Pikkuveli ♥

♥ 14.8.2015 klo 15.31 saapui elämäämme sulostuttamaan pikkuveli kera hienoin mitoin 50 cm ja 3350 g. Täällä on nyt kohta viikko totuteltu uuteen elämään kahden pikkumiehen kanssa! Ja eihän tässä voi olla kuin aivan uskomattoman onnellinen ♥

Tässä pikkumiehestä ensimmäinen kuva kotosalta, kun olemme juuri sunnuntaina sairaalasta kotiutuneet. Kaikki on mennyt aivan ihanasti - ei voi siis kuin todeta, että voi tätä onnen määrää ♥

♥: Laura

Elämää ja Unelmia ♥

Vihdoinkin olen päättänyt alkaa kirjoittaa pienimuotoisesti uutta blogia. Kirjoitusväli voi olla mitä tahansa yhden päivän ja kuukauden väliltä, mutta toivottavasti silti jaksatte palata kuulumisten pariin silloin, kun niitä ennätän kirjoittelemaan! Tarkoitukseni on siis jakaa teille Pienin askelin elämää -lukijoille pieniä osia minun ja Justuksen arjesta :) Pienin askelin elämään tulee yhä säilymään avoimena - ehkäpä jo senkin takia, että se on luonut melkoisen pohjan meidän elämällemme ja siten myös Elämää ja Unelmia -blogille. Uudessa blogissa banneri on hassusti, asetukset muutenkin ei-niin-kohdillaan ja kirjoitustahti ei tule olemaan tämän blogin kaltainen, mutta jos sellaisista seikoista ette välitä, niin tervetuloa mukaan! Elämää ja Unelmia ♥

<3: Laura

Pieni sulhaspoika ja muita syksyn tunnelmia ♥

Lupasin tulla kirjoittamaan kuulumisia ja tässä nyt sellaisia olisi muutaman syksyisen tunnelman verran :)

♥ Lokakuun alussa tanssittiin ihania häitä, kun veljeni meni naimisiin! Justuksen rooli oli toimia sulhaspoikana yhdessä Onni-serkkunsa kanssa. Morsiustyttönä toimi Ida, jonka kanssa Justus käveli valloittavan ihanasti seurueen ensimmäisinä kirkon käytävää pitkin alttarille :) Ja voin kyllä sanoa, että huh kun äiskää jännitti pikkumiehen suoritus! Mutta se meni oikeasti aivan täydellisesti! Pojilla oli yhteneväiset juhlapuvut ja pisteenä iin päälle olivat mustat Converset juhlakenkinä :)

♥ Justus on edelleen jatkanut hienoa kehitystään, mikä äiskän näkökulmasta on aina yhtä ihmeellistä! Edelleenkin tuo puheen kehitys on se suurin juttu tällä hetkellä. On ihan hassua, kun pystyy niin hyvin pojan kanssa jo keskustelemaan, kun vastauksina saa jo ihan lauseita. Meneehän aikamuodot sun muut vielä usein hassusti, mutta selvää saa ja se on pääasia :)

♥ Justuksesta on kehittynyt ihan huikea pelimies! Siis jääkiekon ja jalkapallon pelaaja :) Ostimme pojalle jo CCM:n hokkarit ja niillä on päivittäin kuivaharjoiteltu sisällä, kun poika painelee luistimet jalassa (teräsuojat siis onneksi suojinaan) ja maila kädessä huutaen "maali" ja "nätti maali" - myös Kääpät voittaa ja Teppi voittaa, ovat enemmän kuin kuin kuultuja huudahduksia meidän taloudessa. Voi varmaan arvata, mitä telkkarista meillä usein pyörii ;) Ja huomenna suunnataankin koko perheen voimin jääkiekkopeliä Hämeenlinnaan katsomaan!

