloisia Raakaherkkuja -teoksesta, joka sisältää nimensä mukaisesti kaikenlaisia, toinen toistaan herkullisempia reseptejä raakaleivonnaisiin, -vanukkaisiin, -vaahtoihin ja -nameihin. Minun kokeiluni tuli niin yllättäen, etten omistanut kaikkia aineita, joten tein yksinkertaisemman version näistä. Tässä teille kuitenkin sekä alkuperäinen ohje että minun versioni! :)

Kuten otsikkokin kertoo, toimi näiden herkkujen pääraaka-aineena taatelit. Itselläni oli kaapissa valmiina aiemmin ostamiani aurinkokuivattuja, kivettömiä luomutaateleita 250 g:n pussi. 

Liotin taateleita yön yli jääkaapissa, jolloin ne olivat pehminneet mukavasti.

Pehmenneet taatelit vedin blenderissä niin hienoksi massaksi kuin onnistuin. Toki paljonkin sinne "sattumia" vielä jäi, mutta ne eivät lainkaan haitanneet.

Kun taatelimassa oli valmis, kaadoin joukkoon satunnaisen, oman mieleni mukaisen määrän mantelirouhetta. Käytin mantelirouhetta alkuperäisessä ohjeessa olleiden siementen sijaan. Muuta en massaan laittanut, sillä näilläkin aineksilla sain siitä varsin hyvän. Siementen tai manteleiden sijaan kaikenlaiset pähkinät rouhittuina toimivat varmasti aivan yhtä hyvin! Ainakin manteli toi todella kivan, pienen purutuntuman tahnaan. Laitoin massan jääkaappiin ja lopuksi jopa hetkeksi pakkaseen, jotta sain siitä jähmeämmän. Massa jäi siis melko löysäksi, mutta kylmänä sitä oli kuitenkin mahdollista käsitellä.

Massan hieman jähmetyttyä, pyörittelin siitä palloja lihapullien tapaan. Kostutin hieman käsiäni kylmässä vedessä, jonka jälkeen pyörittely onnistui paremmin. Lopulta pyörittelin pallot joko kookoshiutaleissa tai kaakaojauheessa.

Kookoshiutaleet toimivat tässä aivan mahdottoman hyvin. Jälkeenpäin totesin, että hiutaleita olisi voinut laittaa massan joukkoon jo valmiiksi - niin paljon kookoksen mausta itse ainakin pidän!

Kookospallerot jopa näyttivät ihan kivoilta, kaakaojauheella päällystetyt sen sijaan lähinnä epämuodostuneilta lihapullilta :D Pyörittelyn ja päällystämisen jälkeen laitoin pallerot rasiaan ja rasian pakastimeen. Ennen syömistä otin herkut hetkeksi, ihan muutamaksi minuutiksi huoneen lämpöön, jonka jälkeen ne olivat jo valmiita nautittaviksi!

Ja mikä olisikaan parempaa seuraa kookoskahville kuin nämä kookosjälkkärit? Ainakin minulle maistui ja hyvin :)

Alkuperäinen ohje: Suklaapallot

(Maija Mikkola, Johanna Sarajärvi, Tiina Kälkäinen: Iloiset raakaherkut)

15 taatelia

2,5 dl pinjansiemeniä

0,75 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljauutetta

Koristeluun: 0,5 dl kaakaojauhetta

Liota taateleita yön yli. Kaada liotusvesi pois ja poista taateleista kivet. Hienonna taatelit tehosekoittimessa mahdollisimman tasaisiksi. Lisää muut valmistusaineet ja sekoita tasaiseksi. Muotoile massasta pyöreitä, noin peukalon pään kokoisia palleroita. Pyöräytä ne kaakaojauheessa ja aseta lautaselle. Kun kaikki pallot ovat valmiit, laita ne kylmään lepäämään aina tarjoiluhetkeen asti.

Tässä siis sekä minun verisoni että alkuperäinen ohje. Ajattelin tehdä uudemmankin kerran näitä kyseisiä nameja, mutta hieman erilaisena versiona ehkäpä. Taatelimassan joukkoon voisin tällä kertaa laittaa juurikin pähkinärouhetta, mutta mielestäni joukkoon voisi sujauttaa makua tuomaan lisäksi esimerkiksi runsinoita tai muita kuivattuja hedelmiä pieneksi paloiteltuna. Aion ehdottomasti kokeilla myös muita kirjan reseptejä, kunhan vain ennätän! :) Ehkäpä jokin raakakakku voisi olla seuraava kokeiluni?

<3: Laura