Kuluneella viikolla olen nauttinut arjen pienistä mukavista hetkistä kuten...
♥ Pikku-Ukon hymyn näkemisestä raskaiden hetkien ja päiviä kestäneen raastavan itkun jälkeen
♥ ristiäisten valmistelusta
♥kummitätini sekä mummoni lähettämien somien Marimekon vaatteiden ihastelusta
♥ensimmäisestä kahvilatapaamisesta hyvän ystävän kanssa sitten Ukon syntymän
♥ihanien läheisten olemassaolosta - heidän, jotka ovat aina valmiita minua ja meidän pikkuista perhettämme auttamaan
♥teidän ihanien lukijoiden tsemppikommenttien lukemisesta - niin parhaita!
♥Juliuksen seurasta
♥uunituoreiden, itsetehtyjen porkkanateeleipien syömisestä aamupalalla
♥hyvän ruoan kokkailusta sekä syömisestä
♥ihanien läheisten olemassaolosta - heidän, jotka ovat aina valmiita minua ja meidän pikkuista perhettämme auttamaan
♥teidän ihanien lukijoiden tsemppikommenttien lukemisesta - niin parhaita!
♥hyvän ruoan kokkailusta sekä syömisestä
♥ irttareiden nautiskelusta - ja monta kertaa!
♥ tuorepuuron tekemisestä ensimmäistä kertaa ikinä, nam!
♥nauravaisesta seurasta heti aamutuimaan
Tässä vain osa viikkoomme mahtuneista kivoista hetkistä, jotka saavat varmasti paljon lisää seuraukseen tänään jatkuvien ristiäisvalmisteluiden sekä ennen kaikkea huomisten ristiäisten muodossa! Nyt taas kaikki hyvin ja vointi parempi, kuten Ukko näyttää ;)
<3: Laura
Voi ei miten ihanan aurinkoisia kuvia Pikku-Ukosta! :') Huomenna tullaan kylään! <3
VastaaPoistaIhanaa kun kävitte <3
PoistaIhania kuvia ja ihanaa myös, että päiviisi mahtuu noin paljon iloisia asioita, joista nauttia! <3 Onko nimi jo lyöty lukkoon, vai vieläkö on mahdollista, että iskee viime-hetken paniikki? ;)
VastaaPoistaSairauden myötä on myös oppinut nauttimaan ihan vaan siitä tavallisesta arjestakin! :) Nyt on nimi, joka paljastuu ehkä myöhemmin täällä ;) Mutta etunimi tosiaan saatiin aika hyvin sovittua, toisesta käytiinkin sitten kova taistelu! Ja minä hävisin.. :( Ei vaan, tyytyväinen ihan olen :)
PoistaIhana postaus! :)
VastaaPoistaMulle tuli mieleen, näin anoreksiasta paranevana, että kuinka paljon syöt karkkeja kerralla? Tai mikä on sellanen suurinpiirteinen määrä, ja onko olemassa "maksimi"määrä karkkeja, jota et halua ylittää? Meinaan, karkkihammasta kolottaa vuoden tauon jälkeen enkä todellakaan tiedä, mikä määrä karkkeja on normaali. :/
Kiitos :) Hyvä kysymys tosiaan tuo karkkikysymys, sillä sitä varmasti moni muukin pohtii! Voin sanoa, että minullakaan ei vielä täysin "käsijarru irtoa", kun irtokarkkipussia itselleni valitsen, mutta taas sain todeta viimeksikin, että tuli isompi pussi kuin kertaakaan sairauden aikana aiemmin :) Itse olen aina aloittanut karkinsyönnin jostain turvamäärästä ja se on sitten kasvanut vähitellen. Olen kokenut ehkä siksikin irttareiden ostamisen turvalliseksi, että minulla on se tietty määrä, minkä hyvillä mielin voin syödä. Toki tällaisestakin kontrollista täytyy joskus luopua ja nykyään pystyn hyvin myös illanvieton naposteluun, jossa en tiedä kokonaismäärää.
PoistaItse saan kommenttia vieläkin läheisiltäni, että aivan liian pieni pussi, mutta syön kyllä sitten useamman kerran viikossakin. Muistan aloittaneeni 100 g vaikeampina aikoina, mikä kohosi 100-150 ja nyt se hipoo jo 200 g kertamäärää :) Vaikea toki sanoa tarkkaa määrää, mutta minusta on hienoa, jos pystyy edes jostain aloittamaan ja lisäilemään sitä vähitellen hakien samalla niitä muitakin normaalin karkin syönnin juttuja siihen mukaan :) Mutta jos muistelen tervettä aikaani tai vertaan vaikkapa äitini karkkipusseihin, on määrä varmasti ainakin se 300 g!
Ihanan positiivinen postaus, tästä tuli hyvä mieli, kiitos Laura! :)
VastaaPoistaKiva kuulla Ida! :)
PoistaSiis aivan mahdottoman suloisia kuvia! Kiitos, Laura! Tuosta ylimmästä kuvasta: olisikohan Sinun ja Pikku-Ukon hymyssä jotain samaa...? Tuli ihan sellainen fiilis, että suun seudussa olisi jotain samaa. :) Vielä on herralla siniset silmät, vaan saapa nähdä mikä on lopullinen silmien väri! :) Onko villejä veikkauksia?! ;)
VastaaPoistaHeh, vaikea sanoa hymystä, voihan se ollakin! :) Tosin huulet on ehkä enemmän Jarnolta, sillä minulle ei esim. ylähuulta ole juuri siunaantunut :D Mutta silmienväristä mulla on vahva aavistus (toive :D )! Ukolla on nyt ihan tummansiniset silmät, ja äitini mukaan mulla ja mun siskolla oli myös tummansiniset ja nyt siis ihan ruskeat :)Ja meidän veljellä oli kuulemma syntyessään ihan eri siniset silmät ja nyt siniharmaat! Mutta saas nähdä !:)
Poista