Kasvua ja kehitystä

Meidän Pikku-Ukko on huomenna tasan kuusi viikkoa vanha! Tänään oli neuvola ja lääkärintarkistus ja kaikki oli herralla hienosti :) Syntyessään pikkuinen painoi 3290 grammaa ja nyt paino on jo huimat 4675 grammaa! No joo, minusta sen tuntuu paljolta, mutta toisaalta - itse olin tuon painoinen syntyessäni ;) Muutenkin poika kehittyy kovasti ja esimerkiksi kannattelee niskaansa jo hienosti vatsallaan ollessaan. Myös kovin liikkuvainen sattuu tämä tapaus olemaan - heiluttelee niin kovalla innolla jalkojaan, että seilaa hyvin jo sillä tavalla ylöspäin sängyllä ja sohvalla maatessaan. Onnistuu jopa kyljeltään hosumaan itsensä mahalleen :D Ei ainakaan ole äitiinsä tullut, joka oli lapsena niin rauhallinen, että kävelemäänkin oppi kovin jälkijunassa... Iskänsä poika siis :D

Tässä herra on reilun viikon ikäinen ja lähdössä ensimmäistä kertaa kylään, tädin 15-vuotis synttäreille! Harvinaista herkkua kuva, jossa ei kädet ja jalat hosu joka suuntaan :D

Minulla on ihan hassu olo sen suhteen, kuinka malttamattomana odotan pojan kasvamista! Vaikka tosiaan kauhistuttaa ajan kuluminen, odotan niin innolla sitä, kuinka pojan kanssa pääsee puuhailemaan kaikenlaista - leikeistä iltasatuihin ja erilaisiin harrastuksiin. Tuntuu kuin pääsisi tietyllä tavalla elämään omaa lapsuuttaan uudelleen :D No ei nyt sentään, mutta ajatuksena minusta on ihanaa, että voin jakaa pojan kanssa omasta lapsuudestani minulle tärkeitä asioita. Minä olen meillä se, joka rakastaa lukemista, joten tulen vastaamaan varmasti siitä, että poika saa kuulla paljon satuja, ja että kirjoja hänelle luetaan pienestä pitäen. Olen ihan innoissani selaillut vanhoja satukirjoja, ystäviltäni lahjaksi saatua runokirjaa sekä Disneyn Suurta satukirjaa, jonka tilasin pojalle netistä. Kirja on ihana! Vaikka hetkeen ei poika vielä satujen päälle ymmärtäisikään, voin lueskella niitä ääneen omaksi ilokseni :) Ja muumit - niiden katselua pojan kanssa vasta odotankin!

Tottakai ajan kanssa pojan oma tahto ja mielenkiinnon kohteet  ohjailevat sitten vapaa-ajan suuntaa enemmän, ja niitä haluamme tietenkin kunnioittaa. Mutta kyllähän se on aivan luonnollista, että omien lasten kanssa haluaa toteuttaa niitä juttuja, mitkä itselle on omasta lapsuudestaan tärkeitä. Saa sitten poika itse valita itselleen mieluisimmat asiat elämäänsä :) Me olemme poikaystäni kanssa molemmat harrastaneet paljon koko ikämme, varsinkin urheilua ja erityisesti joukkuelajeja, mikä tulee varmasti näkymään myös perhearjessamme. Mutta tässäkin asiassa on tärkeintä pojan oma tahto. En ikinä haluaisi saattaa lasta tilanteeseen, että hän joutuisi harrastamaan jotain meitä miellyttääkseen.

Nyt jotenkin harhauduin hieman aiheesta, mutta lähinnä vain mietiskelin kaikkia niitä itselle tärkeimpiä asioita omasta lapsuudestani, jotka haluan myös pikkuisemme elämään välittää :) Kaikki ne ihanat, turvallisuutta ja onnea tuovat rutiinit sekä niiden kautta mieleeni jääneet hyvät muistot :) Onko teillä omasta lapsuudesta sellaisia asioita, leikkejä, harrastuksia, rutiineja tai muistoja, jotka haluaisitte myös lapsillenne antaa? :)

<3: Laura