Viikon parhaat ♥

Taas olisi aika kerätä kokoon kaikkia pikkutapahtumia arjestamme - tapahtumia, pieniä yksityiskohtia ja kivoja ruokakokeiluja.  Niin paljon kaikkea pientä ennättää tapahtua, ettei niistä hetkessä ehdi kirjoittaa, mutta mitkä on kiva koota saman postauksen alle aina aika ajoin :) Tässä siis hieman palasia elämästämme menneiltä päiviltä!

♥ Viikon paras tunnustus

On ollut mahtavaa seurata poikieni viihtymistä yhdessä kotosalla. Jarno nauttii ajastaan kotona Justuksen kanssa varmasti enemmän kuin kukaan osaisi kuvitellakaan ja minä nautin siitä, että pojilla on oikeasti mahdollisuus tähän asiaan :) Jarno on ehdottomasti osoittanut myös samalla minun epäilykseni vääriksi mitä kotitöiden tekoon tulee! Myönnän olleeni todella ennakkoluuloinen sen asian suhteen, että ymmärsikö hän aiemmin lainkaan, kuinka paljon aikaa kotihommiin menee. Mutta niin paljon ovat pojat kotihommia ja pieniä remppahommia yhdessä tehneet, että minä saan vetää epäilyni takaisin ja pyytää anteeksi!

♥ Viikon paras jätskiuutuus

Aino-jäätelöt ovat viime aikoina vieneet minut kyllä niin mennessään! Viime viikolla vapaapäivistäni kertovassa postauksessa vilahti nougatin makuinen uutuus ja myös suklainen mokkaunelma on vienyt sydämeni täysin! Ostin tämän paketin, kun työkaverini lapsineen vieraili meillä, mutta loppupaketti menikin sitten ihan hujauksessa minun suuhuni :) Ainoastaan Jarno vei loppupaketin ihanuuden, kun hurautin hänelle pirtelön kyseisestä jätskistä. Ja ihme ja kumma, myös Jarno sanoi pitävänsä jäätelöstä, vaikkei kahvin eikä edes suklaan ystäviä olekaan - joten melkoisen hyvää täytyy tämän olla ;)

♥ Viikon paras suklaakokeilu 

Jos jätskiuutuuksia on tullut maisteltua, niin ovat myös suklaakokeilut olleet hyvässä vauhdissa. Paras uusista kokeiluistani on ollut ehdottomasti Ritter Sportin Strawberry Yougurt - ihana yhdistelmä kirpsakkuutta ja suklaan makeutta :)

♥ Viikon paras sunnuntailounas

Viime aikojen paras ja ehdottomasti myös kiireisin sunnuntailounas oli ennen minun iltavuoroani toissa sunnuntaina valmistettu siideripossu juurespyreellä ja oman maan perunoilla! Mielenkiintoisen ateriasta teki se, että jouduimme alkaa kiireessä valmistaa tätä kyseistä ruokaa jo kahdeksalta sunnuntaiaamuna, jotta se ehtisi hautua uunissa tarpeeksi kauan, ja että minäkin ehtisin sitä syödä ennen töihin lähtöäni. Pitkään haudutettu ihana sunnuntailounas ehti uunista ulos juuri ennen lähtöäni ja popsin ruoan suunhuni kovin joutuisasti. Niin mikä rauhallinen sunnuntaiaamu rauhallisine sunnuntaiaterioineen? :D Mutta ihan todella hyvää ja mureaa liha kyllä oli, mutta vielä parempaa oli uunissa haudutetuista bataatista, porkkanasta ja selleristä tehty mausteinen pyree! Suosittelen testaamaan :)