♥ Jos on paljon kehitystäkin pojassa tapahtunut, niin kyllä löytyy sitä iälle tyypillistä uhmaakin - huh! Tai noh, oma kehitysprosessinsahan sekin on ja tärkeä sellainen, mutta ei se kaikkein mukavin... Vaikka omaa tahtoa on pojalta jo pitkään löytynytkin, niin nyt vasta voi sanoa sen kunnon uhmaiän kunnolla pyörähtäneen käyntiin! Eli ei muuta kuin pitkää pinnaa äiskälle ja rajojen asettelua pojalle ;)

♥ Tässä kaiken ohella käydään töissä, riennetään päiväkotiin, sairastetaan jos jonkin moisia flunssia ja tulehduksia, mutta ennen kaikkea nautimme tästä syksystä ja lähenevästä joulusta! Useampi lyhty palaa jo ulkona, talvikukkia tuli etupihalle eilen hankittua ja ensimmäiset jouluvalot on jo viritelty! Ihan parasta aikaa vuodesta :)

♥ Saimme juuri eilen työvuorolistat, joissa näkyy joulukuun ylimääräisiä vapaita, mikä lisäsi joulufiilistelyjä entisestään! Viime jouluna olinkin toisen joulupäivän töissä, mutta nyt listasta löytyi joulun ajalle jopa neljä vapaapäivää juuri pyhien kohdalle :) Vuorotyön huono puoli, kun ei voi ikinä olettaa pyhiä vapaiksi, mutta onneksi sain tänä vuonna kokonaan vapaaksi juhlapyhistä tärkeimmän :)

♥ Tässä joulufiilistelyiden keskellä on lisäksi aivan tavaton sisustusvimma päällä! Olen kantanut harva se päivä pinon sistuslehtiä kirjastosta kotiin ja niitä joulukahvikupposen äärellä lueskellut :)

Tässä muutamia ajatuksia viime viikoilta :) Tultiin juuri Justuksen kanssa ulkoota, jossa vietimme tovin jalkapalloa takapihalla potkien. Nyt taidan suunnata viikon ainoan vapaapäivän hyödyntäen pikku päikkäreille ennen kuin Justus uniltaan herää! Tunnelmallista marraskuuta kaikille! ♥

<3: Laura

Täältä kuuluu taas :)

Moikka kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolen! Olen monesti miettinyt blogia ja sitä, kuinka jotkut toivoivat viime postauksen yhteydessä kuulumisia - edes sitten vaikka kerran kuussa. Noh, se kuulosti tuolloin viime kuulumisten aikoihin varsin realistiselta tavoitteelta, mutta kuinkas ollakaan, niinhän  ne kuukaudet vaan ovat vierineet jälleen liian vauhdilla eteenpäin. Kesäloma tuli ja meni ja nyt on kaunis syksy alkanut - tykkään! Toisaalta kesäloma meni vauhdilla ohi, mutta toisaalta taas lämmintä lopussa riitti niin paljon, että ainakin minä sain kerättyä taas lämmöstä ja auringosta riittävästi energiaa tulevaan talveen. Tykkään niin kovasti talvesta ja ennen kaikkea joulusta, että pimenevät syysillat ovat vain mieluinen asia :)

Justus Niklas-serkun luona kylässä Tampereelle

Mutta mitäpä meille kuuluu? Aika lailla samanlaista kuin viime kuulumisten aikoihinkin! Yhteensä kaksi viikkoa minulla oli kesällä lomaa, mutta muuten arki rullaa työn ja päiväkodin merkeissä meidän perheessämme. Pidin viikon lomaa toukokuussa ja viikon elokuussa. Molempina viikkoina onnistuin olemaan kipeänä (muuten olen ollut terve - olen taitava sairastamaan lomalla), mutta kyllä lomiin sain sisällytettyjä kivojakin juttuja. Toukokuussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä, joissa istahdin itsekin pitkästä aikaa pianon ääreen, kun säestin kirkossa ystävääni, joka lauloi Johanna Kurkelan Rakkauslaulun hääparille. Elokuun lomaviikolla sitten reissasimmekin hieman pohjoisessa ja paluumatkalla eksyimme jääkiekkoakin Vaasaan katsomaan - tyypillistä lomailua meidän perheellemme :D Muuten kesä meni tiiviisti töissä. Niin tiiviisti ettemme edes pikkureissuja ehtineet tekemään, koska yhteisiä vapaapäiviä taisi osua Jarnon kanssa meille ehkäpä huikea yksi päivä heinäkuun aikana! Mutta Justus kyllä nautti tästä kesästä jo ihan täysillä, ja isi ja poika saivatkin lomailla yhdessä useammankin viikon! :)

