tiistai 19. helmikuuta 2013

Ruokapäiväkirja osa I

Lupailin teille kirjoitella ruokailuistani myös ruokapäiväkirjamaiseen tyyliin. Aluksi mietin, onko se lainkaan hyvä idea, mutta sitten mietin, että miksipä ei. Jos joku saa ruokapäiväkirjoistani tukea ja tsemppiä omiin ruokailuihinsa tai ne muuten vaan kiinnostavat, niiden näpytteleminen tänne kannattaa :) Ja kun useampi niitä toivoikin, on niistä ehkä todellakin hyötyä. Ainakin itse olen saanut toisten blogeista todella paljon tsemppiä ja kannustusta itselleni, kun olen lukenut terveessä hengessä kirjoitetuista ja toteutetuista ruokapäiväkirjoista. On tullut niin vahvasti sellainen olo, että jos toinenkin pystyy syömään hyvin, niin sitten pystyn minäkin! Koska tosiaan en ruokia mitenkään mittaile, en tännekään tarkkoja annoskokoja voi laittaa. Enkä toisaalta haluakaan, sillä kaikilla on niin omanlaisensa energiantarve. 

Ajattelin aloittaa tällaisella kuvina toteutetulla ruokapäiväkirjalla, kun eilen siihen oli mahdollisuus! Välillä saattaa tulla pelkkiä listojakin, riippuen siitä, kuinka kiireisenä Ukko minut pitää :) Kuvat eivät visuaalisesti ole kovinkaan kauniita, mutta hienolle asettelulle ei oikein jää tässä hulinassa aikaa. Ehkäpä vielä joskus kuitenkin parannan tässä asiassa! :)



Aamu alkoi tällaisin eväin :) Jogurtti ja leipä ovat lähes poikkeuksetta osa aamupalaani, mutta tällä kertaa aikaa jäi myös kananmunan paistolle. Jogurttina tällä kertaa Valion A+ maustamatonta jogurttia (tavallista, ei rasvatonta) mustikoiden, klementiinilohkojen sekä banaanin kera. Leiväksi valikoitui rouheinen viipaleleipä kinkulla ja kasviksilla. Lisäksi nappailin luomuversioita paahdetuista ja suolatuista cashewpähkinöistä. Pähkinät viimeistelevät aamupalan ja pitävät nälkää paremmin loitolla. Ja ruokapuolen seuraksi sitruunaista teetä luottomukistani :D


Pian alkoikin kahvihammasta kolottaa ja kuppiin päätyi Pauligin suklaakahvia, nam! Olen niin innostunut kaikista makukahveista! Ennen en niitä oikeastaan ollut juuri ostellut, mutta jouluna koukutuin mausteiseen joulukahviin niin, että niitä meni pakettitolkulla! Toki nyt kahvinjuontia täytyy imetyksen vuoksi rajoittaa hieman, mutta kyllä pari kuppia päivässä olen uskaltanut juoda.


Lounaaksi söin poikaystäväni edellisenä päivänä tekemää thaihenkistä wokkia. Päätettiin kerrankin tehdä wokki pelkästään tuoreista vihanneksista eli ei turvauduttaisi lainkaan pakastekasviksiin - mitä tulee aivan liian usein tehtyä. Naudanlihan kaverina wokissa oli kaalia, sipulia, paprikaa, porkkanaa, herkkusieniä, inkivääriä ja chiliä. Mausteet tietenkin thaimaalaisittain! Alunperin syötiin wokkia riisin kera, mutta nyt keittelin kaveriksi runsaskuituista makaronia. Lisänä salaattia valkosipulikastikkeella ja artisokkaa! Nam :)


Jälkkäriksi omenaa :)


Välipalaksi söin tällä kertaa Valion Pro feel -jogurtin (aivan parhaita!) sekä kinkkuleivän kasviksilla.


Päivällisestä vastasinkin sitten minä. Ukkelin huutokonsertin lomassa tein meille lihapullia, ruskeaa kastiketta sekä valkosipulituorejuustolla höystettyjä perunapihvejä. Löysin pihvien ohjeen kerran Yhteishyvä-lehdestä ja  täytyy todellakin tehdä joskus uudemmankin kerran!


Jälkiruoka koostui muutamasta palasta suklaata...


...sekä marengeista! Poikaystäväni ei ole ikinä voinut käsittää, miten pystyn syömään marenkeja pelkilteen:D (Kuvat edelliseltä päivältä johtuen siitä, että jälkkärinä toimi samat herkut ;))


Iltapala alkoi viinirypäleillä...


