Justus ja ison pojan meininki

Eilinen nimpparisankari herra Justus saavuttaa tänään huikean kahdeksan kuukauden iän! Neuvolassa ollaan käyty jälleen kahden kuukauden tauon jälkeen ja uudet mitat ovat plakkarissa: iso pieni miehemme on nyt 72 senttiä pitkä ja painaa 8675 grammaa. Terkkari tervehti Justusta ja meitä vanhempia pikaisesti mittailujen merkeissä, minkä jälkeen menimmekin sitten lääkärin luo. Lääkäri tarkisteli Justuksen näköä valon avulla ja myös korviin tuli kurkittua flunssan jälkiseurauksien poissulkemiseksi. Myös käsien koordinaatio testattiin lusikan, lyijykynän ja rusinoiden avulla. Justus sai kovasti kehuja liikkumisestaan, ja terveydenhoitajakin totesi lääkärin tavoin, että jopas on poika aikaisin liikkellä ja vauhdissa! Tosin Justuksen kääntyily, konttailu ja istumaan nouseminen ei varmasti tutkimuksia ainakaan helpottanut - hyvä kun pöydällä tarkasti kiinnipitäen jotenkin pysyi :D

Justus liikkuu tällä hetkellä lähinnä kontaten. Seisomaan herra nousee ihan joka käänteessä ja milloin mitäkin vasten. Enää pikkumies ei tarvitse edes tasaista pintaa nousutueksi, vaan myös seinää ja vaikkapa peiliä vasten ylösnousu onnistuu. Herra on iskänsä kanssa päivisin treenaillut nyt alaslaskeutumista, jottei pää kolisisi pahasti jokaisella kerralla! Treenailu on tuottanutkin tulosta ja nyt laskeutuminen tapahtuu sujuvasti polvien kautta :) Meno ja meininki on jo nyt, vaikkei poika vielä kävelekään, sellaista, että silmät saa olla oikeasti selkässäkin! Tämä kiituri kiitää huoneesta toiseen, käy aukomassa keittiön laatikot, repimässä kirjahyllyn alatavarat pois, nykimässä kaiken sopivilla korkeuksilla olevat pöytätasoille jätetyt tavarat alas, laskeutuu kynnyksen yli terassille - eli kaikkea mahdollista, mitä uudet kyvyt vaan mahdollistavat! Oikeasti ei varmasti mene kauaakaan, kun ylösnousu onnistuu ilman tukea ja ensiaskeleet tulee otettua. Nyt kuitenkin poika tyytyy ottamaan vielä varovaisia askelia tukea vasten. Toisaalta taas, vaikka vauhti onkin useimmiten kovaa, niin kyllä poika tykkää rauhoittua lelujensakin ääreen leikkimään - kunnolla ja hartaasti keskittyen :)

Luonnetta piisaa pojalla ja onneksi varsin iloista sellaista :) Mutta kyllä, myös sen kiukuttelun jalon taidon on meidänkin poikamme oppinut. Ei-sana on tullut tutuksi ja poika sen kyllä ymmärtääkin - joskus sana saa aikaan harmistuksen kiukun, joskus taas velmun ilmeen ja aikeiden toteutuksen :D Juuri kiukuttelu on selkeä uusi "ominaisuus" pojan käyttäytymisessä, mikä edelleenkin vaatii vanhemmilta entistä suurempaa luonteenlujuutta alkaa asettaa pojalle niitä kunnollisia rajoja!  Jos luvattomat puuhat keskeytetään tai vaippaa vaihtaessa ei saakaan tarttua kosteuspyyhepakettiin, niin kyllähän se kunnon kiukku sieltä pintaan puskee. Mutta muuten Justus on  kyllä niin nauravainen oma itsensä edelleenkin että ei voi kuin ihastella pojan arkista iloa ja riemua aina vaan uudelleen ja uudellen :)

Justus ei edelleenkään vierasta ketään, vaikka äitini mukaan Justus kyllä yökylässä jo selvästi hieman ikävöi vanhempiaan ja tarkkailee muiden kasvoja hieman aiempaa tarkemmin arvioiden. Sosiaalista kanssakäymistä Justus pääsee ihanasti harjoittelemaan edelleenkin myös ikätovereidensa kanssa, mikä on minusta ihan todella kullanarvoinen asia. Eilenkin pojalla oli kylässä melko saman ikäinen pikkumies ja voi että, kuinka suloisia pojat olivatkaan yhdessä Justuksen lelulaatikon äärellä! Toki leikkiminen on yhä omaa puuhastelua, mutta aina vaan enemmän ja enemmän on havaittavissa sitä toista kohtaan osoitettua kiinnostustakin :) On ihan mahtavaa ajatella, että Justuksella tulee olemaan niin paljon saman ikäisiä kavereita lähipiirissämme!

Eli Justuksen kuulumiset ovat jälleen hyvinkin kivaa kerrottavaa :) Kauan odotetut alahampaat ilmestyivät vihdoinkin pintaan viime viikolla ja muutenkin kehitys on edennyt kaikin puolin varsin mallikkaasti. Selkeitä sanoja poika ei vielä sano, mutta muuten herran oma puhe pulppuaa kyllä!  Tä-tä-tä, ättä ättä ättä ja äititi ovat sitä selkeintä sanavarastoa ;) Paljon on siis viime aikoina tapahtunut, aika kiitää ihan huimaa vauhtia ja herran kehitys ja meno hurmaa täysin tämän äidin. Välillä tekisi mieli pysäyttää aika johonkin tiettyyn ihanaan hetkeen ja nauttia siitä hetkestä ihan rauhassa, mutta toisaalta taas tämä kaikki uusikin on niin ihmeellistä, että sitä janoaa aina vaan lisää ja lisää. Niin tai näin - elämä meidän pikkumiehen kehitystä seuratessa on yksinkertaisesti aivan huippua!

<3: Laura