Viikko on ollut melkoisen raskas ja kiireinen. Jo viime viikon lopulla Ukko alkoi selvästi kärsiä enemmän masukipuja ja itku on ollut sen mukaista. Jatkuva kanniskelu on ollut ainoa vaihtoehto helpottaa pikkuisen oloa, eikä edes takuuvarma vaunuihin ulos nukuttaminen ole vaikeimpina hetkinä auttanut. Itsekin olen ollut aika loppu sen vuoksi, varsinkin kun yöt ja päivät pitkälle iltapäivään olen ollut pikkuisen kanssa kahdestaan.
Tiistaina kuitenkin otin pienen parin tunnin irtioton ja reippailin kaupungille tapaamaan ihanaa Minniä luottokahvilaamme, Feenix Cafehen. Aluksi olin aikonut lähteä pikkuisen kanssa ensimmäistä kertaa vaunuillen kaupungille, mutta päädyinkin lähtemään yksin. Senkin vuoksi, jos Ukko ei olisikaan rauhallisena reissun ajan, vaan mahakivut pitäisivät hereillä, mutta myös saadakseni pienen oman hetken. Aluksi mietin, olenko heti huono äiti, kun edes ajattelen näin, mutta palatessani kotiin oikeasti piristyneenä tiesin, että jaksamiseni on taas ihan eri luokkaa, jonka vuoksi pieni irtiotto kannatti! Puhuimmekin poikaystäväni kanssa, että tällaiset irtiotot ovat melkeimpä välttämättömiä, sillä kotona en pysty samalla tavoin rentoutumaan, vaan puuhailen koko ajan jotain.
Piristävä kahvihetkemme koostui...
♥ ihanasta chili-suklaakahvista
♥ aivan uskomattomattoman herkullisesta jätskiannoksesta kera granatella-, suklaa- ja salmiakkimakujen
♥ sekä ennen kaikkea kuulumisten vaihdosta
<3: Laura
olet hirmu kaunis,Laura:)
VastaaPoistaKiitos:)
Poistaoot laihtunu. paljon. etkö ole itse huolissasi sun tilanteesta? haluatko laihtua koska se tuntuu hyvältä? tuntuu loukkaavalta sanoa tälläsiä mutta ihan oikeasti nyt joku ryhtiliike ja äkkiä!
VastaaPoistaTiedän tilanteeni ja kieltämättä tuntuu ihan kamalalta ajatella, että joku edes kuvittelee minun haluavan laihtuvan tässä elämäntilanteessa. Ja vaikken tätäkään tavallaan tähän kirjoittaa haluaisi, haluan vaan korostaa, että en ole laihtunut siitä mihin paino vakiintui synnytyksen jälkeisellä viikolla.
Poistaolen pahoillani jos loukkasin sinua jotenkin. haluan sanoa että vaikutat todella herttaiselta ihmiseltä ja toivotan sulle paljon paljon rohkeutta sairauden nujerrukseen!
PoistaEi se mitään, eikä ollut todellakaan tarkoitus vastata sinulle loukkaavasti! Ukko on vaan niin tärkein ja ihanin asia elämässäni, että en todellakaan antaisi sairauden tulla meidän väliimme! Koen oikeasti psyykkeeni olevan hyvä, enkä elä missään sairauden "kuplassa" - vaikkakin paljon on vielä opeteltavaakin!
Poistatottakai äidin rakkaus menee kaiken edelle!! ja uskon että sä olet varmasti tosi hyvä äiti!
Poista:)
PoistaMukavaa Laura, että pystyt herkuttelemaan hyvin omintunnoin! et tosiaankaan ole mikään huono äiti, vaan pikemminkin pitämällä huolta itsestäsi saat pikkuisen kasvattamisesta enemmän irti:)Muista kuitenkin syödä kunnolla hyvin omintunnoin, sillä näin pikkuisellakin on entistä energisempi ja jaksavaisempi äiti:)
VastaaPoistaPystyn kyllä hyvillä mielin joka päivä herkuttelemaan nykyään :) Eilenkin oli illalla kotona ennemminkin ongelma se, kun mitään hyvää ei oikein kaapeista löytynyt - syönyt kun olen kaiken niin tehokkkaasti :D
PoistaJa tottahan tuo on, että joskus pitää uskaltaa rohkeasti laittaa itsensä tavallaan etusijalle, niin jaksaa paremmin ja voi sillä tavalla olla hyvä äiti Ukolle :)
voisitko tehdä postauksen suhteestasi omaan kehoosi ja painoosi tällä hetkellä?
