Pieni brunssimme

Sunnuntaina aloittelimme tosiaan aamun hieman erilaisissa merkeissä, kun perus aamupalan sijaan söimme hieman runsaammin yhdistäen samalla aamupalan ja lounaan :) Tässä siis vielä sunnuntai-aamun tunnelmia kuvien muodossa.

Kuten aiemmin jo totesin, olisi ollut ihanaa tehdä kaikki hieman pidemmän kaavan mukaan ja ennen kaikkea itse. Vielä jonakin aamua, kun aikaa on sopivasti, haluan käynnistellä aamun itseleivottujen sämpylöiden kera, mutta kyllä tällainenkin piristi niin kovasti mieltä ja toi sitä pientä arjen luksusta elämään :)

Munakokkelia ja viinirypäleitä...

...sekä riisipiirakoita yksinkertaisella, mutta hyvällä tavalla eli voisulalla voideltuna :)

Pakkasen viimeiset vadelmat. Eli sanomattakin on selvää, että odotan kesän marjasatoa enemmän kuin malttamattomana!

Köyhiä ritareita ja appelsiinimehua :)

Köyhistä ritareista haaveilin jo äitienpäivän aamuna, mutta nyt sain vihdoinkin aloittaa aamuni pitkästä aikaa tällaisilla herkuilla :)

Onko teillä koskaan tapana aloittaa aamujanne hieman erilaisella aamiaisella väritettynä? Itse olen usein lukenut mielenkiinnolla lehdistä joidenkin perheiden viikonloppuperinteistä, jolloin vaikkapa jokainen sunnuntai alkaa hieman erilaisen aamupalan kera tuoden pientä luksusta viikonloppu-aamuihin. Olisi kiva luoda jokin tällainen perinne omaankin perheeseen :) Varsinkin nyt kesällä tulevat tällaiset pitkän kaavan aamupalat varmasti toistumaan, kun yhteisiä aamuja on enemmän tiedossa ja aurinkoinen terassi sekä pihanurmi vetävät myös puoleensa - ehkäpä siis tiedossa myös piknikhenkisiä aamupaloja? :)

<3: Laura

Lämpöä, ystäviä & kotiaskareita

Alkuviikkomme kiireisistä tunnelmista kerroin jo aiemmin, mutta tässä vielä loppuviikkomme tunnelmia kaiken tämän lämmön ja auringonpaisteen keskeltä!

Torstai

Torstaina meillä oli sovittuna lounastreffit rakkaan ystäväni kanssa, joka oli Oulusta käymässä siskonsa ylppäreiden vuoksi. Joten täytyi käyttää todella hyväksi nämä muutama päivä ja jatkaa edellisillan juttuja lounaan äärellä :) Lippismies vaan mukaan ja menoksi!

Herkuttelimme salaateilla Feeniks Cafeessa, jonka jälkeen lähdimme kävelemään yhtä matkaa kotiin. Justuksen tutti oli päässyt unohtumaan kotiin, mikä toi hieman haastetta reissuumme ja poika alkoi loppumatkasta olla todella rauhaton. Emme siis voineet jäädä rupattelemaan lukioajoilta tuttuun tapaan ystäväni kanssa, vaan jouduimme suuntaamaan pojan kanssa suoraan kotiin. Meillä kun oli tapana päivystää ystäväni kotitalon edessä tuntikausia koulun jälkeen lähes joka päivä :D Noh, ei mennyt kuin muutama tunti ja tapasimme sattumalta uudelleen kuntosalilla ja vielä seuraavana päivänä kaupassa. Ai miten niin on hieman pieni kaupunki ja pienet piirit? :D 

Perjantai

Vaikka perjantaina kirjoittelinkin, että viikonloppu otetaan vauhdikkaan viikon jälkeen todella rauhallisesti, niin kyllähän sitä tekemistä piisasi taas ihan riittämiin! Mutta enpäs valita, sillä kaikkea kivaa sain sitä kautta viikonloppuuni :) Päivällä teimme kunnon asiointireissun kaupungilla uusi smurffilippis päässän viihtyvän Justuksen kanssa, jonka jälkeen Jarno ehdotti yhtäkkiä, että mitäs jos lähtisimme kahdestaan syömään. Pieni soittokierros läpi ja lopulta saimme Justuksen nuorimman kummisedän eli Jarnon nuorimman pikkuveljen pojalle seuraksi. Noh, joudun myöntämään olleeni hieman epävarma hoitajan suhteen, mille ei tosin ollut loppujen lopuksi mitään aihetta! Sieltä hoitoporukka saapui kahden pojan ja kahden tytön voimin, joten ei siinä auttanut kuin äiskän laittaa siistimpää vaatetusta päälle ja jättää poika sedän ja kumppanien hoitoon;)

