Mistä kaikki sitten lähti? Tuota kysymystä olen pyöritellyt mielessäni aina uudelleen ja uudelleen, hakien siihen epätoivoisesti vastausta. Ulkopuolisen silmin elämäni saattoi vaikuttaa täydelliseltä, mutta sisällä se myllersi. Minulla oli kaikki mitä nuoren naisen elämään kuuluikin: ystäviä, poikaystävä, perhe, opiskelupaikka sekä uusi, itsenäinen elämä uudessa kotikaupungissa. Yhteen asiaan en kuitenkaan ollut koskaan tyytyväinen - itseeni. Hain itseltäni täydellisyyttä. Tavoittelin sitä elämän joka osa-alueella. Halusin hallita kaikkea, mutten oikeasti kokenut hallitsevani mitään. Lopulta löysin ruoasta sen, mitä kykenisin hallitsemaan täydellisesti. Ja kaikki tämä johdatti minut murtumispisteeseen.
Haluankin jakaa nyt tarinani osa osalta, vaihe vaiheelta. Haluan pohtia kanssanne sairastumiseni syitä, sen vaiheita, sekä käydä läpi kaikkea, mitä olen kohdannut anoreksiaa vastaan kamppaillessani.
Periksi en kuitenkan aio antaa, vaan taistella sairautta vastaan ja lopulta päihittää se. Elämä on liian mukavaa hukattavaksi - joskus se vaan pitää oivaltaa vaikeimman kautta.
Laura
Hei!
VastaaPoistaOlen lukenut useampia blogisi kirjoituksia.. Kirjoitat todella mielenkiintoisesti ja osuvasti sairaudestasi.. Olet hyvä kirjoittamaan.. Ikävää, että olet sairastunut, mutta hienoa että pystyt myöntämään sen, koska se on ensimmäinen askel kohti parantumista.. Ja hyvä että sinulla on paljon halua parantua! :) Kyllä elämä on elämisen arvoista ja paistaa se aurinkokin joskus kaikille! :)
Huomasin teksteistäsi, että haluat kontrolloida asioita, mutta olen itse elämässä huomannut että ikinä ei voi eikä pidäkään kontrolloida kaikkea, koska joskus tai itse asiassa aika usein asioita vain tapahtuu.. Elämä vain tulee sellaisenaan välillä ja asioihin pitää opetella vaan suhtautumaan rauhallisesti.. Itse olen yrittänyt parantaa omia stressinsieto taitojani, koska tarvitsen niitä työelämässä ja vapaa-ajalla..
Ja ennen tein paljon odotuksia viikonlopuille ja kesälomille jne. ja sitten päivä oli pilalla jos suunnitelmat eivät toteutuneet.. Nyt olen muuttanut ajattelumalliani ja minulla ei ole odotuksia viikonlopulle vaan kaikki mukava tekeminen on vaan plussaa mistä tulen iloiseksi.. :)
Voimia parantumiseen!
-Laura-
Kiitos, mukavaa että olet jaksanut kirjoituksiani lukea:)
PoistaTuo mitä kirjoitat kontrolloinnista on aivan totta. Se on sellainen asia, josta minun täytyy oppia pois. Siitähän sairaus tavallaan onkin lähtenyt liikkeelle, kun on halunnut saada jonkin asian hallintaansa täysin, eli syömisen. Tosin pianhan siinä kävi niin, että se oli kaikkea muuta kuin hallinnassa..
Mutta tosiaan, huomaan itsekin kontrolloinnin tarpeeni juuri siinä, että minun täytyy aikatauluttaa päiväni, tietää kaikki tuleva, pitää kaikki langat käsissäni. Mutta eihän tällainen tosiaan ole mitenkään mahdollista! Pitäisi tosiaan itsekin parantaa omaa stressinsietokykyä ja uskaltaa ottaa asiat vastaa sellaisina kuin ne vain tulevat! Se vaatii tietynlaista rohkeutta, mutta kun sen taidon oppii, pääsee varmasti tavallaan paljon helpommalla. Ja tuo mitä viimeiseksi kirjoitit ajattelumallisi muutoksesta: täytyy itsekin yrittää pyrkiä ajattelemaan noin:) Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista! :)
Hei !
VastaaPoistaOlet todella kaunis ja toivon että pystyt selättämään sairautesi lopullisesti !
Voimia sulle ja poikaystävällesi ja nauti näistä kauniista kevätpäivistä, ne antaa tsemppiä mihin vain :)
Heippa! Kiitos kivoista sanoistasi! :) Yritämme yhdessä jaksaa vielä hetken tätä sairaalassa oloani, jonka jälkeen pääsemme taas elämään sitä normaalia elämää:) Mukavaa kevättä sinullekin! :)
Poista