♥ Viikon paras siskovierailu

Aina tulee harmiteltua sitä, kuinka siskoni asuu Tampereelle, ja kuinka näemme sen vuoksi kovin harvoin. Noh, veljeni perheeseen syntynyt pienokainen sai siskonikin poppoineen kiirehtimään tännepäin ja niin myös me saimme vieraaksemme yhtenä iltana siskoni, hänen toisen puoliskonsa ja heidän Jerry-ihanuuden :) Justus sai vauhditusta siskoni poikaystävältä, joka heitteli poikaa ilmaan sekä Jerryltä, joka toimi hyvänä esteenä, minkä alta oli mainio ryömiä :D Tarjolla oli maailman mielenkiintoisimmalla tavalla tehtyä mustikkapiirakkaa, jonka valmistuksen takana oli tällä kertaa Jarno. Minä olen meillä aina se, joka huolehtii leipomispuolesta yleensä, mutta tällä kertaa Jarno halusi tehdä pullataikinapohjaista mustikkapiirakkaa. Leipomisten vähyys näkyi ja herran omintakeinen tyyli tehdä takina sai minut jo hermostumaan ja näkemään punaista, mutta lopputulos oli kuin olikin ihan todella hyvä ja varsinkin juuri se pullaosuus oli aivan mahtavan pehmeää! Miten ihmeessä Jarno siinä onnistui, vaikkei selvästi pullataikinan teosta tiennyt yhtikäs mitään?

♥ Viikon parhaat pöksyt

Miten voikaan olla olemassa niin paljon söpöjä lastenvaatteita? Nyt on taas tädin roolissa mahdollisuus ihailla ja ostaa ihan niitä pienimpiäkin vaatteita, joten aion varmasti käyttää tilaisuuden hyväksi :)

♥ Viikon paras oman maan tuotos

Minun on ollut pitkään tarkoituksena tehdä ennen ja jälkeen -tyylinen postaus pihastamme ja kaikesta, mitä siellä tänä kesänä onkaan kasvanut :) Ehkäpä vielä sellaisen postauksen teenkin, mutta sitä ennen on ensimmäisen oman sadon esittelyn aika!

Minähän en voi ottaa millään tavalla kunniaa tästä, mutta aika innoissani kuitenkin olin, kun saatoin yhdessä Jarnon kanssa todeta maissien kasvatuksen todella onnistuneen! Jarno kasvatti siis maisseja takapihallamme ihan siemenestä asti yli miehen mittaisiksi hmm, varsiksi? Olivat mitä olivat nimeltään, mutta komeilta ne ovat pihallamme näyttäneet, vaikkei näiden kasvatusten läpi voikaan juosta kuin Pochahontas maissipellossa ;)

Ensimaistelu tapahtui teemaan sopivien lisukkeiden kera, kun Jarno teki Jerk-kanaa, minkä valmistusta hän oli jo pitkään suunnitellut. Kanat marinoituivat muun muassa fariinisokeria ja chiliä sisältävässä kastikkeessa useamman tunnin, minkä jälkeen ne paistettiin uunissa ja lopulta nautittiin polentan ja oman maan, ihanan makean maissin kanssa :)

♥ Viikon paras yhteinen aika

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, ehdimme viime lauantaina käydä juhlimassa uutta avioparia Jarnon ystävän häissä. Oikeastaan kyseessä oli Jarnon sekä hänen sisarustensa ystävä, johon Jarno ei ole viime vuosina kovin tiiviisti ollut yhteydessä, joten minä en alttarille astelevaa paria edes tuntenut. Mutta mielelläni silti häihin lähdin - olihan tuo minulle ja Jarnolle harvinaislaatuista kahden keskistä aikaa kuitenkin :) Syöksyin lauantaina pikavauhtia kotiin aamuvuorosta ja lähdimme melkeimpä heti sen jälkeen, joten oma ulkoinen olemus olikin valitettavasti täysin tuon kiireen mukainen. Ehkäpä sitten ensi keväänä voisin läheisen ystäväni häissä panostaa hieman enemmän tähänkin puoleen? :)