Päädyimme Asema X -ravintolan aurinkoiselle terassille. Naureskelimme Jarnon kanssa, että jos oikein pistää mielikuvituksen peliin ja sulkee terassin ulkopuolisen elämän toisaalle, niin voisi kuvitella olevansa aivan muualla, kuin Riihimäen rautatieasmean kupeessa - ehkäpä jopa ulkomailla asti ;) Aurinko paistoi suoraan terassille ja lämpöä riitti, vaikka kello oli jo iltakahdeksan, joten sen puolesta puitteet olivat kohdillaan :)

Oikeastaan ajatus ravintolasta syntyi burgerit mielessä, joten suuntasimme katseet suoraan menun leipä- ja burgerisivustolle. Jarno päätyi kunnon chili-burgeriin ja minä taas...

...valitsin ihan parhaan leivän ikinä! Vaikka itsekin ajattelin ensin hampurilaista, en voinut vastustaa tätä pariloidusta kylmäsavulohesta ja katkaravusta rakentuvaa leipää! Oikeasti - ihan paras annos, mitä olen aikoihin syönyt! Söin samantapaisen annoksen samaisessa ravintolassa viimeksikin, ja sitäkin oli syytä hehkuttaa. Mutta omalla tavallaan tämä vei pariloidun lohen ansiosta voiton! :) 

Ja oheen ristikkoperunoita - entisiä superlemppareita - ensimmäistä kertaa sitten viiden vuoden takaisten aikojen :)

Tämän kuvan tarkoitus oli ilmeisesti kuvata sormien pyyhintää serviettiin? :D

Ja voin kyllä sanoa, että ristikkoperunat maistuivat aivan liian pitkän tauon jälkeen niin tosi hyviltä! Nälkä oli ihan valtava, joten hyvin perunatkin upposivat. Jopa jälkkärille olisi jäänyt pieni kolo, mutta Jarno ehti ilmoittaa tarjoilijalle, ettei meihin kyllä mahdu enää murustakaan. Jaa, no ei sitten :D Lähdimmekin syötyämme vapauttamaan hoitajat tehtävistään. Ja voi että, kun meitä vastassa oli reipas ja iloinen poika! Justus oli jopa nukahtanut hetkeksi toisen tytön syliin, eikä nälkäkään ollut vaivannut :) Tosin heti kun äiti - alias ruoka - saapui paikalle, alkoi itku. Mutta ehkäpä äidille tuleekin näytettyä ne kaikista todellisimmat tunteet ihan pienestä pitäen, kaikista rehellisimmin :) Vaikka ruoka ja ravintolareissumme ylipäätään olivat yhdessä aivan mahtava spontaani piristysruiske, oli minulla parhain mieli Justuksen ja kummisedän pärjäämisestä. Täytyy jatkossakin laajentaa hieman Justuksen hoitajarinkiä, jotta poika tottuu setiinsä ja täteihinsä, sillä jo pelkästään Jarnon puolelta niitä löytyy yhteensä viisi kappaletta :D Hyvin on pojalla siis asiat sen suhteen :)

Lauantai

Lauantai-päivä hurahti sekin ohi vauhdilla kotiaskareiden merkeissä. Jarnon hoidellessa pihahommia, minä leivoin ensimmäistä kertaa ikinä saaristolaisleipää! Tästä lisää myöhemmin, mutta sen verran voin kertoa, että todella maukasta sai hyvin yksinkertaisella tavalla aikaiseksi :) Koska Jarno on ollut ystäviensä kanssa useampaan kertaan liikenteessä, oli minun vuoroni lähteä ensimmäistä kertaa yksin lauantai-iltana ystävieni kanssa ulos. Tätä ennen kuitenkin saunoimme ja paistoimme kiuasmakkaraa. Uusi kokeilu minulle, mutta ihan hauska. Vaikka koti oli jo itsessään ihan saunan oloinen, niin oikea saunominen piristi kummasti ja vilvoittelu omalla terassilla oli kivaa. Vielä kun saadaan piha kuntoon ja grilli ostettua, niin ainesta kunnon grilli- ja saunailtamille kyllä olisi tarjolla!

