Kesä on ollut upea. Elämme syyskuun puoltaväliä ja vasta nyt alkaa todella tuntua edes hieman syksyiseltä, vaikka jo jonkin aikaa sitten ennätinkin tunnelmoida syksyn saapumista. Mennyt kesä on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista kesistä ellei jopa selvästi paras - kiitos Justuksen ja tervehtymiseni. Nyt onkin aika hyvästellä kesä ja viimeistellä samalla meidän pohjoisen reissumme! Tiedän, reissustamme on jo melkoisen pitkä aika, mutta haluan ehdottomasti saada kirjoitettu myös viimeisistä lomapäivistämme muistoksi itselleni ja perheelleni. Ties vaikka tulostaisinkin tekemäni postaukset ja sujauttausin tulosteet Justuksen vauvakirjan väliin :) Tässä siis jatkoa viimeisimmälleni reissukertomukselleni Riisin Rietas - pikkuretkeilyä Riisitunturilla!
Kahdentenatoista reissupäivänä...
...meidän oli aika jättää Posiolle hyvästit ja ottaa suunnaksemme Oulu. Ajoimme Ouluun Ranuan kautta, missä teimme pikaisen pysähdyksen ihastellen samalla jättihilloja sekä hillatoria. Hauska sattuma sinänsä, kun juuri samaisen päivänä illan kymmpiuutisissa oli juttua kesän hillasadosta ja kuvaa juuri kyseiseltä hillatorilta! Jatkoimme Ranualta pian eteenpäin ja vielä ennen Oulua pysähdyimme syömässä Kotipitsan antimia :)
Oulun pysäkkiämme olin odottanut etukäteen aivan valtavasti! Oulussa meitä odotti nimittäin treffit ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa sekä hotelliyö torin laitamilla. Kunhan olimme käyneet kirjautumassa hotelliin sisään ja viemässä tavaramme sinne, lähdimme kiertämään jalkasin hieman hotellimme lähiympäristöä. Jarno ei ole Oulussa oikeastaan koskaan liikkunut, joten olin ihan innoissani esittelemässä Oulua ja sen kautta minulle merkittäviä, lapsuus- ja nuoruusvuoiltani tuttuja maisemia - maisemia, joita olen päässyt ihastelemaan mummolla Oulussa vieraillessamme.
Vein pojat ihan innoissani Hupisaarien alueelle ja Ainolan pusitoon, jossa olemme käyneet niin perheen kanssa kuin yhdessä mummonikin kanssa lukuisia kertoja. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun alue oli täydessä remontissa, enkä päässyt laskemaan Justuksen kanssa samaista liukumäkeä, jota pitkin olen aikoinaan lasketellut isäni sylissä. Noh, ei se mitään - täytynee ottaa uusiksi sitten seuraavalla Oulun visiitillä! :)
Kun Ainolan puisto oli koluttu pikaisesti läpi, suuntasimme treffaamaan Toripoliisia! Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaavamme Poliisin luona, josta sitten menisimme yhdessä syömään :)
Myös torialueeseen liittyy minulla hyviä muistoja, kun mummon kanssa olemme siellä yhdessä käyneet. Varsinkin Kauppahallin reissut tuovat mieleen tietyt tuotteet, joita sieltä olemme yleensä ostaneet - esimerkiksi savusiikaa en voi syödä miettimättä Oulun kauppahalllia!
Ystäväni oli päivän töissä, joten Jarno ehti juoda yhden virkistävän juomankin ystäviämme odotellessa - oli nimittäin melkoisen kuuma ja aurinkoinen päivä tuolloin! Ainakin siihen nähden päivä oli siis loistava, kun lähes koko muun reissumme ajan ilma oli ollut varsin kolea ja sateinen. Olisi ollut mukavaa jäädä istumaan iltaa ihan kunnolla torille auringonpaisteeseen, mutta valitettavasti aika oli kortilla, eikä aikaa auringosta nauttimiselle ollut!