Häät olivat rennot ja varmasti juurikin pariskunnan näköiset. Ruokana tarjoiltiin ihanaa Lapin Ukon keittoa saarislaisleivän ja tuoreiden sämpylöiden kera ja jälkiruoksi oli ihanaa kinuskista hääkakkua :) Ilta meni ilman sen kummempia virallisia ohjelmia, vaan ilta täyttyi rennosta oleilusta ja tanssimisesta. Minun ja Jarnon tavaramerkki häissä, joissa olemme vieraina, taitaakin olla tanssilattialla pyörähdys heti ensimmäisenä hääparin ja vanhempien tanssien jälkeen :D Olemme olleet nyt kuusissa häissä yhdessä vieraana ja jokaisissa olemme olleet ensimmäisten joukossa tanssimassa - joten tanssilattialla viihdyimme siis nytkin vallan mainiosti :)

Mielenkiintoisimpana yksityiskohtana häistä tosin jäi mieleen se, kuinka pappi oli sekoittanut kahden parin vihkipuheen toisiinsa! Voi että kuinka moni morsian olisi varmasti saanut jonkilaisen hermoromahduksen alttarilla moisesta, mutta onneksi tämä morsian sulhasensa kanssa osasi ottaa mitä ilmeisimmin asian huumorilla. Alkukankeudesta huolimatta häät olivat kuitenkin siis todella mukavat ja näin vieraana myös itselleni mukavaa vaihtelua arkimenoihin :)

♥ Viikon parhaat vaateostokset

Kun viime viikolla olin Minnin luona Helsingissä, ostin muutaman todella tarpeellisen jutun myös vaatekauppojen puolelta. Syksyksi nappasin mukaani ihana beigen värisen neulehuivin sekä beiget sormikkaat ja harmaan neulepipon. Jo nyt pipo tai hiuspanta sekä sormikkaat ovat osoittautuneet tuikitärkeiksi, kun puoli seitsemän aikaan aamulla hyppään pyörän satulaan ja lähden aamukirpsakkuudessa polkemaan töihin! Myös vaaleat farkut ja pari perustoppia ovat jo nyt olleet ahkerasti käytössä :) Olen niin onnellinen, kun voin taas käyttää hyvillä mielin farkkuja - tuo kummasti pukeutumismahdollisuuksia ihan arkipukeutumiseen lisää!

Mutta tosiaan, kaikkea puuhaa töiden ohella riittää melko kiitettävästi :) Kalenterin sivut ovat pullollaan työpäiviä, kaveritfeffejä ja muita menoja, joten jälleen pari ekstratuntia vuorokauteen voisivat olla tervetulleita! Eniten ehkä harmittaa, ettei ole aikaa rauhoittua nauttimaan toimettomista hetkistä - hetkistä jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Vaikka energiaa riittääkin, huomaa kiireen pikkuisista asioista, joihin aikaa ei vaan yksinkertaisesti enää ole. Lehtipinot kasvavat, kirjat eivät etene, sähköpostien rästijono sen kun kasvaa, lemppariblogien lukeminen on jäänyt täysin eikä aikaa kirjoittelullekaan meinaa olla. Mutta toisaalta, jokainen kalentimerkintäkin tarkoittaa jotain mukavaa, joten pidetään vauhtia yllä niin kauan kuin energiaa riittää ja kivaa on! :)

<3: Laura

Justus ja ison pojan meininki

Eilinen nimpparisankari herra Justus saavuttaa tänään huikean kahdeksan kuukauden iän! Neuvolassa ollaan käyty jälleen kahden kuukauden tauon jälkeen ja uudet mitat ovat plakkarissa: iso pieni miehemme on nyt 72 senttiä pitkä ja painaa 8675 grammaa. Terkkari tervehti Justusta ja meitä vanhempia pikaisesti mittailujen merkeissä, minkä jälkeen menimmekin sitten lääkärin luo. Lääkäri tarkisteli Justuksen näköä valon avulla ja myös korviin tuli kurkittua flunssan jälkiseurauksien poissulkemiseksi. Myös käsien koordinaatio testattiin lusikan, lyijykynän ja rusinoiden avulla. Justus sai kovasti kehuja liikkumisestaan, ja terveydenhoitajakin totesi lääkärin tavoin, että jopas on poika aikaisin liikkellä ja vauhdissa! Tosin Justuksen kääntyily, konttailu ja istumaan nouseminen ei varmasti tutkimuksia ainakaan helpottanut - hyvä kun pöydällä tarkasti kiinnipitäen jotenkin pysyi :D