Ihmisiä oli luonnollisesti paljon liikenteessä lämmöstä ja koulujen päättymisestä johtuen, mikä loi kyllä ihan omanlaisensa tunnelman :) Löysimme kuin löysimmekin vapaan pöydän yhdeltä terassilta ja siinä aikaa hurahtikin useampi tunti. Ystäväporukastamme vain yksi pariskunta sekä pari puoliskoa puuttui, mutta muuten olimme aika lailla kaikki koolla :) Se hauska puoli vanhassa kotikaupungissamme on, että paikalla on aina runsaasti tuttuja. Vaikka joku pitäisi sitä huonona asiana, minusta on aina mahtavaa se, ettei sellaista paikkaa olekaan, missä ei tuttuihin törmäisi. Tälläkin kertaa tuttuja kasvoja riitti oman ikäluokan porukasta lukion opettajiin ja heistä vielä naapurin rouvaankin :D

Meikäläisen drinkki koostui karpalomehusta :)

Olin suunnitellut viipyväni hetkisen verran ja lähteväni kotiin vielä Justuksen nukkumaanmenon aikoihin. Jarno kuitenkin laittoin viestiä, jossa kehotti viipymään niin pitkään kuin haluaisin - enhän sitä kuitenkaan kovin usein ystäviäni tällä tapaa pääse treffaamaan. Lähes puoli kahteentoista maltoinkin olla ja paljon pidempäänkin olisin halunnut toki viipyä, mutta yölliset äititehtäväni mielessä sanoin heipat ja lähdin kotiin. Mutta ihana ilta oli, siitä ei päästä mihinkään :) Ja parasta on se, että samalla porukalla jatketaan ensi viikonloppuna Kotkassa tupareiden merkeissä!

Sunnuntai

Sunnuntai alkoi meillä hieman tavanomaisista aamurutiineista poiketen, sillä perinteisen aamupalan sijaan nautimme hieman myöhäisemmän, brunssimaisen aamupalan ja lounaan yhdistelmän :) Olisi ollut ihanaa valmistella brunssi itse alusta loppuun asti itsetehtyjen sämpylöiden ja muiden herkkujen muodossa, mutta nyt tyydyimme hieman pikaisempaan vaihtoehtoon. Herkuttelimme siis cocktailpiirakoilla, munakokkelilla, viinirypäleillä sekä köyhillä ritareilla kera vadelmien ja vaniljavaahdon. Kuvien muodossa lisää sunnuntai-aamustamme myöhemmin :) Pojat pötköttelivätkin sängyssä hieman pidempään, kun minä hosuin keittiössä aamupalaa laitellen ja ananasorbettia valmistellen - uusi, joskin hieman epäonnistunut jätskikokeilu! Runsaan aamiaisen jälkeen vielä kuppi ihanaa maitokahvia ulkosalla auringon paisteessa ja päivä oli käynnistetty mitä parhaimmalla tavalla :)

Siihden tosin rauhallisuus sitten loppuikin, sillä sen jälkeen alkoi touhuaminen pihan kuntoon saamiseksi! Ensimmäisenä täytyi suunnata kauppaan tarvikkeita ostamaan, ja mukaan tarttuikin kaikkea terassiöljystä puutarhaletkuun asti. Sielä matka taittui jätskien kanssa kukkakauppaan, josta tarkoituksena oli löytää uusi runkoruusu. Ruusua emme löytäneet, mutta mansikan taimia sain minä itselleni :) Loppuilta menikin minulla sitten keittiössä hosuessa ja Jarnolla terassia pestessä ja valmistellessa pihaa muutenkin terassin lopulliseen kunnostukseen. Puuhakas päivä päättyi rauhoittumisella leffan ääressä koko perheen voimin :)

Millaisissa tunnelmissa teidän viikonloppunne sujui? Millaisia olivat päivienne kohokohdat? :)