VastaaPoistaVoisin miettiä, jos jostain näkökulmasta joskus asiaa käsittelisin! :)
PoistaEn osaa kommentoida, kun kuulostaa niin ihanalta.. <3 :-)
VastaaPoista<3
PoistaOi ihana paita, mistä? :)
VastaaPoistaKiitos :) Muistaakseni on Objectin paita Vilasta!
PoistaTosi kiva kuulla että kahvihetki ja pieni tauko kotona olosta virkisti mieltä! :) Arvelinkin että se tekee sulle tosiaan vain hyvää! Ja Laura rakas, sä todellakin ansaitset myös levätä ja ottaa vähän omaa aikaa. Pikkuinen pärjää kyllä varmasti isänsä kanssa hetken, ja jaksat itsekin aivan uudella energialla olla taas kotona ja keskittyä vauvaan :) Kiitos ihanasta kahviseurasta, ihan millon vain uudestaan! <3
VastaaPoistaTodellakin, kiitos sulle siitä <3 Oli niin uudestisyntynyt olo tuon jälkeen että! :) Kyllä se Ukko iskän kanssa pärjää loistavasti, ties vaikka ois vaan kivempikin viettää aikaa poikien kesken enemmänkin ;)
PoistaJa vaikka heti uudelleen ens viikolla! Ottaisin ihan mielelläni uusinnan tuosta jätskiannoksestakin! :D
Laura-kulta!
VastaaPoistaTottakai olet ansainnut pieniä irtiottoja arjesta kotona! Se ei missään nimessä tee Sinusta huonoa äitiä vaan päinvastoin; olet hyvä äiti pitämällä huolta myös itsestäsi! :) Ja kuten itse totesit, tuo kahvilareissu ihan selvästi piristi mieltäsi ja olo oli kuin eri ihmisellä kun palasit kotiin.
Edellisen postauksen yhteydessä muutama kommentoija kannusti Sinua myös välillä pitämään taukoa bloggaamisestakin ja käyttämään vapautuvan ajan itseesi. Jottei bloggaamisesta vaan ala tulla suorituspaineita. Vaikka minäkin joka päivä innolla luen blogiasi, niin ihan Sinun oman itsesi tähden olen myös iloinen jos pystyt stressaavan arjen lomassa nipistämään pikkuisen aikaa - vaikka sitten juuri bloggaamisesta - ihan itsellesi, ja heittäytyä vaikka hetkeksi sohvalle pitkäksesi! ;) Varsinkin kun kerrot, että viime viikko oli raskas ja olet ollut uupunut, kun Pikku-Ukolla on ollut vatsakipuja ja olet joutunut hoitamaan häntä yksin suurimman osan vuorokautta. Joten Laura, muistathan hoitaa myös itseäsi! (Ja torstaina taisitkin pitää "blogi-vapaan" päivän!)
Haleja Sinulle ja terkkuja pojille!
Rakkaudella. <3
Olet Andrea jälleen taas oikeassa! Täytyisi opetella pitämään omasta jaksamisesta parempaa huolta, muutenkin siis kuin syömisten kannalta. Itselle on vaan niin vaikeaa myöntää, ettei jaksa ja vaikeaa pyytää apua. Usein on liikaakin sellainen olo, että on jaksettava ja pystyttävä! Mutta onneksi Jarnokin muistuttlee, että minulla on oikeus vaatia omaakin aikaa, ja ennen kaikkea minun on sanottava tällaiset asiat ääneen - ei hänkään voi kaikkea tietää ilman, että lausun sanoja ilmaan.
PoistaSellaista opettelua tämä kaikki on, että oppii antamaan itsellekin luvan levätä. Ja tottahan se on, että silloin kun voin hyvin, pystyn olemaan sellainen äiti, jonka Ukko tarvitsee :) Kiitos taas ajatuksistasi Andrea <3