Justus liikkuu tällä hetkellä lähinnä kontaten. Seisomaan herra nousee ihan joka käänteessä ja milloin mitäkin vasten. Enää pikkumies ei tarvitse edes tasaista pintaa nousutueksi, vaan myös seinää ja vaikkapa peiliä vasten ylösnousu onnistuu. Herra on iskänsä kanssa päivisin treenaillut nyt alaslaskeutumista, jottei pää kolisisi pahasti jokaisella kerralla! Treenailu on tuottanutkin tulosta ja nyt laskeutuminen tapahtuu sujuvasti polvien kautta :) Meno ja meininki on jo nyt, vaikkei poika vielä kävelekään, sellaista, että silmät saa olla oikeasti selkässäkin! Tämä kiituri kiitää huoneesta toiseen, käy aukomassa keittiön laatikot, repimässä kirjahyllyn alatavarat pois, nykimässä kaiken sopivilla korkeuksilla olevat pöytätasoille jätetyt tavarat alas, laskeutuu kynnyksen yli terassille - eli kaikkea mahdollista, mitä uudet kyvyt vaan mahdollistavat! Oikeasti ei varmasti mene kauaakaan, kun ylösnousu onnistuu ilman tukea ja ensiaskeleet tulee otettua. Nyt kuitenkin poika tyytyy ottamaan vielä varovaisia askelia tukea vasten. Toisaalta taas, vaikka vauhti onkin useimmiten kovaa, niin kyllä poika tykkää rauhoittua lelujensakin ääreen leikkimään - kunnolla ja hartaasti keskittyen :)

Luonnetta piisaa pojalla ja onneksi varsin iloista sellaista :) Mutta kyllä, myös sen kiukuttelun jalon taidon on meidänkin poikamme oppinut. Ei-sana on tullut tutuksi ja poika sen kyllä ymmärtääkin - joskus sana saa aikaan harmistuksen kiukun, joskus taas velmun ilmeen ja aikeiden toteutuksen :D Juuri kiukuttelu on selkeä uusi "ominaisuus" pojan käyttäytymisessä, mikä edelleenkin vaatii vanhemmilta entistä suurempaa luonteenlujuutta alkaa asettaa pojalle niitä kunnollisia rajoja!  Jos luvattomat puuhat keskeytetään tai vaippaa vaihtaessa ei saakaan tarttua kosteuspyyhepakettiin, niin kyllähän se kunnon kiukku sieltä pintaan puskee. Mutta muuten Justus on  kyllä niin nauravainen oma itsensä edelleenkin että ei voi kuin ihastella pojan arkista iloa ja riemua aina vaan uudelleen ja uudellen :)

Justus ei edelleenkään vierasta ketään, vaikka äitini mukaan Justus kyllä yökylässä jo selvästi hieman ikävöi vanhempiaan ja tarkkailee muiden kasvoja hieman aiempaa tarkemmin arvioiden. Sosiaalista kanssakäymistä Justus pääsee ihanasti harjoittelemaan edelleenkin myös ikätovereidensa kanssa, mikä on minusta ihan todella kullanarvoinen asia. Eilenkin pojalla oli kylässä melko saman ikäinen pikkumies ja voi että, kuinka suloisia pojat olivatkaan yhdessä Justuksen lelulaatikon äärellä! Toki leikkiminen on yhä omaa puuhastelua, mutta aina vaan enemmän ja enemmän on havaittavissa sitä toista kohtaan osoitettua kiinnostustakin :) On ihan mahtavaa ajatella, että Justuksella tulee olemaan niin paljon saman ikäisiä kavereita lähipiirissämme!