...ja jatkui ennen nukkumaan menoa Pro feel omppujogurtilla ja täydentyi vielä imetysten yhteydessä yöllä Pro feel proteiinijuomalla sekä omenalla :)

Tässä siis ensimmäinen osa ruokapäiväkirjaani. En tiedä miltä tämä teidän mielestänne vaikuttaa, mutta itselläni oli niin fyysisesti kuin psyykkisesti hyvä fiilis näistä ruokailuista. Jaksoin hyvin näillä eväillä koko päivän! Tai noh, yöllä nälkä oli tuttuun tapaan aivan valtaisa, mutta olin niin poikki, etten jaksanut uhrata uniminuuteista enää yhtään syömiselle. Pitäisi varmaan varata vaikka pähkinöitä yöpöydälle nopeaa lisätankkausta varten :)

Mutta niin, mitäs piditte tällaisesta toteutustavasta? :)

<3: Laura

33 kommenttia:

  1. Tykkäsin!! :) ja hyviltä näyttää ruuat, nams!! :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa Laura, kiitos tästä postauksesta! Täysipainoista ja taatusti terveellistä sapuskaa, kuka tahansa voisi ottaa tuosta oppia. ;)Kunnioitettavaa, että olet jaksanut pyöritellä lihapullat alusta alkaen itse, ovat herkkua. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon joo meillä se lihapullien pyörittelijä :D Tosin katkerana sitä aina toteaa, että valmispullat sais monta kertaa halvemmalla.. :/ Mutta tosiaan, mukava jos postaus oli mieleen sinulle :)

      Poista
  3. Kiitti Laura tosiaan tästä ihanasta postauksesta!:) Tykkäsin, itselläni on kutakuinkin saman kokoisia annoksia, iltapalalla menee kuitenkin vähän enemmän apetta, mutta en heräile yöllä tankkauksen tarpeeseen. Yhdyn edellisiin kommentoijiin, että herkulliselta näyttää ja on taatusti terveellistä! Toivoisin näitä postauksia lisääkin:) Ihanaa, kun aiemmin luin siitä, miten aamupala on ollut sinulle vaikein ateria päivässä. Nyt se näytti varsin tasapainoiselta ja herkulliselta!:) Toivottavasti en nyt sanonut mitään typerää, sillä itsekin olen sairastanut anoreksian, eikä ikinä tiedä, miten toinen sanomiset kokee... Kaikkea hyvää, ja ihanaa viikon alkua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoita ja et todellakaan sanonut mitään typerää! :) Ennemminkin nykyään pelkää, että syön jonkun mielestä liian vähän.. Mutta tosiaan itsekin saisin kyllä vielä iltapalaa tankata enemmänkin, mutta meillä tuppaa päivällinen venymään aina aika myöhäiseksi, joten siinä ehkä syy. Parantaa voin vielä, mutta entiseen verratuna koen syömiset tosi hyviksi! :)

      Aamupala on juuri ollut, kuten muistelitkin, se ehdottomasti vaikein juttu minulle ja paljon on saanut tehdä töitä sen eteen. Mutta nyt oon mielestäni löytänyt aika hyvän määrän itselleni ja oon ihan tyytyväinen siihen :)Mutta ei se lisäyskää pahaa tee ja onneksi pystynkin siihen ihan nälän mukaan :)

      Samoin sulle kaikkea hyvää ja kivaa viikkoa! :)

      Poista
  4. Ai niin, ja ps. syötiin mutakakkua vaniljajäätelön kera viikonloppuna!:) Jos pystyt, niin suosittelen ehdottomasti maistamaan:)T: äskeinen anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tosiaan, todellakin maistuisi mutakakku, joten täytyy joskus vaikka ihan itse tehdä! Kaikki suklainen maistuu ja hyvin :D

      Poista
  5. Oikein hyviltä näyttivät nämä ateriat, olen niin iloinen puolestasi! :) Todella hyvä juttu myös se, ettet mittaile ruoka-annoksiasi, sillä meillä jokaisella on tosiaan yksilöllinen energiantarve. Ja oma energiantarvekin saattaa vaihdella päivästä ja omasta aktiviteettitasosta riippuen, minkä vuoksi myös niiden oman kehon merkkien kuunteleminen on tärkeää. Tärkeintä on yrittää syödä säännöllisesti terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa ruokaa (pientä herkuttelua tietenkään unohtamatta :D), jottei nälkä pääse yllättämään. Paranemisesi näyttää edistyvän oikein hyvin ja todella pienetkin asiat, kuten kaloripitoisten juomien nauttiminen, saattaa todellakin olla suuri askel ennen kaikkea sitä henkistä parantumisprosessia. Kaikkea hyvää sinulle, Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) Tuo mitä mittailuista ja energiantarpeen muuttumisesta riippuen päivästä kirjoitit, on niin totta! Itse olenkin aina pelännyt sitä, että jos mittailen annoksia, pystynkö isomman nälän yllättäessä ottamaan enemmän, jos päässäni pyörivät vaan tietyt mittaluvut? Ja joskushan siitä tavasta on kuitenkin opittava pois, kun tavoitteena on normaali syömiskäyttäytyminen :)