<3: Laura

Median piinapenkissä

Kysellessäni teiltä lukijoilta postaustoiveita, sain toiveen kirjoittaa ajatuksiani liittyen median välittämiin laihdutusjuttuihin, joita kieltämättä on nykymaailma pullollaan. Laihdutus- ja fitnessartikkelit eivät enää rajoitu vain urheilulehtiin, vaan niitä ovat kaikki naistenlehdet täynnä. Blogeja, jotka sivuavat aihetta tavalla tai toisella perustetaan varmasti sankoin joukoin päivittäin. Avasit minkä tahansa nettisivuston, on yksi yleisimmistä mainoksista laihdutuslääkemainokset tai laihdutusta tukevien sivustojen esitteet. Laihdutus- ja urheiluaiheelta et vain yksinkertaisesti voi välttyä - halusit sitä tai et!

Oikeastaanhan koko sairauteni lähti liikenteeseen siitä, kun aloin lukea erilaisia urheilulehtiä ja laihdutusartikkeleita kuin nykypäivän raamattua. Imin itseeni jokaisen tiedon murusen liikunnasta, ruokavaliosta ja jopa laihduttamisesta, vaikkei minussa varmasti ollut tuolloin grammaakaan ylimääräistä. Elin ihmeellisessä pikku kuplassani, jossa kuvittelin jokaisen artikkelin olevan juuri minulle suunnattu, juuri minulle kirjoitettu kehoituksena alkaa noudattaa niitä sääntöjä pullollaan olevia artikkeleita aivan sanatarkasti. Kuulostaako kenties teille muillekin tutulta ajattelutavalta? Aivan varmasti kuulostaa.

Vuosia sairaudessa roikkuessani ahdistuin näistä artikkeleista aina vain enemmän ja enemmän. Hyppääminen pois omasta pienestä maailmasta, jossa energia ja voima elää on haettu noiden sääntöjen noudattamisesta, oli rankkaa. Yhtäkkiä jouduinkin toimimaan aivan vastoin lehtien neuvoja: syömään paljon, herkutellen säännöllisesti, ilman yhtään liikuntaa. Hyppy ääripäästä toiseen oli ahdistavaa muutenkin, mutta syyllistyminen median välittämien viestien vuoksi pahensi oloani entisestään. Siitä huolimatta kiusasin itseäni artikkeleilla vielä pitkään, kunnes ymmärsin rakentaa jonkinlaisen suojamuurin ympärilleni: nämä asiat eivät koske minua, minun ei siis ole tarvetta lukea niistä. Siitä huolimatta niiltä ei nykymaailmassa voi millään välttyä. Jos et lue aiheesta lehdistä, joudut aihepiiriin pyörteisiin viimeistään yleisessä ruokapöytäkeskustelussa.

Jotenkin ihmeellisesti selvisin kuitenkin tuosta ristiiriitaisesta viestimaailmasta hengissä. Ja en vain hengissä, vaan entistä vahvempana. Sillä nykyään suhtautumiseni median välittämiin viesteihin tietynlaisesta elämäntavasta on yksinkertaisesti järkevää ja fiksua. Ymmärrän oman tilanteeni niin hyvin, etten koe painetta ottaa lehdistä ja muusta mediasta enää "elämäntapaneuvoja" itselleni. Samalla tavalla, kun itseluottamukseni arkielämässä kasvaa päivä päivältä muutenkin, kasvaa se myös oman elämäntapani suhteen. Uskallan aina vaan paremmin seistä toimintatapojeni takana, mitä nyt syömisiin ja liikuntaan tulee. Tiedän tällä hetkellä niin vahvasti, mikä minulle on hyväksi, etten anna ulkopuolelta tulevien viestien hetkauttaa varmuuttani enää millään tavalla. Kirjoitin joskus pystyväni suhtautumaan vertaistukeen nykyään hyvin, sillä en enää ime muista anoreksiaa sairastavista vaikutteita itseeni. Pystyn objektiivisesti, mutta samalla toisen tunteisiin samaistuen, käsittelemään toisen tilannetta. Pystyn lukemaan tuttujen tyttöjen blogeja, vaikka heillä edistyminen sairauden suhteen ei olisi vielä kunnolla päässyt vauhtiin. Tämä siksi, että olen tavallaan astunut sairauden ulkopuolelle. Sama päätee mediaan. Olen jollain tapaa astunut kaiken tuon ulkopuolelle omaan tavalliseen elämääni siten, etten välitä imeä enää yhtään ahdistusta lisäävää asiaa itseeni.