Eli Justuksen kuulumiset ovat jälleen hyvinkin kivaa kerrottavaa :) Kauan odotetut alahampaat ilmestyivät vihdoinkin pintaan viime viikolla ja muutenkin kehitys on edennyt kaikin puolin varsin mallikkaasti. Selkeitä sanoja poika ei vielä sano, mutta muuten herran oma puhe pulppuaa kyllä!  Tä-tä-tä, ättä ättä ättä ja äititi ovat sitä selkeintä sanavarastoa ;) Paljon on siis viime aikoina tapahtunut, aika kiitää ihan huimaa vauhtia ja herran kehitys ja meno hurmaa täysin tämän äidin. Välillä tekisi mieli pysäyttää aika johonkin tiettyyn ihanaan hetkeen ja nauttia siitä hetkestä ihan rauhassa, mutta toisaalta taas tämä kaikki uusikin on niin ihmeellistä, että sitä janoaa aina vaan lisää ja lisää. Niin tai näin - elämä meidän pikkumiehen kehitystä seuratessa on yksinkertaisesti aivan huippua!

<3: Laura

Miten minä syön työpäivinä?

Olen saanut pyyntöjä kirjoittaa nykyisistä syömisistäni sekä työaikaruokailuistani. Vaikka olenkin reissuruokapäiväkirjoja julkjaissut, voisivat ne aivan hyvin kuvata arkisyömisiänikin: määrällisesti ja laadullisesti syön arkenakin aivan samalla tapaa. Olenkin halunnut myös nämä ruokapäiväkirjat julkaista, vaikka reissusta onkin jo aikaa - osittain kuvaamaan vapaata syömistäni, mutta osittain myös muistona minulle itselleni. Nyt ne on kuitenkin koluttu läpi, joten pääsen taas tähän hetkeen ja arkiruokailuihini teidän toiveidenne mukaisesti :)

Työaikaruokailu on aiheena sisnänsä ihan mielenkiintoinen, sillä minulla on samaisesta työpaikasta ja siellä tapahtuneista ruokailuista myös haastavia ja jopa todella vaikeita muistoja, joten sen kaiken vertaaminen nykyhetkeen on kertonut erittäin paljon ennen kaikkea minulle itselleni voinnistani ja syömisteni tilasta. Olenkin usein mielessäni miettinyt tilanteita työpäivien aikana, jotka minulle ennen olivat hyvinkin vaikeita, mutta jotka nyt sujuvat hyvinkin luonnollisella tavalla. Pystyn näkemään ruokailuissani ja sitä kautta jaksamisessa hetki hetkeltä ero entiseen verrattuna, sillä niin vahvasti nuo tuntemukset - niin fyysiset kuin psyykkisetkin - ovat sisälleni taltioituneet. Ajattelinkin kirjoittaa työaikaruokailuistani parissa eri osassa siten, että nyt aluksi kertoisin pääpiirteittäin siitä, kuinka ruokailuni nykyään työaikoina rytmittyvät. Toisella kertaa ajattelin sen sijaan keskittyä erinäisiin dilemmoihin, jotka ovat minua aiemmin vaivanneet, ja jotka ovat nyt ratkenneet luonnollisella tapaa parhain päin. Toivottavasti tämä kaikki antaisi teille selkeän kuvan ruokailuistani sekä ihan tsemppimielessä hieman vertailukohtaa omiinne!