Mutta toisaalta, mitäpä tuosta! Nimittäin tärkeintä Oulun pysäkillämme olikin ystäväni ja hänen poikaystävänsä tapaaminen sekä heidän yhteisen kotinsa näkeminen ensi kertaa! Opiskellessani Lahdessa asuimme ystäväni kanssa yhdessä, joten siihen nähden ovat tapaamiset harventuneet todella paljon ja tapaamisvälit venyvät aina harmillisen pitkiksi. Mutta onneksi ehdimme nyt edes pistäytyä lyhyesti Oulussa heidän luonaan :) Suuntasimmekin yhdessä Olimpos-nimiseen ravintolaan syömään, jossa saimme nauttia herkulliset kreikkalaishenkiset ateriat :)
Heti ruokailtuamme lähdimmekin sitten kohti ystäviemme kotia, jonka halusimme ehdottomasti päästä näkemään. Ystäväni olikin leiponut mustikkapiirakkaa - mikä on ehdottomasti melkeimpä parasta syömääni mustikkapiirakkaa - joten kahvit tuli juotua jutustelun lomassa heidän kotonaan:)
Tänä kyseisenä iltana Justus otti hurjan spurtin liikkumisen suhteen ja alkoi ensimmäisiä kertoja ihan kunnolla nousta konttausasentoon ja jopa pysymään siinä paria sekuntia pidempään! Myös mahtava karhuasento tuli suoritettua tuolloin ensimmäistä kertaa, mikä nyt tuntuu niin kovin kaukaiselta, mutta tuolloin niin valtavan ihmeelliseltä!
Aurinko oli jo laskemassa, kun vihdoin hotellille takaisin pääsimme ihanan illan päätteeksi! Justuksen yöunien kannalta ajoitus meni ihan pieleen tuolloin ja Justus valvoikin sitten iloisesti puoleen yöhön asti. Justus nautiskeli kylpemisestä hotellihuoneen kylpyammeessa, joten tulipahan pikkumiehenkin otettua ilo irti harvinaislaatuisesta hotelliyöpymisestämme ;)
Kolmastoista matkapäivämme alkoi...
... varsin herkullisissa merkeissä, kun aamulla olikin sitten tarjolla hotelliyöpymisen parasta antia eli hotelliaamiainen!
Aamiainen oli todella monipuolinen, eikä siitä puuttunut mielestäni oikeastaan mitään :) Meidän aikataulumme oli hieman kiireinen, mutta jos aikaa olisi ollut paremmin, olisi ollut ihana nauttia herkkuaamiaisesta vieläkin hieman runsaammin ja pidemmän kaavan mukaan!
Aamiaiseni kruunasi ehdottomasti Letut vattuhillolla ja tuoreilla marjoilla! Kokki olisi paistanut myös jokaisen omaan makuun olevan munakkaan, mutta valitettavasti maha ei siihen enää tällä kertaa venynyt. Ja kyllä tuo lettupuoli ehdottomasti näistä kahdesta vaihtoehdosta minun makuuni enemmän olikin ;)
Pitkän ja erittäin antoisan...
...matkamme päätti parin yön mittainen etappi isovanhempieni luona Haapavedellä, jossa vietimme siis reissupäivät 13,14 ja 15. Tämän vuoksi koti-ikäväkään ei varmasti alkanut painaa kesken reissun, kun aivan loppumatkastakin oli vielä niin paljon odotettavaa ja koettavaa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Justus pääsi vierailemaan isomummon ja isopapan luona :) Jarnon isovanhempien luona Justus on vieraillut kerran jos toisenkin, mutta välimatkojen takia minun omat isovanhempani ovat jääneet tässä suhteessa vähemmälle huomiolle. Joten senkin puolesta matka oli siis täydellinen, kun Justus tapasi myös minulle rakkaita ihmisiä! Matkalla Oulusta Haapavedelle pysähdyimme vielä ukkini haudalla Limingassa, mikä merkitsi paljon niin minulle itselleni mutta myös isälleni.