Miten tämä näkyy sitten käytännössä? Minulle tulee tällä hetkellä MeNaiset Sport -lehti, jonka olen kuukausia ja kuukausia kiikuttanut lukemattomana lehtikasaan. Olen suojellut itseäni lehden sisällöltä, mikä on ollut hyvinkin järkevää. Nyt kuitenkin koen, ettei tuollaiselle suojelulle ole enää tarvetta. Alan pikku hiljaa lukea mielenkiinnolla myös liikunta-artikkeleita. Katselen sieltä minulle sopivia jumppaohjeita ja haen lisämotivaatiota painon normalisoimiseen. Ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteen, jolloin vasta tulevaisuudessa pääsen ohjeita noudattamaan, mutta myös sen perusteen, jolla ohjeita tulisin noudattamaan: en laihdutusmielessä, en kuluttaakseni energiaa, vaan hankkiakseni kohtuudella ja rennolla mielellä voimaa ja lihaskuntoa. Ennen nuo artikkelit suorastaan kirkuivat minulle: "kuluta, kuluta, kuluta!", mutta eivät enää. Nyt ne näyttäytyvät minulle niin, kuin niiden kuuluukin näyttäytyä: apuna kotijumppaan sellaisille, jotka vinkkejä kaipaavat. Julkkisten ruokapäiväkirjoja luen mielelläni, ihmetellen ja joskus ääneen kummastelle - mutta vain terveellä tavalla. Sairastuessani hain vertailukohtaa laihduttajille tarkoitetuista ruokasuunnitelmista ajatellen, että minun täytyy pyrkiä vähempään. Nyt kummastelen usein niukkaa syömistä ja vilpittömästi ihmettelen, että miten he pärjäävät tuollaisilla syömisillä. Seuraava ajatus kuitenkin on, että ehkä se toimii heille, muttei minulle. Ääripään ideologioita, fitness-kulttuuria sekä muita tiukkoja ajatusmaailmoita - koskivat ne sitten ruokaa tai liikuntaa - käsittelevät artikkelit hyppään suosiolla yli, sillä tällä hetkellä ne eivät anna minulle mitään.

Vaikken imekään itseeni negatiivisia vaikutteita lehtiartikkeleista, en silti suodata kaikkea lukemaani hyvillä mielin. Lehdet saattavat olla nykyään täynnä tarkkoja kaloritietoja kesäherkuista kesäjuomiin. Samalla saatetaan korostaa sitä, kuinka kauan tulee liikuntaa harrastaa tietyn herkun "mitätöidäkseen". Miksi ihmeessä pitää ajatella tuolla tavalla, kun kyse on kokonaisuudesta? Ei ihminen voi elää niin, että syö jotain, ja saman tien lähtee liikkumaan syömäänsä "pois"! Tällaiset artikkelit saavat minut väistämättä kummaksumaan kyseisten tietojen tarpeellisuutta ääneen, mikä saa myös Jarnon näkemään punaista. Kyseenalaistan suuresti noiden artikkeliden tarpeellisuuden varsinkin, kun elämästä ja kesästä tulisi nauttia, ei viettää sitä kaloritietoja tutkien! Tällaiset artikkelit siis lähinnä ärsyttävät ja ihmetyttävät, mutten anna niiden vaikuttaa itseeni. Samalla kun kyseenalaistan niiden tarpeellisuuden ja merkityksen, kyseenalaistan vaikkapa useiden mainostenkin viestin katsojille. Kuten uusi ruissipsimainos, jossa korostetaan sitä, kuinka kyseistä tuotetta on lupa herkutella hyvällä omalla tunnolla. Miksi? Miksi tuollainen lause on täytynyt tunkea mukaan mainokseen? Mitä hyötyä syyllistämisajattelutavan lietsomisesta on? Miksi pitäisi tuntea huonoa omaa tuntoa? Mitä se edesauttaa? Miksi elämästä ei vaan saa nauttia rauhassa?