Oma työpäiväni rytmittyy ruokailuiden osalta siten, että aamuvuoroon mentäessä herään puoli kuuden aikoihin, jolloin syön heti aamupalan, kunhan olen laittanut muuten itseni valmiiksi. Herään tarkoituksella aikaisin, jotta ehdin nauttia aamusta ja syödä aamupalan kirjaa lukien ja radiota kuunnellen - aivan rauhassa ja ilman kiirettä. Tällainen rauhasta nauttiminen ei sinänsä liity itse aamupalaan - kuten se ennen olisi varmasti liittynyt - vaan siihen omaan aikaan, mitä nykyään luonnollisesti ei kovin paljona kotosalla minulla ole. Syön yleensä aina aamulla vakiosuosikkini eli Valion täyteläisen maitorahkan mehukeitolla sekä marjoilla ja banaanilla. Lisäksi syön aina leivän päällisineen sekä juon teetä. Oikeastaan enempää en tuossa vaiheessa pysty syömään senkään puolesta, että poljen töihin pyörällä, eikä täydemmällä vatsalla polkeminen tuntuisi enää hyvältä, mutta samalla tuo määrä tuohon aikaan aamusta riittää minulle vallan hyvin.

Työpäiväni alkaa siis seitsemältä, ja kun parisen tuntia on töitä takana, on aamupuuron ja -kahvin aika. Saamme kahvit ja puuron töiden puolesta, mikä on ihan todella mieluisa asia minulle. Puurot vaihtelevat joka aamu - milloin on ruispuuroa tai kaurapuuroa, milloin taasen aivan todella hyvää mannapuuroa tai riisipuuroa. Tässä vaiheessa nälkä onkin alkanut jälleen tuntua mahanpohjassa, joten puuro mehukeitolla ja kupillinen maitokahvia tulevat enemmän kuin parempaan saumaan. Minulla on aamukahville kuitenkin varattuna myös aina jokin pieni oma eväs sen varalta, etten pääsekään ajallaan aamukahville ja puuro olisikin päässyt jo loppumaan. Tämä on tärkeä asia, sillä kaipaan ehdottomasti tuossa vaiheessa jotain syömistä, enkä missään nimessä jaksaisi aikaisen aamun syömisilläni lounaaseen asti.

Kun kello lähestyy puolta päivää, alkaa minulla olla jo taas ihan kunnolla nälkä. Puoli yhteen mennessä pääsenkin aina syömään ja aika on minulle todella sopiva kaikin puolin - tässä vaiheessa on muutenkin pienen tauon tarpeessa mutta myös nälkä alkaa olla jo melkoinen.Kaipaan tässä vaiheessa jo ihan kunnon ruoan, ja minulla onkin usein mukanani edellispäivänä tehtyä kotiruokaa - milloin makaronilaatikkoa, milloin jotain lihakastiketta lisukkeineen. Muutaman kerran olen tehnyt myös ruokaisan salaatin itselleni töihin, mutta pääasiassa syön lämpimän ruoan. Moni kokee lämpimän ruoan olevan liikaa tuossa vaiheessa raskaan ruoan lisäten ainoastaan väsymystä, mutta minun kohdallani pienoinen väsymys ei ole laisinkaan niin suuri paha kuin nälän tuoma energian vähyys. Mieluummin syön itseni ihan kunnolla täyteen ja pärjään aterialla kotiin asti, kuin söisin kevyesti ja antaisin nälän jäädä vaivaamaan. Eli paras ruoka minulle on väistämättä ihan kunnollinen lämmin ateria tai todella ruokaisa salaatti leipineen! Tällaisen lounaan turvin pärjään hyvin työpäivän loppuun saakka eli kello kolmeen asti. Kotiin päästessäni keitänkin sitten jo kahvit ja haukkaan jotain kunnollista välipalaa. Ilta menee omalla rytmillään entiseen tapaan päivällisineen, herkkuhetkineen sekä iltapaloineen. Illan syömisistä oikeastaan tiedänkin, että olen syönyt hyvin ja riittävästi töiden aikana: kun illalla nälkä ei tunnu loputtomalta, vaan on ihan normaaleissa uomissaan, tiedän päivän aikaisemman energiansaannin olleen riittävää.