Jarno on jo kerran aikaisemmin - itse asiassa juuri niihin aikoihin, kun sain tietää olevani raskaana - vierraillut kanssani Haapavedelle, mutta nyt pääsin myös kierrättämään pikkumiestäni minulle tärkeissä maisemissa :) Kiersimme niin synnyinkotini lähettyvillä kuin katsomassa taloa, jossa asuimme siihen asti, kunnes muutimme Seinäjoelle. Tosin Justus kyllä suoritteli talokatselua lähinnä silmäluomien läpi, mutta ehkäpä se ajatus siinä se tärkein olikin :D
Jarno harkitsi myös Haapavedellä kalastelemaan lähtemistä, sillä rannassa olisi ollut mummon ja papan vene odottamassa käyttäjäänsä. Oikeastaan tuo vene on ollut alun perin meidän perheessämme, mutta "vaihdettu" aikanaan videonauhuriin mummon ja papan kanssa, kun me muutimme pois veden lähettyviltä :D
Mummolla ja papalla vierailu on ollut minulle aina todella tärkeää. Ala-aste- ja yläasteiässä Haapavesi tuntui jopa pakopaikalta - ainoalta paikalta, jossa saatoin todella olla oma itseni. Kun oma kotipaikka ja lähestyvän murrosiän paineet tuntuivat liian suurilta, lohduttauduin aina sillä, että muutan vaikka Haapavedelle, jossa olenkin sitten yhtäkkiä rohkeampi ja sosiaalisempi. Noh, onneksi noista ajatuksista on kuljettu pitkä matka, mutta yhtä ihanaa on aina mummolle ja papalle päästä kyläilemään :) Nämäkin päivät olivat täynnä hyvää mieltä, hyvää seuraa ja rakkaita mummolaherkkuja!
Mummon upea puutarha oli tälläkin kertaa kukoistuksessaan ja sai taasen ihmettelemään, kuinka yli kahdeksankymppiset isovanhempani jaksavatkaan olla vielä niin aktiivisia! Kaikenlainen puuhastelu ämpärikaupalla kerätyistä marjoista itsetehtyihin leipiin ja aina mummon maton kutomisharrastukseen saakka, saavat aina tajuamaan sen, kuinka paljon sillä voi oikeasti saavuttaa, että pitää itsestään hyvää huolta! Se kantaa vielä pitkälle asti :)
Päivät mummolassa olivat minulle siis todella tärkeitä ja olivat mitä parhain päätös matkallemme :) Justus oppi mummolassa ryömimään, mikä sekin tekee reissumme päätösetapista ikimuistoisen!
Näihin muistoihin on hyvä päättää kesä ja suunnata tämän vuoden osalta katse lopullisesti saapuneeseen syksyyn ja lähestyvään talveen! Syksy alkaa näyttää parhaita puoliaan kauniin ruskan ja aurinkoisten syyspäivien myötä :) Ilma alkaa olla ihanan viilenevä, mutta vähäsateisuuden vuoksi siltikin yhä niin kaunis. Niin kauniita kuin nämä kesäkuvat ovatkin, ei niiden taaksejättäminen harmita laisinkaan ihanien ja täydellisten kesälomamuistojen vuoksi :)
<3: Laura
Vaikuttaa kyllä mukavalta kesältä kaikin puolin! Mukava nähdä kuvia Oulusta, kun siskoni asuu siellä ja täysin tuttuja maisemia. Lisäksi itse siellä, jos kaikki menee hyvin niin vuoden päästä opiskelen. :)
VastaaPoistaTänään oli kyllä vähän syksyn tuntua, kun pyöräilin kotia puol 9 aikaan ja oli jo pimentynyt! Eilen kävin lenkillä ja aurinko kyllä paistoi ja t- paidalla tarkeni, mutta muuten kova tuuli heitti päälleni kiitettävän määrän lehtiä.