Jos nyt lukisin jonkun saman lehden kuin sairausaikanani luin, lukisin sen ihan erilaisten linssien läpi. Ennen napsin tekstistä kaikki sanat, joilla halusin itseäni ruoskia. Artikkelissa kerrotut huimat liikuntamäärät olivat viesti minulle liikkua samalla tapaa: jos en liiku, olen laiska, huono. Jos artikkelissa puhuttiin liiasta herkuttelusta, oli viesti minulle: syöt liikaa, olet ahne, pilaat itsesi. Nyt luen nuo samaiset sanat, mutta yleisellä uteliaisuudella, vaikkapa toisen elämästä kiinnostuneena. Se ei ole minun elämääni, minulla on omani. Kun omahoitajani aikanaan sanoi minulle "tällä hetkellä mitkään yleiset terveyssuositukset mitä liikuntaan ja ruokaan tulee, eivät sinua Laura koske", en tietenkään uskonut häntä. Nyt taas ymmärrän tuon lauseen paremmin kuin hyvin: minun elämäntilanteeni sairaustaustani ja uusi elämäni lapsen kanssa huomioiden, on niin erilainen ja omanlaisensa, etten voi alkaa verrata sitä muiden lehtien palstoilla olevien elämään. Oikeastaan siedätyin tälle ajatukselle jo raskausaikana etsiessäni epätoivoisesti tietoa raskausajasta ja vähäisestä painonnoususta: kaikki oppaat käsittelivät vain ja ainoastaan ruokavalion muuttamista entistä terveellisemmäksi ja raskausajan diabeteksen ennaltaehkäisyä. Tuolloin jouduin enemmän kuin paljon takomaan päähäni, että nämä asiat eivät päde minuun juuri nyt! Kuten yksikin lääkäri äitiyspolilla minulle sanoi: "vaikka söisit kilon karkkia päivässä, olisi se nyt hyväksi sinulle. Tai jos söisit joulukinkun yksin, olisi se vain ja ainoastaan hyvä homma!". Kuinkakohan monelle odottavalle äidille näin sanotaan? Eli jokaisella on oma tilanteensa, eikä niitä kannata ryhtyä vertalemaan.

Kuvat: weheartit.com

Olen kääntänyt laihdutusartikkeleiden  sekä laihdutusohjelmien huimat muutostarinat omaksi edukseni. Pitkään Jarno suojeli minua omalla tavallaan telkkarin lukuisilta laihdutusohjelmilta kääntämällä vihaisena kanavan pois. Kunnes eräänä päivänä huomasin, ettei hän enää niin tehnytkään. Neloselta tulleessa Hurja painonpudotus -ohjelmassa nuori, sairaalloisen ylipainoinen nainen hoki juontajalle epäonnistumistaan selitellen: "minä yritän, minä yritän". Silloin Jarno kysyi minulta: "huomaatko, kuinka tuo nainen tekee ihan samaa kuin sinäkin: hoet tiettyä lausetta ilman, että mitään muutosta oikeasti tapahtuu? Niin kauan kuin tulosta ei ala syntyä ja painosi ei nouse, niin kauan et ole yrittänyt tarpeeksi". Ehkä karun kuuloista, mutta totta.

Tuo pysäytti - se oikeasti psyäytti minut ajattelemaan asiaa uudelta kannalta. Siitä lähtien olen oikeasti katsonut tiettyjä laihdutusohjelmiakin uusin silmin ajatuksella, että jos nuo ihmiset pystyvät noin huikeisiin elämänmuutoksiin, miksen pystyisi minäkin? Heillä on kunnon tsemppiasenne ja taistelutahtoa. Mikään ei käy heille ilmaiseksi, eikä käy minullekaan. Eli vaikohokemani "kyllä minä yritän, ihan oikeasti yritän", muuttui ihan merkityksettömäksi samoin tein, sillä sitä se käytännössä oli ollutkin. Nyt huomasin jopa uusimmassa MeNaiset Sport lehdessä ollutta Lotta Backlundin laihdutusajalta peräisin olevaa ruokapäiväkirjaa lukiessani, kuinka paljon yhtäläistä laihduttamisessa ja painon normalisoimisessa oikeasti on: tietoista ja tarkkaa syömistä, motiivina huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ja tässä kyseisessä ruokapäiväkirjassa ja laihdutusasenteessa oli myöskin se ajatus aivan mahtava, että se ei saa olla liian tiukkapipoista: rennolla mielellä, elämästä nauttien. Eli artikkelia lukiessani en suinkaan alkanut vertailla omaa syömistäni hänen ruokailuihinsa. En kokenut artikkelia viestinä minulle, että syön liikaa. Sen sijaan samaistuin jollain tapaa hänen tilanteeseensa: lapsen myötä tullut lopullinen havahtuminen siihen, että muutosta täytyy tapahtua ja pian! Luin hänen saavutuksestaan ja ajattelin, että kyllähän minäkin pystyn pitämään huolta syömisistäni ja hyvinvoinnistani siinä missä muutkin. Mutta tärkeimmän kuitenkin muistaen: kukin omalla tavallaan, oman elämäntilanteensa mukaisesti!

Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Otatteko huonoja vaikutteita median välittämistä viesteistä itseenne? Vai oletteko minun tavoin löytäneet oman tapanne kääntää nuo asiat omaksi hyödyksenne?

<3: Laura
 

Pitkä, ihana päivä♥

Jatketaampa sitten heti alkuviikon meininkien perään keskiviikon shoppailureissusta sekä kivasta illasta tyttöjen kanssa! Niin paljon tosiaan on joka päivä tapahtunut, että kerrottavaa kyllä riittää :) Tästä blogista taitaa tulla näin kesällä oikein kunnolla minun ja Justuksen kesäseikkailuihin keskittyvä kanava, mutta ehkäpä se osaltaan välittää sitä hyvää kesäfiilistä muillekin! :) 

Shoppailureissu Hyvinkäälle :)

Melkoisen epäonnistunut kuva pikkumiehestä, mutta olihan se kuva saatava ukkelista uudet vauhtiarskat nenällä! Kovasti yritin etsiskellä sellaisia, joissa kulkisi pään takaa kuminauha, mutten vielä ole löytänyt. Sen aikaa saavat kelvata nämä siniset muumi-lasit :) Tässä odottelemme Hyvinkään juna-asemalla vierastamme Helsingin suunnalta saapuvaksi! Edessämme oli siis päivä Hyvinkäällä ostoskeskus Willassa shoppailun merkeissä. Toissa viikolla treffasimme ystäväämme Riihimäellä markkinatunnelmissa ja nyt oli edessä Hyvinkäähän tutustuminen.

Päivä olisi ollut mitä parhain rantapäivä mitä kunnon helleaaltoon tuli, mutta Justuksellekin ilmastoidussa kaupassa vietetty päivä oli varmasti paljon mukavampi. Hurautimmekin autolla ensin Hyvinkäälle, jossa kävelimme asemalle vierastamme vastaan. Asemalta suuntasimmekin heti lounaalle :)

Meillä tytöillä alkoi sushihammasta kolottaa, joten suuntasimme Hanko Sushin lounalistan ääreen. Justus sai tyytyä vakiomenunsa antimiin, eikä hänellä ollut siis asiaan sanavaltaa ;)

Alkajaisiksi misokeittoa ja teetä.

Justus oli taas innoissaan uudesta ympäristöstä - niin paljon ihmeteltävää ja katseltavaa! On ollut mahtavaa liikkua Justuksen kanssa melkoisen paljon julkisilla paikoilla, joten olen saanut luottamusta sitä kohtaa, että pärjäämme kyllä. Vaikka Justus istuisi sylissä ruokailun ajan ja ruokailisi itsekin välillä, ei se ole mikään ongelma. Kunhan ruokapaussit pidetään ja välillä poika saa otettua pienet nokoset, niin mitään ongelmaa ei ole. Suurin ongelma on meinannut olla tämä hiostava ilma, mutta eiköhän siitäkin selvitä :)

Olin jo viimeksi päättänyt ottaa jonkin muun annoksen seuraavalla kerralla, mutta koska vakioannokseni oli lounasannoksena, päädyin siihen taas. Ja hyvältähän se pitkästä aikaa maistui! 