      Poista
  6. Oi Laura! Tosi monipuoliselta, terveelliseltä ja herkulliselta näytti päivän ruokailusi! Ihanaa kuulla, ettet mittaile ruokiasi. Meitä on monia (vielä) siinä koukussa... ja itse olen ihan viime päivinä paljon pohtinut uskaltaisinko pikkuhiljaa luopua mittaamisista. Joten toteamuksesi, ettet ruokia mittaa tuli hyvinkin sopivaan kohtaan! :) Ammennan taas siitä voimia! Muutenkin tämä oli oikein oiva postaus; kuvat tekstien lomassa ovat aina mukavia ja arvokas lisä, mutta älä niistä ota stressiä, jos et vaikka seuraavaan ruokapäiväkirjaan niitä ehdi ottaa... Kiitos Sinulle, Laura, kun jaksat ja haluat jakaa kanssamme näitä tuiki tärkeitä ja - ah - niin haasteellisia ruokapohdintoja!

    Lämmin halaus Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas sinulle Andrea ja kiva, että sait tästä itsellesikin jotain! :) Varmasti vielä pääset sinäkin mittailusta eroon, kun sen aika vaan on! Itse koen sen jopa turvallisemmaksi, etten mittaile, niin voin ottaa nälkäni mukaan enemmänkin, eikä ole pelkoa sovittujen annoskokojen ylittämisestä! Joskus on isompi nälkä ja joskus pienempi :)Kaikki tämä nälkätuntemukseen luottaminen jne. on kuin uuden opettelua, mutta kyllä me molemmat sen taidon kunnolla vielä opimme :) Halaus<3

      Poista
  7. parantuminen vaatii sitä kontrollin menetystä. syöt aika tosi vähän siihen nähden että oot alipainoinen ja imetät lisäksi...eihän tossa oo ees sen vartaa safkaa mitä siin ateriasuunnitelmassa. koitan tässä herätellä sua että kuinkahan paljon anoreksia siellä päässäsi yhä sanoo että tässä on jo liikaa vaikka kehosi ei voi hyvin. sulla olis oikeus syödä vaikka miten paljon vaan koska sun keho tarvii paljon ruokaa. se on anoreksia joka pitää sua kontrollissa. äh... en osaa sanoo mun pointtia. toivon sulle paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ihan hyvä pistää minut ajattelemaan sitä, että onko tämäkään vielä riittävää, vaikka muutos entiseen verrattuna onkin valtava. Eli ihan hyvää herättelyä! Toki päivieni ruoat ja annokset vaihtelevat paljonkin, ja joskus tulee syötyä huomattavasti enemmänkin. Mutta olet oikeassa, parannettavaa on vielä ja ehkä tämä kuvien laitto tänne ja listaus auttaa itseäkin hahmottamaan paremmin todella syötyjä annoskokoja?

      Poista
    2. sellanen ajatus voi olla ihan lohduttava että mieluummin ns. liikaa ruokaa kuin niukinnaukin otenkin riittävästi. nyt kauha käteen ja ruokaa naamariin vaan reippain mielin. kyllä sä pystyt siihen ja pystyt voittamaan ahdistuksen ja anoreksian valheet hyvinvoinnista!!!

      Poista
    3. Pitää vaan ajatella, että mikään ei ole nyt liikaa! :)

      Poista
  8. Suoraan sanottuna aika vähältä näyttää (siis ei mitenkään järkyttävän anorektisen vähältä vaan vähältä ottaen huomioon, että imetät ja lisäksi kroppasi varmaan edelleen tarvitsee sairauden jälkeen enemmän ruokaa). Toisaalta tässähän oli vain yhden päivän syömiset, joten en ala kritisoimaan. :D On ihanaa, että olet kuitenkin pystynyt irrottautumaan sairaudesta jo ihan huikean paljon. Keep it going girl! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Ja kiitos ajatuksia herättävistä sanoistasi <3 Kuten ylläkin vastailin, oli tämä ehkä itsellekin ihan hyvä nähdä tällaisessa muodossa omat syömiset? Toki tässä vaan oli tosiaan yhden päivän syömiset ja paljon vaihteluita on päivien välillä, mutta oikeassa olet: voin yhä parantaa tästä paljon, vaikka pitkällä jo ollaankin parantumisessa!