 Rakkaan ystävän häissä toukokuussa

 Justuksesta on tullut jo iso poika, joka kovasti oppii päivittäin uutta - nyt uusien sanojen tapailu suurimpana juttuna. Kirjat kiinnostavat edelleen, mutta myös pelailu, legot, hiekkakakut, kuperkeikkaharjoitukset ja monet muut jutut ovat Justuksen mielestä huippuja. Isi hommii, äiti ittuu, ankka ui... ja eläinsanasto sen kun karttuu! Ehkäpä juuri tämä puhumaan oppiminen on ollut se suurin kehittymisen osa-alue, mikä on ollut pinnalla viime aikoina :) Toisaalta totean aina, että hyvää kuuluu, eikä sen kummempia ole tapahtunut viime aikoina. Toisaalta taas koko ajan tapahtuu niin valtavasti jo ihan Justuksen arkipäivissä, että niistä riittäisi vaikka kuinka paljon kivaa kerrottavaa. Kuvia kesältä on karttunut huikeasti ja usein olen huomannut ajattelevani, että jos yhä kirjoittaisin blogia, laittaisin tämän ja tämän kuvan ehdottomasti sinne esille! Kesäkuussa tehty kylppäriremppa olisi ehdottomasti päätynyt blogiin, samoin kuin lukuisat ja lukuisat pikku hetket kesältä, joita nyt ei enää osaa juuri muistellakaan. Harmi sinänsä, koska kaikki ovat olleet juuri kyseisenä hetkenä varmasti kovin tärkeitä ja merkittäviä - kukin omalla tavallaan.

Laivareissulla syyskuun alussa

Vaikka kaiken kaikkiaan se arki on aina päällimmäisenä mielessä ja välillä päivät etenee niin vauhdilla, että pää ei mukana meinaa pysyä, osuu sinne keskelle niitä spesiaalipäiviäkin ♥ Viimeksi laitoin tänne kuvia siskonpojan ristiäisistä ja seuraavaksi olisi vuorossa pikkuveljen häät vajaan kolmen viikon kuluttua - jännää! Ensimmäinen meistä kolmesta sisaruksesta, joka avioon astelee :) Itse saan toimia seremoniamestarina ja kovasti alkaa jo jännitys nousta pintaan - pitäisipä vielä hääleikitkin ideoida loppuun! Justus saa kunnian toimia sulhaspoikana yhdessä Onni-serkkunsa kanssa. Pojilla on samanlaiset juhlapuvut ja samanlaiset mustat Coverset juhlakenkien virkaa toimittamassa! Justus on niin nopea, oleva ja velmu poika, että hieman jännittää mitä tuleman pitää...

Kotipihassa auringosta ja helteestä nauttien

Itse olen voinut ja jaksanut hyvin. Oikeastaan voisin sanoa olevani tällä hetkellä melkoisen hyvässä ja tasapainoisessa olotilassa kaikilta osin. Voin fyysisesti hyvin ja henkisesti samoin. Jarnokin totesi juuri yksi päivä, että nyt hän oikeasti luottaa minuun. Se kertoo osaltaan valtavasti. Viime talvi ja erityisesti kevättalvi oli melkoisen raskasta aikaa. Työstressi, ainainen univelka, Justuksen sairastelu ja muutenkin vielä Justuksen jatkuvat yöheräilyt verottivat omaa jaksamistani. Mutta samaan aikaan jaksoin aina muistuttaa itseäni siitä, kuinka huippua on kuitenkin jaksaa ja selviytyä tuollaisesta, kuin kuka tahansa muukin. Tuli jopa ihan superfiilis, että vihdoin minäkin jaksan, vihdoin minäkin osaan syödä hyvin ja riittävästi siten, että tiukan paikan tullen kroppa ei petä - eikä myöskään mieli. Vuosi töissä on opettanut minulle paljon. Paljon armollisuutta itseä kohtaan ja taidon jättää työasioita vapaa-aikana taka-alalle ajatuksissa. Helppoa se ei aina vieläkään ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Mutta kaiken kaikkiaan, nyt asiat ovat ihanan hyvässä ja arkisessa tasapainossa :)