Haluaisin kysyä sulta mielipidettä liittyen harrastuksiin. Mulla on ollut tietynlaista syömishäiriötä taustalla. En koskaan siihen apua ole hakenut. Pari kuukautta on mennyt hyvin ja oon syönyt täysin nälkätuntemusten mukaan (mitkä on muuten ollut valtaisat!). Painoni ei tarvitse nousta eikä laskea, joten sen puoleen ei ole ollut ''korjaamista''.
Onkohan seuraavassa ajatuksrssani jotain syömishäiriöön viittaavaa kontrollia ja pakkoa? Viimeisimmät vuodet on mennyt opintojen parissa ja sen lisäksi elämä on pyörinyt paljon liikunnan, syömisen ja kehon parissa. Nyt oon siitä vapautumassa, mutta sitten ahdistun siitä että mun pitäis harrastaa enemmä mitä nykyään. Tykkään käydä juoksemassa ja kuntosalilla. Lisäksi pelaan pari kertaa viikossa jalkapalloa. Ei mitenkään kilpailumielessä vain harrasteporukassa. Tykkään lukea kirjoja, vaikka niiden lukeminen on jäänytkin moneksi vuodeksi. Nyt oon taas innolla lukenut jonkin verran. Tähän kun vielä lisää yo- kirjoitukset niin ei pitäisi mitään valitettavaa olla. Viikon päästä alkaa vielä jakso, jossa oon koulussa aamu kahdeksasta neljään. Miksi mieleni silti sanoo, että pitäisi harrastaa vielä jotain? Mun aika ei nytkään riitä aina lukemiseen saati sitten rentoutumiseen.
Tykkään myös ruuanlaitosta ja leipomisesta, vaikka se on vähän jäänytkin. Tuntuu, että kotona on niin vähän syöjiä että ei mee kaupaksi kuitenkaan. Toisaalta ehkä tääkin on vaan sitä ajattelua, että eipä tule kiusausta vetästä hirveitä määriä sitä leivottavaa..
Ajatukseen varmaan liittyy se, että koen tarvitsevani harrastukseksi jotain mikä ei liity aiheeseen, jota käsitellyt niin monta vuotta. Ehkä en vain vielä ole tottunut tähän mielen tyhjennykseen. Yhtäkkiä olisikin aikaa oikeasti miettiä ja tehdä vaikka mitä.
Saattoi tulla vähän sekavasti, mutta toivottavasti siitä sai jotain irti :) Kaikesta se ihminen keksii stressattavaa/ahdistusta.
Syksy on kieltämättä siitä jännää aikaa, että saman päivän sisällä saattaa joutua turvautumaan pipoon ja hanskoihin ja sitten päivemmällä pärjätä myös shortseilla ja t-paidalla! Katselinkin viikonloppuna Tampereen keskustassa ollessani, kuinka osalla on vielä samaan aikaan päivästä kesävaatteet ja osa on jo vaihtanut täysin syysvaatetukseen. Mutta ihanaa on kyllä ollut, kun ollaan saatu nauttia näin upeasta alkusyksystä! :) Toivottavasti syksy jatkuukin yhtä kauniina :)
PoistaMutta sitten kysymykseesi. Jos vertaan ajattelutapaa omiin ajatuksiini, on kyllä hyvinkin tutun kuuloista tuo ajattelutapa. Itse ajattelenkin, että oma syömishäiriöni alkoi aikanaan osittain siitä tunteesta, että en jollain tapaa ole riittävä. Tuon tunteen täyttäminen ei ulottunut vain syömisiin ja liikuntaan, vaan yhtäkkiä piti olla aktiivinen ja täydellinen kaikessa joulukorttien askartelusta lähtien. Sillä aktiivisuudella yritin täyttää sitä ikävää tunnetta, etten olisi "tarpeeksi" juuri sellaisenaan ja sellaisella aktiivisuudella. Ehkäpä jopa yleinen ajatusmaailma ylipäätään nykyään ajaa sellaiseen, että pitäisi olla "superihminen", joka jaksaa ja jaksaa. Mutta siinä samssa ollaankin tavallaan saman asian edessä, kuin syömiongelmiinkin liittyen: täytyy oppia olemaan sinut itsensä kanssa juuri sellaisenaan, eikä vastoin omia tuntemuksia yritä pyrkiä johonkin muuhun.