      Poista
    2. anoreksia on salakalava sairaus. ehkä se uskottelee sulle että sä et saa katsoa edes minkäverran syöt tai pitää määriä silmällä. niinkuin "syöt vaan ja ainoastaan kehontuntemusten mukaan"...ongelmahan tässä on vaan se että anoreksia-potilailla tuppaa toi kehon kuuntelu olee vähä hakusessa ja siks on hyvä käyttää järkeä välillä ja ihan konkreettisesti miettiä että saakohan sitä energiaa nyt ihan OIKEESTI tarpeeksi vai tuntuuko se vaan siltä.

      Poista
    3. Oot ihan oikeassa, että se on ollut vuosia hakusessa ja varmasti vieläkin. Täytyy opetella ihan alusta se, miten nälkään vastataan jne. Mutta koen kuitenkin ihan hyvällä tiellä olevani, mutta tarvitsen toki vielä lisää rohkeuttakin! Siksi luotankin paljon omien tuntemusten lisäksi myös läheisteni arvioihin annoskooistani - ja saan kyllä kuulla heti, jos eivät kelpaa!

      Poista
    4. hieno juttu että pystyt ottaa tukea läheisiltä. mietin vaan että ns. normaalin ihmisen voi olla vaikea käsittää miten paljon anoreksiasta toipuvan kroppa vaatiikaan ruokaa. tsemppiä kovasti, pidä huolta itsestäsi, äläkä anna anoreksian vaikuttaa sun tunteisiin siitä mikä on riittävästi. jos on nälkä tai energian puute niin silloin pitää syödä vaikka päässä huutais mikä ääni että eiku nyt on kyllä ihan riittävän hyvä. ja rohkeutta! se on ihan huippuu ku pääsee kynnyksen yli!!!!!!!!!!!

      Poista
    5. Ja siitä oikeasti tulee niin hyvä fiilis, kun syö ja kunnolla! :) Siitä se paha olo juurikin tulee, siis psyykkisestikin, kun antaa sairaudelle periksi ja jättää ruoan liian vähälle..

      Poista
  9. Voi Laura. Toivon todellakin ettet loukkaannu, mutta pakko myöntää että tämä näyttää enemmänkim laihduttajan ruokapäiväkirjalta kuin sellaisen jonka pitäisi kipeästi saada lisää painoa. Sanon nyt suoraan, koska toivon että tämä tosiaan herättelee siellä päässä vähän.. :-) Ihan oikeasti, kaikki ekstraenergia olisi nyt vain hyväksi! Se nälkä joka kiusaa sua öisin tarkoittaa vain sitä että syöt auttamattomasti liian vähän sun tilanteeseen nähden. Älä siis tyydy ajattelemaan että tilanne on nyt parempi kuin pari vuotta sitten, vaan uskaltaudu nousta uudelle tasolle. Tiedät että se on ainoa tie sinne oikeaan hyvinvointiin ja tasapainoiseen oloon! :-) Paljon halauksia sulle ja pikkuiselle myös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan minnniä. Jakselemisia, Laura! <3

      Poista
    2. Hyvä vaan, kun sanotte rehellisen mielipiteenne, ootte ihania<3 Nyt vaan oikeasti täytyy vaikka sitten tällä tavalla hahmottamalla parantaa entisestään! Ehkä vaan itse näkee sen muutokseen entiseen verrattuna niin valtaisana, että tietynlainen realismi vielä puuttuu? Mutta kyllä mulla on oikeasti rohkeutta vielä parantaa ja sen teenkin :)

      Poista
  10. Arvostan todella paljon sitä, että teette ruoat usein kiireestä huolimatta alusta asti itse, esim. tuo woki ja lihapullat, nam! Se on vaan fakta, että itse tehty on yleensä PALJON maukkaampaa kuin valmis. Toki puolivalmisteet tai valmisruokakin on toisinaan oikein hyvä vaihtoehto tai lisä, mutta liputan kyllä vahvasti kotikokkailun puolesta :) Siksi ajattelinkin kysäistä, olsiko mahdollista saada noiden perunapihvien ohje (sitten kun kerkeät!) vaikka sähköpostilla? On ihanaa kokeilla kaikenlaista uutta, kun nyt niitä "voi" taas itsekkin hyvillä mielin syödä! Suunnitelmissa olisi valmistaa ravioleja...Saa nähdä, mitä niistä tulee!