Ruokailuni aamuvuorossa  - niin kuin muuhunkin aikaan - on siis todella säännöllistä, mikä on enemmän kuin tärkeä asia minulle. Tarvitsen todella säännöllistä ruokailua, jotta jaksan. Tämä asia pätee muutenkin arjessani, mutta nyt töiden alettua se on entisestään korostunut. Haluankin aina huolehtia ruokailujen säännöllisyydestä, vaikka nykyään minulla ei ole enää sairauden asettamia vaatimuksia tälle, kuten ennen oli pakonomaisen tarkkoinen ruoka-aikoineen tai suunnattoman heikon olon vuoksi. Nyt haluan vain pitää huolta säännöllisen syömisen kautta fyysisestä jaksamisestani - siitä, ettei energia pääse loppumaan päivän aikana ainakaan puutteelliseten ruokailuijen takia. Myös ihan kroppani muunlaisen hyvinvoinnin vuoksi tarvitsen säännöllistä ruokaa - esimerkiksi melkoinen närästys on taattu, jos ruokavälit venyvät liian pitkiksi. Näin ollen tarpeeksi ruokaa, tarpeeksi usein - silloin on jaksaminen ja hyvä olo taattu :)

Mutta entäpä iltavuoron ruokailut sitten? Justus pitää iltavuoroinakin huolen siitä, että nousen ylös yleensä siinä kahdeksan aikaan viimeistään. Näin ollen aamu alkaa reippaasti ja aamupalankin syön tavalliseen tapaani siinä yhdeksän aikoihin. Iltavuoroni alkaa yhdeltä, joten syön juuri ennen lähtöäni kunnon lämpimän ruoan kotona. Yleensä tässä vaiheessa nälkäni ei ole vielä kovin kummoinen, mutta tiedän tarvitsevani kunnon tankkauksen, jotta jaksan ruokataukoon saakka. Työt alkavat heti tohinalla ja ensimmäinen ja ainoa varsinainen ruokatauko meillä on neljän aikoihin. Tällöin syön toisen ruokani eli päivällisen. Ruoan laatu menee samoja linjoja kuin muillakin aterioilla ja aamuvuorossa. Tämä tankkaushetki onkin enemmän kuin tärkeä, sillä siitä alkaa illan kiireet, eikä varsinaisia taukoja enää tämän jälkeen ole! Näin ollen otankin aina jotain helppoa välipalaa mukaani, jotta voin aina välillä haukata jotain tarpeen tullen, kuten vaikkapa energiapatukan. Minulla saattaa olla mukana energiapatukoiden lisäksi valmiiksi pilkottuja hedelmiä, kuivattuja hedelmiä, hedelmäsoseita, tai vaikkapa Pro feel -juoma. Nopea ja helppo välipala tulee joskus napattua suuhun vessatauon yhteydessä tai sopivan pienen tauon tullen. Ajan puute ei saa olla syynä syömättömyyteen - se olisi tässä tapauksessa ainoastaan tekosyy.

Mutta huomaan kyllä iltaisin kotona jokaisen iltavuoron jälkeen, että iltavuorossa energiansaanti ei ole täysin vastannut kulutusta - tai ainakaan energiansaantiani koti-iltojen aikana. Vaikka huolehdinkin vaikka sitten vauhdissa välipaloista, on fyysinen vointini nyt niin hyvä, että työn touhussa nälkä saattaa kummasti unohtua, mitä ei ikinä olisi aiemmin pääsyt tapahtumaan! Nyt saatan havahtua hirveään nälkään vasta ennen kotiinlähtöä, kun rauhoitun paikoilleen tekemään viimeisiä kirjauksia. Näin ollen olen useimmiten todella nälkäinen, kun puoli kymmenen jälkeen töistä kotiin saavun. Tällöin maistuu ruoka paremmin kuin hyvin ja kunhan nälkääni kuuntelee ja todella syön niin riittävästi, että nälkä lähtee, tulee minun varmasti paikattua illan aikana mahdollisesti tullut energiavaje. Tosin joskus, kun illan aikana on saanut töissä painella tosissaan menemään, saattavat tämän seuraukset näkyä vielä seuraavana päivänäkin tavallista kovempana nälkänä. Mutta huomionarvoista tässä onkin se, että kaikki näkyy vain ja ainoastaan nälkänä - ei todellakaan muunlaisena fyysisenä tai psyykkisenä pahana olona!