Voin itsekin sanoa joutuneeni kamppailemaan noiden samojen tuntemusten kanssa. Mutta itse olen jälleen kerran viime päivien aikoina pysähtynyt miettimään, että nyt kun olen syömisongelmista päässyt irti, ei ole mitään järkeä ottaa itselle lisätaakkaa ylimääräisistä asioista - aina ei tarvitse jaksaa olla aktiivinen, vaan pelkkä lepääminenkin on todella tärkeää - ihan tavattoman tärkeää.
On vaikea sanoa, onko ajattelusi kytköksissä kuinka suuresti aiempiin syömisongelmiin. Mutta jotenkin tekstisi luettuani tuli sellainen ajatus, että tietynlainen tyytymättömyys omaan toimintaan on samoja alkuperiä. Kehottaisinkin sinua oikeasti olemaan armollisempi itsellesi ja kuulostelemaan omaa jaksamista ja niitä omia, todellisia tunteita sen suhteen, mitä haluat tehdä! Toki kyse voi olla siitäkin, että nyt jaksat taas paremmin ja haluat oikeasti harrastaa, kun vointi ja ajatusmaailma antaa sille myöden!
En tiedä oliko näistä ajatuksista lainkaan apua, mutta toivottavasti et rasita itseäsi liikaa, vaan todella nautit harrastuksistasi! Tsemppiä ja mitä ihaninta alkusyksyä sinulle! :)
Aivan ihanan idyllisiä kuvia Oulusta ja Haapavedeltä! Ja niin kerrassaan kauniita nuo isovanhempasi kukkaset!
VastaaPoistaTeillä oli kyllä toden totta ihana reissu (vaikka sää ei aina suosinutkaan...). Uskon vakaasti, Laura, että tämä kyllä oli varmastikin paras kesäsi ikinä tähän mennessä! Toivotaan nyt, että tulevat kesät lyövät aina edellisensä parhaudellaan - niin on Sinulla nyt asiat mallillaan! :)
Asiasta kolmanteen; edellisessä postauksessasi mainitsit mm. että teillä on Jarnon reissullanne kalastamia kaloja kotona vielä muutama pakastimessa... miten ihmeessä saitte kalat säilymään matkalta kotiin asti?! Tämä on varmaan ihan tyhmä kysymys, mutta koska se pyöri mielessäni jo edellistä postaustasi lukiessani oli nyt pakko kysyä! :)
Nyt sitten vaan kesän aikana kerätyin voimin kohti syksyä, Lauraseni! Ajatella, että minäkin osaan nauttia (vielä... :D) tästä syysauringosta ja sopivan hitaasti viilenevistä säistä! :) Se pahin pimeähän tulee oikeastaan vasta sitten, kun siirrytään talviaikaan ja kelloja siirretään tunnilla taaksepäin; kas silloin illat pimenevät kertaheitolla...
Ihania syyskuun puolivälin päiviä Sinulle, rakas Ystäväiseni!