    Oikein herkulliselta ruokapäiväsi siis näytti, mutta määristä en tahdo/osaa kommentoida mitään, koska en luota vielä omaankaan arviointikykyyni. Asiaan kun vaikuttaa vahvasti jokaisen oma energiantarve + kulutus ja aiempien päivienkin syöminen. Kaikki asiat on muistettava ottaa huomioon, eikä yhden päivän perusteella voi sanoa vielä liian radikaaleja johtopäätöksiä. Pidä kuitenkin takaraivossa oman olon kuuntelemisen lisäksi ravitsemusterapeutilta ja muulta hoitohenkilökunnalta saamasi ohjeet ja neuvot, heillä on kuitenkin varmasti melko luotettava tietämys nimenomaan sinun tilanteestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, lopusta unohtui tämä:

      Emmi

      :D

      Poista
    2. Kyllähän se tosiaan on aina kivempi syödä itsetehtyä, ja varsinkin nyt kun oikeasti uskaltaa tehdä juuri niitä ruokia, kuin itse haluaa! Hauskaa, kun voi vihdoinkin miettiä, mitä oikeasti haluaa, eikä sitä mitä sairaus sanoo :)Mutta pitää myös antaa itselleen lupa syödä yhtälailla valmisruokia - melkeimpä senkin takia, ettei tule neuroottiseksi seuraavaksi siitä, että kaiken pitää olla itsetehtyä jne. Kultainen keskitie tässäkin asiassa :)

      Täytyy itsekin tosiaan vaikka hieman vilkuilla niitä osastoaikojen ateriasuunnitelmia, että pysyy mielessä, kuinka paljon sitä oikeasti pitää syödä! Vaikka nyt tuntuukin niin hyvältä, ei sitä aivan sataprosenttisesti ehkä voi itseensä kuitenkaan vielä luottaa.

      Mutta tosiaan, laitan tottakai sulle sen reseptin, oli muuten oikeasti hyviä - ja todella helppoja! :) Ja voin muutenkin laitella hyväksi havaittuja reseptejä :)

      Poista
    3. Voi kiva, kiitos :) Tuo sinun kommenttisi valmisruuista oli itseasiassa aika pysäyttävä...En nimittäin viime viikolla saanut koulussa syötyä vatsaani täyteen sen takia, että tarjolla oli VALMISlihapullia. Ajatuksissa pyöri kaikki ne lisäaineet ja "epämääräiset" ainesosat, joita niissä valmispullissa oli. Tiesin jo ruokaa ottaessani, että sen hetkinen nälkä vaatisi vielä useamman pyörykän, jotka kuitenkin jäivät ottamatta.. :/ Tuntuu vielä vaan tosi vaikealta täyttää mahaa jollain ei-niin-ravitsevalla ja terveellisellä. Pitää siis ilmeisesti alkaa työstää tätäkin "kammoa", ettei siitä muodostuisi isoa ongelmaa. Kiitos ajatuksestasi!

      Poista
    4. Kiva, että ajatukseni auttoivat ajattelemaan asiaa! Tässä sairaudessa kun on mahdollista kehitellä mieleensä kammoja lähes kaikesta! Siksi yritän välttääkin nykyään ehdottomuutta kaikessa syömiseen liittyvässä :) Vaikka valmisruoat eivät niin ravitsevia olisikaan, hengissä ollaan! :)

      Poista
  11. sun keholla on kova hätä ravinnosta ja sitä ei poista mitkään vakuuttelut siitä että on parempi tilanne kuin vuosi sitten. älä tyydytä nälkääsi ajatuksilla vaan konkreettisesti syömällä.

    VastaaPoista
  12. oma sairauteni ainakin pistää helposti jumiutumaan aina niihin samoihin tuotteisiin,eikä syy todellakaan ole aina vain mieltymyksissäni.. uskalla Laura kokeilla kaikkea mahdollisimman monipuolisesti ja vaihtelevasti! :) edistystä on toki havaittavissa,mutta kyllä sinulla vielä on matkaa normaaliin syömiskäyttäytymiseen. luulen myös että sinulle olisi hyväksi syödä enemmän. kiitos postauksesta, toivon että teet tällaisia vielä monia! sain rohkeutta parantaa omaakin syömistäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti totta joka sana! Ja itse olen oikein ajatuksella yrittänyt vaihdella eri ruoka-aineita, koska sairaudelle tuo tiettyihin ruokiin jumiutuminen on juurikin hyvin tyypillistä! Oikeastaan olen varsinkin aamupalajuttuja yrittänyt kovastikin nyt varioida :)

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)