Lounaan jälkeen siirryimme kiertelemään kauppoja ja siinä vierähtikin useampi tunti mukavasti! Suurimman haasteen loivat jälleen ahtaat kaupat, joissa rattaiden kanssa täytyi luovia eteenpäin. Eikä vain ahdas liikeosa, vaan myös sovituskopit! Yhdessäkään kaupassa, jossa kävimme, ei ollut isompaa sovituskoppia, joten jouduin sovittamaan "avoimet ovet" -tyylillä eli verhot auki. Noh, poistaapahan ainakin taas osaltaan tehokkaasti viimeisimpiäkin vaikeita tunteita, mitä kroppaani olen koskaan liittänytkään :D Tai oikeastaan huomasin, ettei sellaisia taida olla enää olemassakaan, sillä niin häpeilemättä minä vaatteet sovitin, vaikka Justuksen rattaat olivatkin ainoa peite minun ja muun maailman välillä siinä tilanteessa. Mutta vaihtoehtoja ei ollut: poika ei mahtunut sovituskoppiin, enkä poikaa ulkopuolellekaan voinut jättää. Pahoittelut siis kanssashoppailijoille :D

Tämä otos kuvaa loistavasti Justuksen oletettuja fiiliksiä päivältä! Aluksi ajattelin, että tämä kertoo paljon Justuksen halusta tarkkailla ympäristöään, mutta toisaalta kuvaa voisi tulkita miehisenä silmien pyörittelynä ja kyllästymisenä naisten shoppailuintoa kohtaan :D

Reissu oli jälleen mitä mainioin ja tarttuipahan sitä mukaan muutamia hankintojakin. Tai olisi varmasti tarttunut paljon enemmänkin, ellen olisi pientä suodatinta laittanut tuhlailuilleni! Niin paljon on kesäreissuja edessä, että pitää olla tarkkana :) Mutta hankinnoista ehkäpä lisää toisella kertaa, samoin kuin hyvistä sovituskoppifiiliksistä, jotka tukevat entisestään saavuttamiani terveitä ajatusmalleja, mitä oman kroppani hyväksymiseen tulee! :)

Tyttöjenilta (kera yhden pienen miehen) ♥

Kun pääsimme kotiin, alkoi todella pikainen siivoaminen, sillä saimme ihanat tytöt vieraaksemme illan ajaksi! Jarno oli taas rantalentistä pelailemassa, joten ilta oli varattu vain tyttöjen jutuille - ja Justukselle tietenkin siinä sivussa! ;) Kahden ystäväni kotona juhlitaan tänään heidän pikkusisariensa ylppäreitä, joten siinä syy, miksi tytöt ovat kaupungissa kerrankin hieman pidempään. Joten pääsimme nauttimaan tällaisesta harvinaislaatuisesta keskiviikko-illan istuskeluista melko varmasti ensimmäistä kertaa sitten lukioaikojen :)

Nopeasti ennen tyttöjen tuloa nappasin kaupasta mukaan tarjottaviksi hieman raikasta purtavaa pitkän ja kuuman päivän päätteeksi. Jos olisin tiennyt aiemmin illan toteutumisesta, olisin ehdottomasti tehnyt tytöille itse jätskiä! Mutta ihanaa oli napsia välillä tällaisiakin kesäherkkuja ja ai että, kun ananas oli makeaa! Se on niin parasta tuoreena, ja tuore, grillattu ananas onkin yksi kesän vakkari grilliherkku. Tosin meidän iltamme napostelut eivät kuitenkaan jääneet tähän raikkaaseen puoleen, sillä kas kumma, jostain sitä suklaatakin sinne pöytään ilmestyi :D Yksi ystävistäni toi matkassaan suklaalevyn ja täytyipä kaivaa kaapista vielä edelliseltä yhteiseltä illalta jääneet suklaatkin esiin (vaikka hyvin olen minä niitä tässä välissä yksinkin tuhonnut).

Tottakai Justus oli yksi illan päätähdistä ;) Varpailla leikkiminen oli pääosasssa mitä uusien taitojen esittelemiseen tuli. Itsekin sitä tulee aina ihmeteltyä herran vauhdikasta kasvamista ja sitä, mihin se äidin pikkupoika onkaan oikein kadonnut. Joten varmasti muutos on melkoinen sellaisten silmin, jotka poikaa eivät ole aikoihin nähneet!

Ilta oli ihan todella mukava: rauhallista oleskelua ja höpöttelyä :) Mukavaa, kun tytöt jaksoivat tulla meille, sillä minulla ja Justuksella ei välttämättä olisi riittänyt puhti enää liikenteeseen lähtöön pitkän shoppailureissun jälkeen. Keli olisi toki ollut mahtava mitä terassilla istuskeluun tulee, mutta ehkä Justuksella ei taida olla vielä ihan tarpeeksi ikää?:D

<3: Laura