Tässä pikaiset kuulumiset, ehkäpä taasen palailen joskus uusienkin kera:) Kaunista ja tunnelmallista syksynaikaa kaikille! ♥

<3: Laura

Kuulumisia!

Heippa - ihan älyttömän pitkästä aikaa! Olin kovin otettu, kun muutama vanha lukija toivoi, että kävisin täällä vielä kertomassa hieman kuulumisiani :) Kovasti ovat sormet syyhynneet muutenkin päästä kirjoittamaan ja jokunen kuukausi sitten loin uuden blogipohjankin, mutta sitten aikavaras laittoi taas sormensa peliin ja muutti tämän mahdottomaksi. Mutta toisaalta - kyllä aikaa aina pienelle kuulumispostaukselle luulisi löytyvän. Joten tässä sitä nyt sitten kirjoitellaan :) Eli - mitä minulle kuuluu? Hyvää, kiitos! Oikeastaan kovin tavallista, jos miettii, millaista arki tavallisesti ihmisillä on. Toisaalta taas mahtavaa, sillä minulle se tavallinen arki on edelleenkin välillä ihan uskomaton asia edellisvuodet huomioiden. Meidän perheemme arki koostuu aika lailla samoista asioista kuin tuolloin, kuin viimeisimmän postaukseni kirjoitin. Justus aloitti hoidon marraskuussa, jolloin Jarno palasi jälleen töihin. Tuosta vasta alkoikin sitten meidän perheemme arkipuurtaminen, kun aloimme sumplaamaan yhteen kolmen ihmisen aikatauluja - kaksi vuorotyötä tekevää vanhempaa sekä pikkumies, jota hakee vanhempien lisäksi hoidosta milloin mummot, milloin papat. Mutta ihmeellisesti olemme selvinneet, vaikka kalenteri näyttääkin välillä aikataulutetulta sotasuunnitelmalta :D

Viimeisimpiin kuukausiin on mahtunut lähinnä töitä, mutta myös paljon kaikkia isoja, pieniä juttuja, jotka ovat kummasti auttaneet jaksamaan ja oikeasti nauttimaan elämästä töiden ohella. Vakituisen työpaikan saaminen, Justuksen ensimmäinen joulu, Justuksen 1-vuotissynttärit, siskonpojan syntyminen kaksi päivää Justuksen synttäreiden jälkeen sekä tuon ihanan pikkumiehen saaminen kummipojaksi ovat niitä ikimuistoisimpia asioita ♥ Viime viikonloppuna pääsin minäkin juhlimaan ensimmäistä kertaa sitten viime marraskuun, kun juhlimme Jarnon kolmikymppisiä teemalla Last Party Before Thirty. Arjessa taasen voimavaroja antavat lounashetket ystävien kanssa tai rauhallinen, omassa seurassa vietetty kahvilahetki ennen työpäivän alkamista sekä ennen kaikkea oman pikku perheemme kesken vietetyt koti-illat. Kun herätyskello on soittanut läpi talven viiden aikoihin töihin - tai joinakin aamuina jopa aiemmin - on virtaa täytynyt hakea  kaikista asioista, jotka sitä vaan antavat! Mahtavana apuna ovat lisäksi tietenkin olleet omat sekä Jarnon vanhemmat, jotka ovat mahdollistaneet myös vanhempien pikku irtiotot sekä työaikojen päällekkäisyyksistä selviämisen.