<3<3<3
Hih, tosiaan - ei tuo kalakysymys lainkaan hölmö ollut :) Meillä oli kylmälaukku ja kylmäkalleja, joiden avulla saimme kalat mummolaan asti kylminä. Sen jälkeen pakastimme ne Haapavedellä ja kotimatkaksi vuorasimme pakasteet jälleen kylmäkalleilla ja saimme ne siten turvallisesti omaan pakkaseemme! Eikä ainakaan vielä kahden ensimmäisen kalan kohdalla ole ruokamyrkytys iskenyt :D
PoistaOn kyllä ollut mahtavaa saada nauttia näistä syysilmoista! Ihanaa kuulla, että sinäkin ainakin vielä olet pystynyt iloitsemaan myös syksystä - toivottavasti talvikin pysyisi valoisana ja saisimme riittävästi lunta valoa tuomaan :)
Ihania syksyisiä päiviä sinullekin Andrea-kulta! Kirjoitan taas enemmän sinulle, kunhan vaan ennätän <3
Oi, kiitos unettoman yöni piristyksestä! Näitä reissupostauksia on ollut tosi mukavaa lukea ja nytkin hymy huulilla lueskelin tätä kun en saa unta
VastaaPoistaYstävien ja sukulaisten tapaaminen ja vanhojen hyvien muistojen verestäminen yhdessä ihanien uusien kokemuksien kanssa kuulostaa upealta. Hienoa että Justuskin pääsi reissuun mukaan, hänkin oppii oikein kunnon maailmamatkaajaksi heti pienestä pitäen!
Itse Suomen matkailuni on ollut todella vähäistä, mutta tänä kesänä kävin jopa niin idässä kuin Kuopiossa ja pohjoisesta sain tuntumaa Kokkolan-reissulla!
Matkailu avartaa ja sinulla se varmasti on vielä ihanampaa nyt kun voit nauttia siitä täysin siemauksin! Toivotan tässä hyvää työviikkoa ja hyvää yötä, kai se Nukkumatti tännekin pian eksyy :D
<3: Aurora
Voi ei, toivottavasti Nukkumatti löysi sinunkin luokse tiensä! Unettomuus on kyllä niin kurja vaiva - huono nukkuminen vaikuttaa niin ikävällä tavalla heikentävästi elämänlaatuun :( Uskon kuitenkin sinunkin yöunien paranevan, kunhan saat vain sairauden kuriin ja vointisi muutenkin kohenemaan :)
PoistaOli kyllä kieltämättä aivan ihanaa päästä kesällä koko perheen voimin reissuun! On mukavaa ajatella, josko tuollaisesta kotimaan matkailusta tulisi vaikka ihan jokavuotinen perinne! :) Kiva, että sinäkin pääsit hieman Suomea kiertelemään ja suosittele kyllä Suomimatkailua ihan todella muutenkin - niin paljon täältä kotimaastammekin löytyy uskomattoman ihania paikkoja! Ja kunhan vaan saat itsesi kuntoon, niin osaat nauttiakin ihan eri tavalla<3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAivan ihanan kesäisiä kuvia näin hämärtyvän ja viilenevän syksyn keskelle! Piristivät päivää ja kertoivat omaa tarinaansa unohtumattomista kesäreissuistanne. :) Aurinkoa päiviisi Laura! <3
VastaaPoistaIhanaa kuulla, että nämä jaksavat yhä piristää myös teitä muita, vaikka reissusta on kulunutkin jo aikaa! :)
PoistaLämmin halaus <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVarmasti ihania ja rakkaita lapsuusmuistoja kotiseudultasi! Et usko, kuinka odotan itsekkin joulukuussa edessäni häämöttävää Tukoholman-matkaa laivan illallis- ja aamiaisbuffetteineen sekä Tukholman hotelliaamiaista ja ylipäätään kaikkia pieneen reissuun liittyviä ruokailuja (kaiken muun mukavan lisäksi tietysti!) :) Tiedän pystyväni jo melko rentoon syömiseen, joten siksi odotan sitä kaikkea niin innoissani. Ja koska matka on joulun alla, odotan valtavasti myös Tukholman joulumarkkinoita ja -tunnelmaa, mitä en ole päässyt vielä koskaan kokemaan. Ehkäpä jokunen uusi talvineulekin voisi olla tervetullut siltä reissulta.. ;) Reissut ovat kyllä aina niin mukavan piristäviä, rentouttavia ja arjesta irtaannuttavia, kuten teidän kesälomamatkannekin.
VastaaPoistaEmmi