Mutta entäpä sitten työpaikalla tarjolla olevat herkut? Kyllä, niitä on tarjolla todella usein - mitäpä muuta naisvaltaiselta alalata voisikaan odottaa? ;) Milloin on leivottu synttäreiden kunniaksi, milloin lomaltapaluun. Milloin joku on tuonut ulkomailta tuliaisia tai talo on tarjonnut kakkua työntekijöiden vakinaistamisen kunniaksi. Ja joulun lähestyminen - se ei ainakaan varmasti suklaatarjontaa vähennä ;) Eli perusruokailuiden lisäksi tulee usein otettua vielä tarjolla olevia herkkuja, mikä on nykyään ihan normaali osa ruokailuitani. Miksen ottaisi, jos joku kerran tarjoaa ja mieleni tekee? Joskus joku saattaa tuoda vaikkapa pussillisen karkkeja toimistotilaammekin ja kyllähän niitäkin tulee napsittua. Nämä syömiset työaikanani kulkevat siis tarjolla olevian herkkujen sekä omien mielitekojen mukaan - todella paljon vaihdellen. Mikäs sen kivempaa kuin lounaan päälle kahvin kanssa nautittu pala juustokakkua? :)

Hyvä fyysinen oloni, jaksamiseni sekä myös painon säilyminen ennallaan kertovat sitä parhainta kieltä syömisteni riittävyydestä. Töiden aloitus ei ole entiseen tapaan saanut aikaan mitään negatiivista syösten painoa laskuun tai horjuttaen jo saavuttamaani tasapainoa, vaan ajatukseni ja elämäni ovat jatkuneet ihanalla tavalla ennallaan. Korkeintaan tödein aloitus on positiivisella tavalla vahvistanut ajatuksiani terveyteni hyvästä tilasta ja siitä kuinka haluan oikeasti elämääni elää. Töiden aloitus on vahvistanut ajatuksiani siitä, kuinka minusta todella on tähän, eikä mikään mikä ennen sai ajatukseni suoraan sairaille poluille, ota minusta enää valtaa. Pystyn huolehtimaan itsestäni. Kiire ja lisääntynyt kulutus eivät ole tekosyitä lipsumiselle. Haluan jaksaa entistä paremmin. Haluan sitä kautta huolehtia syömisistäni entistä paremmin. Haluan vaalia tätä hyvää oloa ja tasapainoa. Haluan käydä töissä ja elää normaali perusarkea. Haluan olla terve ja ennen kaikkea jaksava äiti Justukselle. Näillä ajatuksilla on työurakkani alkanut ja näillä ajatuksilla jatkan - ne kantavat varmasti varsin pitkälle :)

Tässä siis hieman ruokailujeni rungosta työpäivieni aikana. Tämä toimii hyvänä pohjustuksena tekstilleni, jossa aion käydä entisten ongelmakohtieni kimppuun pala palalta! Kaikki aamupalakammosta oman ryokarytmin katoamiseen ja vaikka mitä siltä väliltä ovat saaneet mieleni ennen sekaisin, joten puitavaa riittää varmasti! Käynkin siis yksitellen jokaisen ongelmakohdan kimppuun pohtien samalla saavuttamaani ratkaisua kutakin ongelmaa koskien :) Miltä tällainen kuulostaisi teistä?

<3:Laura

P.s. Kuvituksena jälleen herkulliset kuvat weheartit.com -sivustolta. Tässä kaikessa kiireessä työeväiden kuvaus on jäänyt hyvin vähäiselle, joten niistä ei kuvitukseksi riittänyt, mutta ehkäpä kuvailen teille joskus ihan kunnolla eväsruokiakin vaikka ihan ruokapäiväkirjan muodossa :)