Mitäpä sitten Justukselle kuuluu? Justukselle kuuluu hyvää - varsin vauhdikasta elämää! Justus on aikamoinen vauhtiveikko, joka rakastaa kiipeilyä :) Silmät saisivat olla selässäkin, kun Justus on lempipuuhissaan eli kiipeilemässä keittiönpöydälle, syöttötuoliinsa tai tietokoneelle... Ja voi sitä vauhtia, kun mies spurttaa ulko-oven avautuessa vapauteen! Monta kertaa on tämän äidin sydän jättänyt lyönnin välistä, kun pikkumies on vauhdikkaimmillaan :D Mutta on se niin ihmeellistä se lapsen kasvun seuraaminen ♥ Ja se ymmärrys, mikä kehittyy aina vaan! Onko mitään niin hyvää fiilistä, kun sanoo Justukselle, että tule antamaan äiskälle hali ja toineen tulee halaamaan? Tai kun sanoo, että menehän katsomaan, tuleeko iskä jo kotiin, ja poika juoksee oman huoneensa sohvalle ja vetää sälekaihtimen ylös? Ei, ei sellaista taida olla. Toki vastapainona ovat hetket, kun poika järjestelee roskiksen sisällön ympäriinsä tai laittaa keittiön kaappien sisällön uuteen uskoon - eli aina ei ole tämänkään äidin hymy kovin herkässä ;) Mutta kyllä ne hyvät hetket päihittää ne huonot ihan sata-nolla!

Ja mitä omaan vointiini tulee, on se hyvä. Ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen olen vapaa hoitokontakteista. Viimeinen käyntini polilla sairaanhoitajani sekä lääkärini luona on jo takana päin. Maaliskuun puolen välin paikkeilla sanoin hyvästit monta vuotta jatkuneelle hoitokontaktilleni, hoitajalleni, joka on auttanut minua läpi nämä vuodet. Olisin sanaut jatkaa vielä satunnaisten käyntien merkeissä tai jopa harkita psykoterapiaa. Koin kuitenkin, että olisi minun aikani jättää tämä asia jo selvästi taka-alalle elämässäni. Minä pärjään yksin. Minä pärjään perheeni tuella. Ja oikeastaan kysymys ei ole siitä, että tarvitsisi edes pohtia pärjäämistäni, sillä minä voin hyvin - ihan oikeasti. Parantumiseni on ainoastaan vahvistunut. Olen ollut niin täysillä kiinni elävässä elämässäni, ettei syömishäiriölle ole ollut minkäänlaista jalansijaa elämässäni. Se ei ole enää tervetullut takaisin. Jos ennen elämäni oli pelkkää syömishäiriötä, on se nyt niin paljon muuta. Päärooleissa näyttelevät elämäni miehet, työ, ystävät, perhe, harrastukset.... Paljon on haaveita tulevaisuutta ajatellen, asioita joista nautin tässä hetkessä, mutta myös ihania asioita, jotka ilahduttavat jo ihan lähitulevaisuudessa :) Kolme ihanaa kesälomaviikkoani, rakkaan ystäväni häät toukokuussa, veljeni häät syksymmällä - ihan mahtavia juttuja siis! 

Tietenkään aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista - ei todellakaan. Syksyllä satutin töissä selkäni ja piinaava selkäkipu vaivasikin minua pitkään, myös rannekivut ovat olleet vaivanani aivan liian usein. Joskus olen niin väsynyt, että tunnen itseni unissakävelijäksi ja ihmettelen miten edes selviydyn työpäivistäni. Mutta aika ajoin tekee myös hyvää laittaa omassa mielessä asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja ajatella, kuinka hyvin asiat ovat entiseen verrattuna. Aina eivät asiat meinaa sujua ja pienetkin vastoinkäymiset kasvavat järkälemäiseksi omassa mielessä, mutta todellisuudessa ne ovat pieniä murheita ne. Oikeastaan pitäisi olla onnellinen niistä murheista, jotka ovat osa tätä minun nykyistä elämääni - tätä varsin tavallista, mutta samalla niin hyvää elämääni :)

Siinä kuulumisiani lyhykäisyydessään :) Mitäpä teille kuuluu? ♥

<3: Laura