Sain kerran osastolla ollessani cd-levyn omalta hoitajaltani. Se sisältää kaksi kappaletta, jotka kertovat syömishäiriöstä. Näistä kappaleista on tullut minulle todella tärkeitä, ja kuuntelenkin niitä aina kun minusta tuntuu vaikealta. Kappaleet on tehty koulukampanjaa varten kertomaan nuorille, että he ovat kauniita, arvokkaita ja riittäviä juuri sellaisina kuin ovat. Kappaleet Valuable ja Don´t give up ovat Mirella ja Thomas Enlundin käsialaa. Haluankinkin nyt jakaa teidän kanssanne toisen kappaleen sanat, joiden viesti on ensisijaisen arvokas.
Valuable
"Every day you`re seeing an other mirror
telling yourself that you`re not good enough
Every night as you go to sleep
last thing on your mind is that failed again.
Why I am not someone else
this prefer love and acceptance
It´s not your look that finds your value, it´s who you are
You are valuable because of who you are
and not because, what you´re trying to eat
You are precious you make a wonderful amazing
Don´t look down on yourself
Voice keeps telling you that you ate too much
but honestly you are, you`re still hungry
If falling asleep tears in your eyes
this prefer love and acceptance
It´s not your look that finds your value, it´s who you are
You are valuable because of who you are
not because what you´re trying to eat
You are precious you make a wonderful amazing
Don´t look down on yourself
You´re valuable
You`re valuable
You don`t have to look like Barbie
to enjoy this thing called life
You are valuable because of who you are
not because what you´re trying to eat
You are precious you make a wonderful amazing
Don´t look down on yourself
Don´t look down on yourself
Don´t look down on yourself
So don`t look down on yourself"
Olen monesti miettinyt, miksi arvotamme itseämme sen mukaan, mitä olemme syöneet tai kuinka paljon painamme. Miksi syöminen tekisi meistä huonompia ihmisiä? Miksi emme salli sitä itsellemme ilman syyllistämistä ja huonoa omatuntoa? Meidän jokaisen tulisi pysähtyä ja miettiä, mitä arvokasta löydämme itsestämme, sillä tällaisia asioita löytyy varmasti - löydämmehän me niitä muistakin ihmisistä!
Laura
p.s. Olen kopioinut sanat korvakuulolta, joten virheitä saattaa olla, pahoittelut niistä :)
Ihana teksti. Itse olenkin jo pitkään analysoinyt sanan "syömishäiriö" todellista kaikua. Mielestäni se on ihan väärä termi kuvaamaan ylipäätään yhtään mitään s.häiriöitä, koska se saattaa jo itsessään lietsoa anorektikko-identiteetin muodostumista. Pahassa jamassa oleva anorektikko tuntee pikemminkin ylpeyttä nähdessään diagnoosissa sanat: anoreksia nervosa-LAIHUUS-häiriö. Mitä jos siinä lukisikin "itsetuntohäiriö"? :>
VastaaPoistaVoisi pistää miettimään syvemmin sairauden syntysyitä: Miksi minulta on kielletty kaikki hyvä? Miksi koen etten kelpaa omana itsenäni? Mikä on musertanut itsetuntoni niin että haen lohtua ja elämänhallintaa ruoasta ja ruoattomuudesta?
Kuten kirjoitatkin, tärkeintä olisi oppia näkemään omat hyvät puolet huonojen sijaan. Osaammehan me nähdä ruusutkin vaikka siellä on piikit seassa :> Halaus. Kuten Tirlittan sadussa sanoo; "Suunta on ylöspäin!"
Kiitos Maria arvokkaasta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi. Tuo on surullisen tuttu itsellekin tuo ylpeys anorektikon diagnoosista. Vasta nyt olen päässyt eroon siitä sairaasta ylpeyden tunteesta, jota se on herättänyt. Koen sen olevan suuri askel eteenpäin. Nyt ennemmenkin haluan peitellä sairauttani ja nautin tunteesta, kun muut eivät sairaudestani tiedä. Tunnen olevani normaali muiden joukossa.
PoistaNyt vaan urakalla etsimään niitä oikeasti hyviä ja arvostettavia puolia itsessämme. Uskon, että kun ne löydämme, olemma lopullisesti valmiita luopumaan anorektikon identiteetistä!